Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

LIVESCOPE SYSTEMIN GLS Black Box ei mahdu mukaan Garminin isoonkaan pilkkireppuun, joka meille tuli, mutta se ei ollut ongelma. Asetimme sen monen testireissun ajaksi pilkkirepun viereen suorastaan ikoniseen, siniseen Ikean kassiin.

Juuri ennen lehden julkaisua Garmin toi markkinoille uuden, suurikokoisen kantolaukun, jossa on paikka Black Boxillekin. Siitä pyydettävä 139 euroa kannattaa meistä maksaa.

Vaikka koeajossa käyttämämme kuljetusratkaisu on ehkä amatöörimäinen, elektroniikalla täytetty kassimme istahtaa pulkkaan kuin se olisi siihen tehty. Ja laitteiden käyttö sujuu jäällä hienosti ilman, että kassista tai pulkasta täytyy nostella mitään pois.

Varmistimme laitekassin kiinnityksen pulkkaan joustavalla ”mustekalalla” ja lähdimme jäälle.

Anturin kiinnittäminen pilkkitelineen putkeen on asennuksen ainoa vaihe, jossa tarvitaan työkalu: anturin mukana tuleva kuusiokulma-avain. Kun jättää anturin kiinni pilkkitelineen putken alimpaan pätkään, tuotakaan asennusta ei tarvitse tehdä kuin kerran.

LASKIMME vaaka-asentoon suunnatun anturin veteen ja kytkimme yhdistelmälaitteeseen virran. Valitsimme kosketusnäytöltä Panoptix-toiminnon ja luotauksen alas.

Mainittakoon, että Garminin käyttöliittymä on tunnetusti kiitettävän selkeä ja johdonmukainen. Niin nytkin: laitekokoonpanoa oppii käyttämään nopeasti.

Vaikka suhtauduimme kytkentöihimme varsin luottavaisesti, olimme huojentuneita ja iloisia, kun näyttöön alkoi saman tien piirtyä kuvaa 3 metrin syvyydessä olevasta merenpohjasta. Laite kalibroi syvyyden automaattisesti, eikä mitään säätöjä tarvittu, vaikka niitäkin on toki tarjolla.

LiveScope-anturin luotauskuvio, 20 x 135 astetta, on siis varsin kapea ja pitkä – tai jos eteenpäin luodataan – kapea ja korkea.

MERENLAHDEN pohja oli ensimmäisessä kohteessamme aavikkomaisen tasaista hiekkaa, joten näkymä näytössä oli sen mukainen, eli tasainen. Väliveteen laskettu Valio-pystypilkki ja sen alla siimatapsissa oleva mormuska erottuivat näytöllä todella selkeästi, samoin niiden liikkeet ja jopa se, kun tapsisiima takertui pystypilkkiin.

Hetkisen kuluttua näyttöön ilmaantuivat ensimmäiset Valion houkuttelemat kalat, jotka olivat valitettavan pieniä. Pikkukalojen hahmot, koko ja liikkeet erottuvat näytöltä selvästi, vaikka niiden lajia ei näytön kuvan perusteella pystynytkään aina määrittämään. Jopa pakenevan kalan aiheuttama pohjahiekan pöllähdys näkyi.

SEURAAVALLA reissulla kirjolohilammella näkemämme isommat kalat olivat sen sijaan suorastaan häkellyttävän selkeitä, kun ne alaspäin luodattaessa näytölle ilmaantuivat. Kalojen lajista ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä.

Kun etsimme kirjolohia kauempaa, eteenpäin luotaamalla, ne erottuivat aluksi hehkuvan kirkkaina, punaisenkeltaisina palloina. Kalojen muoto selkeni suorastaan ällistyttävän tarkaksi sitä mukaa, kun ne lähestyivät reikäämme.

Eteenpäin luotaaminen, kun sen oivalsi, antoikin loistavan kuvan siitä, mitä ympärillämme tapahtui. Säädimme noin parimetrisessä vedessä etäisyyden 10 metriin ja pyöritimme anturia rauhallisesti avannossa. Rohkenemme väittää, ettei yksikään lähistöllä liikkunut kirjolohi jäänyt meiltä huomaamatta.

