Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

OMA ongelmani pupien kohdalla on se, että niitä on tullut sidottua sen tuhat erilaista kappaletta ihan huvin vuoksi, mutta lopulta käytettyjen perhojen kärki on jäänyt ohueksi.

Kysehän ei ole siitä, etteikö niillä kaikilla voisi saada tapahtumia. Totta kai niillä saa, mutta vanha totuus kertoo syyn keskittämiseen. Ottiperho on se, jonka otat lopulta käteen ja sidot perukkeen päähän.

Ja jos todella se Veli Autin Antron-pupa on näyttänyt mahtinsa jo lukemattomia kertoja, se on juuri se, minkä sinä siiman päähän väkerrät ja heität veteen taimenten ja harjusten riesaksi sekä omaksi iloksi.

ON kuitenkin muitakin pupia, joista ainakin yksi ansaitsee tulla nostetuksi esiin. Se toimii vähintään yhtä hyvin kuin edesmenneen sitojalegendan klassinen versio.

Silikonin kanssa taiteiltu jatkoperäpupa on erinomainen perho ja sen sitominen on vallan hauskaa. Toki se vaatii hieman väkräämistä, mutta sitä vartenhan alkuvuoden lumiset pakkasillat on tehty: ajan kuluttamista varten.

Silikonipupa vaatii kirkasta keittiösilikonia ja antron-kuitua, ja pientä malttia silikonin kuivamisen ajaksi. Se kuluttaa siis aikaa kaksi vuorokautta. Siinä se talven selkä taittuu, kunnes suven ihanuus koittaa.

KYSEISENÄ esimerkiksi nostamani kesäiltana silikonpupa oli murhaavan hyvä.

Todella rajusti viistätettynä se petti kaksi taimenta kosken niskalta ja antoi pari hutikuti-tuntumaa kosken suvannossa. Pinnassa viistetyllä pupalla kalastaminen on vielä siinä mielessä hieno laji, että siinä taimen pajauttaa ihan kunnolla vastapalloon ja otti ei jää kyllä millään tavalla salaisuudeksi.

Siinä on läsnä samanlainen näyttävän kalastuksen henki, mikä lepää pintakalvossa uitettavalla streamerilla kalastuksessa tai pintaperhon jalossa, herrasmiesmäisessä uittamisessa. What you see is what you get.

SILIKONIPUPAN hankalin vaihe on rakentaa jatkoperä. Muuten se on erittäin yksinkertainen sidottava.

Silikoniperän tekeminen vaatii sidontaneulaa, johon sivellään kerros kirkasta silikonia. Kun tämä on tehty, otetaan nippu antronia sormien väliin siten, että nippu on tasamittainen. Sen jälkeen toisella kädellä aletaan pyörittää neulaa ja toisella syötetään antron sormien avulla neulalle siten, että se kiertyy neulalle ja tarttuu silikoniin.

Antronia lisätään neulalle niin kauan, että se on tasapainoisen näköinen, ovaalin muotoinen minisikari. Jotkut pitävät muhkumman kokoisesta perästä, mutta itse varon tekemästä niistä liian paksuja.

Perän paksuus on oleellisempi tekijä kuin pituus. Ylipitkän perän voi leikata saksilla poikki. Liian paksuuden poistaminen kuivaneesta silikoniperästä on jo hieman hankalampaa, ellei mahdotonta.

Kun perä on valmis, koukku ajetaan siitä läpi ja perho sidotaan penkissä valmiiksi. Video viereisellä aukeamalla kertoo sen.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

OMA ongelmani pupien kohdalla on se, että niitä on tullut sidottua sen tuhat erilaista kappaletta ihan huvin vuoksi, mutta lopulta käytettyjen perhojen kärki on jäänyt ohueksi.

Kysehän ei ole siitä, etteikö niillä kaikilla voisi saada tapahtumia. Totta kai niillä saa, mutta vanha totuus kertoo syyn keskittämiseen. Ottiperho on se, jonka otat lopulta käteen ja sidot perukkeen päähän.

Ja jos todella se Veli Autin Antron-pupa on näyttänyt mahtinsa jo lukemattomia kertoja, se on juuri se, minkä sinä siiman päähän väkerrät ja heität veteen taimenten ja harjusten riesaksi sekä omaksi iloksi.

ON kuitenkin muitakin pupia, joista ainakin yksi ansaitsee tulla nostetuksi esiin. Se toimii vähintään yhtä hyvin kuin edesmenneen sitojalegendan klassinen versio.

Silikonin kanssa taiteiltu jatkoperäpupa on erinomainen perho ja sen sitominen on vallan hauskaa. Toki se vaatii hieman väkräämistä, mutta sitä vartenhan alkuvuoden lumiset pakkasillat on tehty: ajan kuluttamista varten.

Silikonipupa vaatii kirkasta keittiösilikonia ja antron-kuitua, ja pientä malttia silikonin kuivamisen ajaksi. Se kuluttaa siis aikaa kaksi vuorokautta. Siinä se talven selkä taittuu, kunnes suven ihanuus koittaa.

KYSEISENÄ esimerkiksi nostamani kesäiltana silikonpupa oli murhaavan hyvä.

Todella rajusti viistätettynä se petti kaksi taimenta kosken niskalta ja antoi pari hutikuti-tuntumaa kosken suvannossa. Pinnassa viistetyllä pupalla kalastaminen on vielä siinä mielessä hieno laji, että siinä taimen pajauttaa ihan kunnolla vastapalloon ja otti ei jää kyllä millään tavalla salaisuudeksi.

Siinä on läsnä samanlainen näyttävän kalastuksen henki, mikä lepää pintakalvossa uitettavalla streamerilla kalastuksessa tai pintaperhon jalossa, herrasmiesmäisessä uittamisessa. What you see is what you get.

SILIKONIPUPAN hankalin vaihe on rakentaa jatkoperä. Muuten se on erittäin yksinkertainen sidottava.

Silikoniperän tekeminen vaatii sidontaneulaa, johon sivellään kerros kirkasta silikonia. Kun tämä on tehty, otetaan nippu antronia sormien väliin siten, että nippu on tasamittainen. Sen jälkeen toisella kädellä aletaan pyörittää neulaa ja toisella syötetään antron sormien avulla neulalle siten, että se kiertyy neulalle ja tarttuu silikoniin.

Antronia lisätään neulalle niin kauan, että se on tasapainoisen näköinen, ovaalin muotoinen minisikari. Jotkut pitävät muhkumman kokoisesta perästä, mutta itse varon tekemästä niistä liian paksuja.

Perän paksuus on oleellisempi tekijä kuin pituus. Ylipitkän perän voi leikata saksilla poikki. Liian paksuuden poistaminen kuivaneesta silikoniperästä on jo hieman hankalampaa, ellei mahdotonta.

Kun perä on valmis, koukku ajetaan siitä läpi ja perho sidotaan penkissä valmiiksi. Video viereisellä aukeamalla kertoo sen.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA