Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MUITA hirvikoirina käytettäviä rotuja ovat muun muassa norjanharmaahirvikoira, karjalankarhukoira, laikat, suomenpystykorva, hälleforssinkoira, valkoinen ruotsinhirvikoira, pohjanpystykorva… eli valinnanvaraa löytyy paljon hirveä haukkuvista koirista.

Itselläni on jämtlanninpystykorvia ja siitä rodusta voin muutaman sanan kokemuksieni kautta tuoda esille.

Jämy on kookas hirvikoira, joka on tällä hetkellä suosituin hirvikoirarotu. Onko tuo suosituimmuus sitten muoti-ilmiö, vaiko koiran ylivertaisuutta muihin rotuihin nähden? Siinä onkin sellainen kysymys, että melkeinpä siitä kirjan voisi kirjoittaa, eikä siltikään lopullista vastausta kysymykseen löytyisi.

OMA kokemukseni jämyistä on vasta vähän yli 10 vuotta, mutta siinä ajassa olen jo vakuuttunut, että jämy on oikea rotu minulle. Kookas koira selviää lumisissa olosuhteissa varsin hyvin. Koiran luonne on aivan mielettömän miellyttävä ja koira on sosiaalinen.

Meilläkin koirat ovat sisäkoirina ja ne ovat erittäin tottelevaisia, ihmisrakkaita ja rauhallisia kotioloissa. Kun metsään lähdetään, koira katoaa kuin pieru tuuleen hakulenkille.

Jämyt ovat mielestäni helppoja kouluttaa perustottelevaisuuteen. Tuntuu, että ne jopa ymmärtävät ihmisen puhetta. Koskaan ei ole tarvinnut kovalla äänellä komentaa normioloissa, koira uskoo tavallista puhetta. Toki metsässä olen joutunut korottamaan ääntä melkoisesti yrittäessäni saada koiraa hirviltä pois. Huonoin tuloksin, tosin.

JÄMYLLÄ on jahdissa sitkeyttä todella hyvin ja jämy tykkää hirvistä. Haku on vauhdikasta ja määrätietoista. En kuitenkaan sano, etteikö muistakin roduista löytyisi samoja ominaisuuksia - ja varmasti löytyykin. Sen verran jahdeissa muitakin rotuja olen tavannut, että hyviä ja vähemmän hyviä löytyy kaikista roduista. Eiväthän kaikki ihmisetkään ole Usain Boltteja. 

Jämyistä löytyy ilmavainuisia ja jälkitarkkoja. Kun aikoinaan meillä oli yhtä aikaa Tiki ja Rocky, oli hienoa seurata koirien erilaisia vainuamistapoja. Tiki oli puhtaasti ilmavainuinen ja Rocky on taas hyvin pitkälle jälkitarkka koira.

Joskus päästin koirat yhtä aikaa hakemaan samasta pisteestä. Aikansa ne menivät samaa uraa, mutta siinä missä Rocky alkoi kaivella jälkiä, Tiki käänsi kulkusuunnan vastatuuleen. Hirvirikkailla alueilla sitten kummallakin oli oma hirvi haukussa ja niiden työskentelytyyliä oli hieno seurata myöskin.

Siinä missä Tiki vanhempana rouskutti harvalla, jyhkeällä äänellä hirveä kauempaa, Rocky ”huusi” täyttä kurkkua pyörien hirven ympärillä. Kun tuon koiran hakutyylin, hakunopeuden ja haukkutyylin omaksui, oli helppo tulkita jo koirapaikantimen näyttämää kännykältä ja olla selvillä, mitä metsässä tapahtuu.

Jämyt ovat mielestäni helppoja kouluttaa perustottelevaisuuteen.

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

MUITA hirvikoirina käytettäviä rotuja ovat muun muassa norjanharmaahirvikoira, karjalankarhukoira, laikat, suomenpystykorva, hälleforssinkoira, valkoinen ruotsinhirvikoira, pohjanpystykorva… eli valinnanvaraa löytyy paljon hirveä haukkuvista koirista.

Itselläni on jämtlanninpystykorvia ja siitä rodusta voin muutaman sanan kokemuksieni kautta tuoda esille.

Jämy on kookas hirvikoira, joka on tällä hetkellä suosituin hirvikoirarotu. Onko tuo suosituimmuus sitten muoti-ilmiö, vaiko koiran ylivertaisuutta muihin rotuihin nähden? Siinä onkin sellainen kysymys, että melkeinpä siitä kirjan voisi kirjoittaa, eikä siltikään lopullista vastausta kysymykseen löytyisi.

OMA kokemukseni jämyistä on vasta vähän yli 10 vuotta, mutta siinä ajassa olen jo vakuuttunut, että jämy on oikea rotu minulle. Kookas koira selviää lumisissa olosuhteissa varsin hyvin. Koiran luonne on aivan mielettömän miellyttävä ja koira on sosiaalinen.

Meilläkin koirat ovat sisäkoirina ja ne ovat erittäin tottelevaisia, ihmisrakkaita ja rauhallisia kotioloissa. Kun metsään lähdetään, koira katoaa kuin pieru tuuleen hakulenkille.

Jämyt ovat mielestäni helppoja kouluttaa perustottelevaisuuteen. Tuntuu, että ne jopa ymmärtävät ihmisen puhetta. Koskaan ei ole tarvinnut kovalla äänellä komentaa normioloissa, koira uskoo tavallista puhetta. Toki metsässä olen joutunut korottamaan ääntä melkoisesti yrittäessäni saada koiraa hirviltä pois. Huonoin tuloksin, tosin.

JÄMYLLÄ on jahdissa sitkeyttä todella hyvin ja jämy tykkää hirvistä. Haku on vauhdikasta ja määrätietoista. En kuitenkaan sano, etteikö muistakin roduista löytyisi samoja ominaisuuksia - ja varmasti löytyykin. Sen verran jahdeissa muitakin rotuja olen tavannut, että hyviä ja vähemmän hyviä löytyy kaikista roduista. Eiväthän kaikki ihmisetkään ole Usain Boltteja. 

Jämyistä löytyy ilmavainuisia ja jälkitarkkoja. Kun aikoinaan meillä oli yhtä aikaa Tiki ja Rocky, oli hienoa seurata koirien erilaisia vainuamistapoja. Tiki oli puhtaasti ilmavainuinen ja Rocky on taas hyvin pitkälle jälkitarkka koira.

Joskus päästin koirat yhtä aikaa hakemaan samasta pisteestä. Aikansa ne menivät samaa uraa, mutta siinä missä Rocky alkoi kaivella jälkiä, Tiki käänsi kulkusuunnan vastatuuleen. Hirvirikkailla alueilla sitten kummallakin oli oma hirvi haukussa ja niiden työskentelytyyliä oli hieno seurata myöskin.

Siinä missä Tiki vanhempana rouskutti harvalla, jyhkeällä äänellä hirveä kauempaa, Rocky ”huusi” täyttä kurkkua pyörien hirven ympärillä. Kun tuon koiran hakutyylin, hakunopeuden ja haukkutyylin omaksui, oli helppo tulkita jo koirapaikantimen näyttämää kännykältä ja olla selvillä, mitä metsässä tapahtuu.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA