Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

JOSTAIN luin, että viimeksi moinen  tammijahti on ollut Suomessa mahdollista vuonna 1965. Varmasti moni vanhemman kaartin jahtaaja saattoi pyyhkäistä jopa kyyneleen silmäkulmastaan lähtiessään sivakoimaan kivääri selässä selkosille. Ja kyllähän tässä jahtimuodossa, huurremeton pyynnissä, on jotain ikiaikaista ja niin perin suomalaista.

Unelma

KUTEN otsikko antaa ymmärtää, niin me hieman rikottiin "sääntöjä" ja mukana oli myös tietenkin koirat. Tavoitteena oli saada kiepissä tai kuusen persuuksissa oleva lintu koiralle seisontaan ja siitä sitten tilannetta aikaiseksi. Toki kiväärikin oli joinain päivinä mukana.

Olen muutaman kerran menneinä vuosina päässyt hiihdellessä koiran kanssa tilanteeseen, jossa sessu alkaa hahmottelemaan seisontaa, mutta edessä on vain koskematon lumi. Kun sitten siitä jostain virikkeestä lintujen hermo pettää ja hangesta alkaa tupsahdella teeriä ilmaan kymmeniä ja kymmeniä, niin se on vain kerrassaan sykähdyttävä näky.

Nyt jos siihen tilanteeseen pääsisi haulikon kanssa, niin olisipa siinä tarinaa kerrottavaksi.

Koirien kanssa hiihtelemään

JOKUNEN päivä meillä onnistui irrottaa otetta töiden parista ja silloin laitettiin sivakat ojennukseen ja suunnattiin sessujen kanssa soita kiertelemään. Tässä lähimaisemissa unelma sinällään jo hieman vesittyi, koska hentoisen höttölumen alla oli sangen kova hangen tynkä, joten linnut eivät varmastikkaan kiepissä tulisi olemaan.

Mutta länteen tahi pohjoiseen suunnattaessa kieppilunta olikin jo riittävästi. Eipä me annettu sen haitata, johan nuo tököttää lintuja vaikka puuhun tarvittaessa. Mikä parhainta, koiran kulku oli sangen vaivatonta ja suksella oli suoranainen nautinto hiihdellä hienoissa maisemissa.

KÄVI vielä kaiken lisäksi niin, että tämän talven ensimmäiset aurinkoiset päivät sattui juurikin mustan linnun jahtiin.

Kyllä siinä kelpasi hiihtäjän hiihellä koiran työskentelyä seuraten ja pakkasilmaa hengitellen.

Kyllä siinä kelpasi hiihtäjän hiihellä."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

JOSTAIN luin, että viimeksi moinen  tammijahti on ollut Suomessa mahdollista vuonna 1965. Varmasti moni vanhemman kaartin jahtaaja saattoi pyyhkäistä jopa kyyneleen silmäkulmastaan lähtiessään sivakoimaan kivääri selässä selkosille. Ja kyllähän tässä jahtimuodossa, huurremeton pyynnissä, on jotain ikiaikaista ja niin perin suomalaista.

Unelma

KUTEN otsikko antaa ymmärtää, niin me hieman rikottiin "sääntöjä" ja mukana oli myös tietenkin koirat. Tavoitteena oli saada kiepissä tai kuusen persuuksissa oleva lintu koiralle seisontaan ja siitä sitten tilannetta aikaiseksi. Toki kiväärikin oli joinain päivinä mukana.

Olen muutaman kerran menneinä vuosina päässyt hiihdellessä koiran kanssa tilanteeseen, jossa sessu alkaa hahmottelemaan seisontaa, mutta edessä on vain koskematon lumi. Kun sitten siitä jostain virikkeestä lintujen hermo pettää ja hangesta alkaa tupsahdella teeriä ilmaan kymmeniä ja kymmeniä, niin se on vain kerrassaan sykähdyttävä näky.

Nyt jos siihen tilanteeseen pääsisi haulikon kanssa, niin olisipa siinä tarinaa kerrottavaksi.

Koirien kanssa hiihtelemään

JOKUNEN päivä meillä onnistui irrottaa otetta töiden parista ja silloin laitettiin sivakat ojennukseen ja suunnattiin sessujen kanssa soita kiertelemään. Tässä lähimaisemissa unelma sinällään jo hieman vesittyi, koska hentoisen höttölumen alla oli sangen kova hangen tynkä, joten linnut eivät varmastikkaan kiepissä tulisi olemaan.

Mutta länteen tahi pohjoiseen suunnattaessa kieppilunta olikin jo riittävästi. Eipä me annettu sen haitata, johan nuo tököttää lintuja vaikka puuhun tarvittaessa. Mikä parhainta, koiran kulku oli sangen vaivatonta ja suksella oli suoranainen nautinto hiihdellä hienoissa maisemissa.

KÄVI vielä kaiken lisäksi niin, että tämän talven ensimmäiset aurinkoiset päivät sattui juurikin mustan linnun jahtiin.

Kyllä siinä kelpasi hiihtäjän hiihellä koiran työskentelyä seuraten ja pakkasilmaa hengitellen.