RULLAAMALLA

LISÄÄ JUTTUA

GARMIN LIVESCOPE

LIVESCOPE SYSTEMIN GLS Black Box ei mahdu mukaan Garminin isoonkaan pilkkireppuun, joka meille tuli, mutta se ei ollut ongelma. Asetimme sen monen testireissun ajaksi pilkkirepun viereen suorastaan ikoniseen, siniseen Ikean kassiin.

Juuri ennen lehden julkaisua Garmin toi markkinoille uuden, suurikokoisen kantolaukun, jossa on paikka Black Boxillekin. Siitä pyydettävä 139 euroa kannattaa meistä maksaa.

Vaikka koeajossa käyttämämme kuljetusratkaisu on ehkä amatöörimäinen, elektroniikalla täytetty kassimme istahtaa pulkkaan kuin se olisi siihen tehty. Ja laitteiden käyttö sujuu jäällä hienosti ilman, että kassista tai pulkasta täytyy nostella mitään pois.

Varmistimme laitekassin kiinnityksen pulkkaan joustavalla ”mustekalalla” ja lähdimme jäälle.

Anturin kiinnittäminen pilkkitelineen putkeen on asennuksen ainoa vaihe, jossa tarvitaan työkalu: anturin mukana tuleva kuusiokulma-avain. Kun jättää anturin kiinni pilkkitelineen putken alimpaan pätkään, tuotakaan asennusta ei tarvitse tehdä kuin kerran.

LASKIMME vaaka-asentoon suunnatun anturin veteen ja kytkimme yhdistelmälaitteeseen virran. Valitsimme kosketusnäytöltä Panoptix-toiminnon ja luotauksen alas.

Mainittakoon, että Garminin käyttöliittymä on tunnetusti kiitettävän selkeä ja johdonmukainen. Niin nytkin: laitekokoonpanoa oppii käyttämään nopeasti.

Vaikka suhtauduimme kytkentöihimme varsin luottavaisesti, olimme huojentuneita ja iloisia, kun näyttöön alkoi saman tien piirtyä kuvaa 3 metrin syvyydessä olevasta merenpohjasta. Laite kalibroi syvyyden automaattisesti, eikä mitään säätöjä tarvittu, vaikka niitäkin on toki tarjolla.

LiveScope-anturin luotauskuvio, 20 x 135 astetta, on siis varsin kapea ja pitkä – tai jos eteenpäin luodataan – kapea ja korkea.

MERENLAHDEN pohja oli ensimmäisessä kohteessamme aavikkomaisen tasaista hiekkaa, joten näkymä näytössä oli sen mukainen, eli tasainen. Väliveteen laskettu Valio-pystypilkki ja sen alla siimatapsissa oleva mormuska erottuivat näytöllä todella selkeästi, samoin niiden liikkeet ja jopa se, kun tapsisiima takertui pystypilkkiin.

Hetkisen kuluttua näyttöön ilmaantuivat ensimmäiset Valion houkuttelemat kalat, jotka olivat valitettavan pieniä. Pikkukalojen hahmot, koko ja liikkeet erottuvat näytöltä selvästi, vaikka niiden lajia ei näytön kuvan perusteella pystynytkään aina määrittämään. Jopa pakenevan kalan aiheuttama pohjahiekan pöllähdys näkyi.

SEURAAVALLA reissulla kirjolohilammella näkemämme isommat kalat olivat sen sijaan suorastaan häkellyttävän selkeitä, kun ne alaspäin luodattaessa näytölle ilmaantuivat. Kalojen lajista ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä.

Kun etsimme kirjolohia kauempaa, eteenpäin luotaamalla, ne erottuivat aluksi hehkuvan kirkkaina, punaisenkeltaisina palloina. Kalojen muoto selkeni suorastaan ällistyttävän tarkaksi sitä mukaa, kun ne lähestyivät reikäämme.

Eteenpäin luotaaminen, kun sen oivalsi, antoikin loistavan kuvan siitä, mitä ympärillämme tapahtui. Säädimme noin parimetrisessä vedessä etäisyyden 10 metriin ja pyöritimme anturia rauhallisesti avannossa. Rohkenemme väittää, ettei yksikään lähistöllä liikkunut kirjolohi jäänyt meiltä huomaamatta.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA