Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Aurinko taivaalla, lumi jäällä

ENSIMMÄISEN päivän haukisaldo oli mukava, vaikka isoja ei saatukaan. Reilu puolitoistakiloinen oli suurin, mutta vanha kansa sanoo, että määräähän se kylänväki kysyy. Siksi hyvillä mielillä istuimme Arton lämmittämässä saunassa kertaillen päivän kalastusta.

Kun vauhtiin oli päästy, päätimme seuraavana päivänä kokeilla toista haukipaikkaa, sekin tuttu aikaisemmasta elämästäni Liperissä. Muutenkin paikka oli kuuluisa, sillä kyseisestä paikasta Rautu-Reiska sai pilkillä piisamin. Se sattumus käynnisti oman kirjailijaurani, kun ensimmäinen julkaisemani kirja oli nimeltään Pilkkipiisami.

SEURAAVANA aamuna taivas loisti sinisenä ja keltainen aurinko koetti tyynnytellä yöllä hieman kiristynyttä pakkasta. Yhdeksän maissa käppäilimme uuteen kalakohteeseen ja odotukset olivat hieman kaksijakoiset. Haukia tiesin kohteessa olevan, mutta phdiskelin, kuinka yöllä jäälle satanut lumi ja kirkas auringonpaiste sopisivat yhteen kalastuksen kanssa.

Pähkin myös, millä syvyydellä kalat olisivat. Pitääkö aloittaa syvänteen päältä, jota tässä paikassa löytyi aina kuuteen metriin asti. Vai tehdäänkö reikiä kaislikonreunaan, jota riitti parin kilometrin verran vähintään.

Annoimme mennä vähän sekaskaalalla, eli teimme reikiä syvälle ja matalaan. Sitten vaan haarukoimaan sopiva syvyys ja paikka.

TOISTA TUNTIA saimme etsiä oikeaa kohtaa ja viehettä, kunnes ensimmäiset luupäät nousivat jäälle. Aloitin kiloisella ja se koppasi oranssiin tasapainoon. Jari sai heti perään hieman isomman eilisellä Stormin tappovieheellä.

Kalat olivat noin metrin vedellä, varjon ja auringon rajamailla, lähellä kaislikkoa. Syvällä ei siimat kiristyneet koko päivänä, vaikka välillä piti käydä kokeilemassa. Saimme tasaiseen tahtiin haukia, mutta sitten syönti heikkeni. Kuvaavaa oli, että saadut kalat olivat ottaneet vieheet aivan syvälle kurkkuun asti.

Sitten alkoi tulla karkaamisia ja Jarilla pääsi avantoon irti 9 haukea peräjälkeen. Se alkoi syödä pilkkimiehiä sen verran kovasti, että pakkasimme kimpsut kampsuun ja lopetimme haukisavotan sillä kertaa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Aurinko taivaalla, lumi jäällä

ESIMMÄISEN päivän haukisaldo oli mukava, vaikka isoja ei saatukaan. Reilu puolitoistakiloinen oli suurin, mutta vanha kansa sanoo, että määräähän se kylänväki kysyy. Siksi hyvillä mielillä istuimme Arton lämmittämässä saunassa kertaillen päivän kalastusta.

Kun vauhtiin oli päästy, päätimme seuraavana päivänä kokeilla toista haukipaikkaa, sekin tuttu aikaisemmasta elämästäni Liperissä. Muutenkin paikka oli kuuluisa, sillä kyseisestä paikasta Rautu-Reiska sai pilkillä piisamin. Se sattumus käynnisti oman kirjailijaurani, kun ensimmäinen julkaisemani kirja oli nimeltään Pilkkipiisami.

SEURAAVANA aamuna taivas loisti sinisenä ja keltainen aurinko koetti tyynnytellä yöllä hieman kiristynyttä pakkasta. Yhdeksän maissa käppäilimme uuteen kalakohteeseen ja odotukset olivat hieman kaksijakoiset. Haukia tiesin kohteessa olevan, mutta phdiskelin, kuinka yöllä jäälle satanut lumi ja kirkas auringonpaiste sopisivat yhteen kalastuksen kanssa.

Pähkin myös millä syvyydellä kalat olisivat. Pitääkö aloittaa syvänteen päältä, jota tässä paikassa löytyi aina kuuteen metriin asti. Vai tehdäänkö reikiä kaislikonreunaan, jota riitti parin kilometrin verran vähintään.

Annoimme mennä vähän sekaskaalalla, eli teimme reikiä syvälle ja matalaan. Sitten vaan haarukoimaan sopiva syvyys ja paikka.

TOISTA TUNTIA saimme etsiä oikeaa kohtaa ja viehettä, kunnes ensimmäiset luupäät nousivat jäälle. Aloitin kiloisella ja se koppasi oranssiin tasapainoon. Jari sai heti perään hieman isomman eilisellä Stormin tappovieheellä.

Kalat olivat noin metrin vedellä, varjon ja auringon rajamailla, lähellä kaislikkoa. Syvällä ei siimat kiristyneet koko päivänä, vaikka välillä piti käydä kokeilemassa. Saimme tasaiseen tahtiin haukia, mutta sitten syönti heikkeni. Kuvaavaa oli, että saadut kalat olivat ottaneet vieheet aivan syvälle kurkkuun asti.

Sitten alkoi tulla karkaamisia ja Jarilla pääsi avantoon irti 9 haukea peräjälkeen. Se alkoi syödä pilkkimiehiä sen verran kovasti, että pakkasimme kimpsut kampsuun ja lopetimme haukisavotan sillä kertaa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA