Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ÄKKIÄ lehmä siirtyi puiden sekaan. Jos Jon aikoisi ampua, hänen oli tehtävä se juuri nyt. Hän sääti nopeasti kiikarin suurennuksen 8-kertaiseksi.

”Brad, aion ampua, kun sonni kääntää päänsä lehmän suuntaan”, Jon sanoi ja tähtäsi keskelle sonnia.

Laukaus kajahti ja rekyyli sai Jonin kadottamaan katsekontaktin sonniin.

”Härkä kaatui rinteeseen, loistava laukaus”, Brad hurrasi, kun hän onnitteli Jonia.

SONNI pysyi maassa. 19,4 gramman kuula oli läpäissyt eläimen rintakehän, keuhkot ja sydämen, ennen kuin se pysähtyi selkärankaan. Tehdaspatruuna teki tehtävänsä.

Hirvi makasi pienessä kuopassa 50-tuumaiset sarvet kiilautuneena puuta vasten. Sonni ei ollut mikään ennätyssuuri, mutta kokemus oli valtava.

Jon on saavuttanut tavoitteensa.

VÄHÄN ennen iltaseitsemää pimeys laskeutui kuin varkain. Fred-Roger ja Wes olivat yhtä innoissaan kuin Jon ja Brad.

Muutamaa tuntia aikaisemmin Wes oli jäljittänyt hevosen selästä hirvilehmää pitkälle rinteeseen leirin pohjoispuolelle.

Wes olisi halunnut jatkaa pitemmälle, mutta Fred-Roger pysähtyi nähdäkseen saako lehmä seurakseen sonnin. Odotus kannatti, sillä hetkeä myöhemmin lehmän seuraan ilmestyi pensaikosta suuri sonni.

”Onpa se iso!” Wes kuiskasi kiikareittensa takaa.

ELÄIMEN vaaleanruskeat lapiosarvet erottuivat hyvin tummanvihreitä mäntyjä ja syksyn kellastamia lehtipuita vasten. Varsinainen unelmasonni!

Pääsisikö Fred-Roger monen vuoden odotuksen jälkeen ampumaan hirven, jollaisesta hän haaveili?

Suurin ongelma oli nyt Fred-Rogerin ja hirven välinen etäisyys. Toinen ongelma oli se, että eläin oli laaksossa, jonne sitä oli mahdoton lähestyä huomaamatta.

METSÄSTÄJÄT painoivat päänsä pensaikkoon ja laskeutuivat maahan lepäämään ja odottamaan, jos hirvi päättäisi tulle lähemmäksi heitä. Hetken päästä Wes ja Fred-Roger päättivät kasvillisuuden suojassa siirtyä paremmalle paikalle, pienelle kukkulalle.

”Yritän houkutella niitä vähän lähemmäksi”, Wes sanoi ja jäljitteli hirven kiimaääntä muovipullonsa avulla.

Tulos oli täydellinen yllätys. Puiden seasta nousi heti esiin peräti kolme hirvilehmää.

MYÖS suuri sonni terhistyi, mutta yksikään eläimistä ei lähtenyt liikkeelle. Ne vain tuijottavat kohti paikkaa, josta houkutteluäänet tulivat.

”Ammun täältä”, Fred-Roger sanoi, asettui alas Sako käsissään ja tähtäsi sonniin.

”Oletko hullu?” Wes kysyi ja katsoi epäillen Fred-Rogeria.

Wes ihmetteli, oliko tämä pelkkää puhetta vai totta, mutta Fred-Roger näytti olevan aivan tosissaan.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

ÄKKIÄ lehmä siirtyi puiden sekaan. Jos Jon aikoisi ampua, hänen oli tehtävä se juuri nyt. Hän sääti nopeasti kiikarin suurennuksen 8-kertaiseksi.

”Brad, aion ampua, kun sonni kääntää päänsä lehmän suuntaan”, Jon sanoi ja tähtäsi keskelle sonnia.

Laukaus kajahti ja rekyyli sai Jonin kadottamaan katsekontaktin sonniin.

”Härkä kaatui rinteeseen, loistava laukaus”, Brad hurrasi, kun hän onnitteli Jonia.

SONNI pysyi maassa. 19,4 gramman kuula oli läpäissyt eläimen rintakehän, keuhkot ja sydämen, ennen kuin se pysähtyi selkärankaan. Tehdaspatruuna teki tehtävänsä.

Hirvi makasi pienessä kuopassa 50-tuumaiset sarvet kiilautuneena puuta vasten. Sonni ei ollut mikään ennätyssuuri, mutta kokemus oli valtava.

Jon on saavuttanut tavoitteensa.

VÄHÄN ennen iltaseitsemää pimeys laskeutui kuin varkain. Fred-Roger ja Wes olivat yhtä innoissaan kuin Jon ja Brad.

Muutamaa tuntia aikaisemmin Wes oli jäljittänyt hevosen selästä hirvilehmää pitkälle rinteeseen leirin pohjoispuolelle.

Wes olisi halunnut jatkaa pitemmälle, mutta Fred-Roger pysähtyi nähdäkseen saako lehmä seurakseen sonnin. Odotus kannatti, sillä hetkeä myöhemmin lehmän seuraan ilmestyi pensaikosta suuri sonni.

”Onpa se iso!” Wes kuiskasi kiikareittensa takaa.

ELÄIMEN vaaleanruskeat lapiosarvet erottuivat hyvin tummanvihreitä mäntyjä ja syksyn kellastamia lehtipuita vasten. Varsinainen unelmasonni!

Pääsisikö Fred-Roger monen vuoden odotuksen jälkeen ampumaan hirven, jollaisesta hän haaveili?

Suurin ongelma oli nyt Fred-Rogerin ja hirven välinen etäisyys. Toinen ongelma oli se, että eläin oli laaksossa, jonne sitä oli mahdoton lähestyä huomaamatta.

METSÄSTÄJÄT painoivat päänsä pensaikkoon ja laskeutuivat maahan lepäämään ja odottamaan, jos hirvi päättäisi tulle lähemmäksi heitä. Hetken päästä Wes ja Fred-Roger päättivät kasvillisuuden suojassa siirtyä paremmalle paikalle, pienelle kukkulalle.

”Yritän houkutella niitä vähän lähemmäksi”, Wes sanoi ja jäljitteli hirven kiimaääntä muovipullonsa avulla.

Tulos oli täydellinen yllätys. Puiden seasta nousi heti esiin peräti kolme hirvilehmää.

MYÖS suuri sonni terhistyi, mutta yksikään eläimistä ei lähtenyt liikkeelle. Ne vain tuijottavat kohti paikkaa, josta houkutteluäänet tulivat.

”Ammun täältä”, Fred-Roger sanoi, asettui alas Sako käsissään ja tähtäsi sonniin.

”Oletko hullu?” Wes kysyi ja katsoi epäillen Fred-Rogeria.

Wes ihmetteli, oliko tämä pelkkää puhetta vai totta, mutta Fred-Roger näytti olevan aivan tosissaan.