Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

VAIKKA minulla ei entuudestaan ollut minkäänlaista kokemusta tämän tyyppisestä metsästyksestä, kummallinen tunne vatsassani kertoi, että ilmassa oli perusteetonta optimismia.

En kuitenkaan piitannut ennakko-odotuksista, koska miljöö ja tunnelma olivat aivan ainutlaatuiset. Minulle riitti, että sain metsästää ylängöllä muiden seurueen jäsenten kanssa, vaikka emme saisi lainkaan saalista.

JO ENSIMMÄISENÄ iltana opin jotakin. Oli paljon helpompi ladata omia patruunoita nyt, koska olin joskus 25 vuotta sitten käynyt aiheesta kurssin.

Vaikka en ollut harjoitellut vuosikausiin, homma oli hyvin hyppysissä ikään kuin pitkää taukoa ei olisi ollutkaan. Aivan kuin pyöräily, sitäkään ei koskaan unohda, kun on kerran oppinut.

Seuraavana aamuna käsissäni oli uutuuttaan kiiltelevä Sauer 101 Alaska kaliiperia 308W.

ASE OLI upouusi joka sään malli, jossa oli harmaa luistamaton pinnoite tukissa, säädettävä poskipakka ja valmiiksi asennettu äänenvaimennin. Aivan täydellinen ase pohjoisen metsästäjille.

Olin ensimmäisenä ampumaradalla, joka on on takuulla yksi maailman kauneimmista. Se sijaitsee kalliolla, josta on näköala kohti Mullin saarta johtavaa salmea.

Viidellä Hornabyn tehdaspatruunalla sain kelpo tulokseksi 35-40 millimetrin osumakuvion. Seuraavaksi oli vuorossa viisi käsinladattua patruunaa (165 grain SST) , eikä kuvio levinnyt niillä 20 millimetriä enempää.

Tein metsästystä varten samalla reseptillä viisi patruunaa lisää, ja vaikka emme olleet käyttäneet touhuun paljon aikaa, Hornady sai mielenkiitoisesta operaatiosta pisteet.

Itse ladatut patruunat on helppo kierrättää, niillä säästää rahaa ja saa kivääristä mahdollisimman paljon irti.

OLIMME valmiina matkan ensimmäiseen metsästykseen. Luvassa olisi kruunupäähirviä vielä iltapäivän aikana.

Pääsin ryhmään, joka metsästäisi West Highland Huntingin omistajan Niall Rowantreen kanssa.

Sääennusteen mukaan seuraava päivä olisi kaikkea muuta kuin hyvä. Sade ja todennäköinen sumu saattaisivat pilata metsästysmahdollisuudet tyystin.

Siksi oli selvää, että hyödyntäisimme kaikki mahdollisuudet metsästää jo tänä päivänä,  kun sääkin sen vielä salli.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

VAIKKA minulla ei entuudestaan ollut minkäänlaista kokemusta tämän tyyppisestä metsästyksestä, kummallinen tunne vatsassani kertoi, että ilmassa oli perusteetonta optimismia.

En kuitenkaan piitannut ennakko-odotuksista, koska miljöö ja tunnelma olivat aivan ainutlaatuiset. Minulle riitti, että sain metsästää ylängöllä muiden seurueen jäsenten kanssa, vaikka emme saisi lainkaan saalista.

JO ENSIMMÄISENÄ iltana opin jotakin. Oli paljon helpompi ladata omia patruunoita nyt, koska olin joskus 25 vuotta sitten käynyt aiheesta kurssin.

Vaikka en ollut harjoitellut vuosikausiin, homma oli hyvin hyppysissä ikään kuin pitkää taukoa ei olisi ollutkaan. Aivan kuin pyöräily, sitäkään ei koskaan unohda, kun on kerran oppinut.

Seuraavana aamuna käsissäni oli uutuuttaan kiiltelevä Sauer 101 Alaska kaliiperia 308W.

ASE OLI upouusi joka sään malli, jossa oli harmaa luistamaton pinnoite tukissa, säädettävä poskipakka ja valmiiksi asennettu äänenvaimennin. Aivan täydellinen ase pohjoisen metsästäjille.

Olin ensimmäisenä ampumaradalla, joka on on takuulla yksi maailman kauneimmista. Se sijaitsee kalliolla, josta on näköala kohti Mullin saarta johtavaa salmea.

Viidellä Hornabyn tehdaspatruunalla sain kelpo tulokseksi 35-40 millimetrin osumakuvion. Seuraavaksi oli vuorossa viisi käsinladattua patruunaa (165 grain SST) , eikä kuvio levinnyt niillä 20 millimetriä enempää.

Tein metsästystä varten samalla reseptillä viisi patruunaa lisää, ja vaikka emme olleet käyttäneet touhuun paljon aikaa, Hornady sai mielenkiitoisesta operaatiosta pisteet.

Itse ladatut patruunat on helppo kierrättää, niillä säästää rahaa ja saa kivääristä mahdollisimman paljon irti.

OLIMME valmiina matkan ensimmäiseen metsästykseen. Luvassa olisi kruunupäähirviä vielä iltapäivän aikana.

Pääsin ryhmään, joka metsästäisi West Highland Huntingin omistajan Niall Rowantreen kanssa.

Sääennusteen mukaan seuraava päivä olisi kaikkea muuta kuin hyvä. Sade ja todennäköinen sumu saattaisivat pilata metsästysmahdollisuudet tyystin.

Siksi oli selvää, että hyödyntäisimme kaikki mahdollisuudet metsästää jo tänä päivänä,  kun sääkin sen vielä salli.