Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ANTERO ei aikonut antaa periksi. Hän päätti lähteä ryömimään aurattua hakkuuaukiota pitkin lähemmäksi lintua.

Jos hän pääsisi sopivasti linjalla olevan kuusen antamassa näkösuojassa vaikkapa 150 metriin hän osuisi, vaikka kiikari olisi hiukan kolahtanutkin.

Anteron ryömiminen sujui hitaasti ja vaivalloisesti, sillä hänen ruumiinrakenteensa ei ole siihen liikkumismuotoon ihanteellinen. Mutta lopulta hän pääsi 130 metriin, eikä lintu tehnyt elettäkään lähteäkseen.

MIES oli voitonriemuinen, kun otti linnun taas ristikkoon. ”Nyt tuo kukko on varma nakki… näkemiin.”

Ja niin viimeinen luoti vongahti matkaan.

Ja kyllä: lintu istui edelleen puun latvassa.

Jokainen tietää tai osaa kuvitella millainen on  puhelimeen hönkäisty huutokuiskaus. ”Jere tuo haulikko! Ryömin vielä lähemmäksi ja pudotan sen sillä!”

Niinpä Jere ryömi Anteron luo ja miehet vaihtoivat toistamiseen aseita. Anteron katseessa alkoi paistaa  murhanhimo.

ANTERO lähti – taas – ryömimään ja kiemurtelemaan hangessa niin matalana ja näkymättömissä kuin vain voi.

Hän kohotti katseensa, kun oli mielestään edennyt haulikonkantaman päähän metsosta.

Lintu oli kadonnut, lentänyt tiehensä

Yltä päältä lumessa ja hiessä oleva mies nousi pystyyn. Hänen ilmeensä oli yhtä aikaa ällistynyt ja alistunut.

”Juopastasko kahvit”, kysyi Jere hetken hiljaisuuden jälkeen. Kysymyksessä oli sovitteleva sointi.

Ja niin miehemme palasivat reppujensa luo ja kaivoivat termospullot ja eväsleivät esiin.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


ANTERO ei aikonut antaa periksi. Hän päätti lähteä ryömimään aurattua hakkuuaukiota pitkin lähemmäksi lintua.

Jos hän pääsisi sopivasti linjalla olevan kuusen antamassa näkösuojassa vaikkapa 150 metriin hän osuisi, vaikka kiikari olisi hiukan kolahtanutkin.

Anteron ryömiminen sujui hitaasti ja vaivalloisesti, sillä hänen ruumiinrakenteensa ei ole siihen liikkumismuotoon ihanteellinen. Mutta lopulta hän pääsi 130 metriin, eikä lintu tehnyt elettäkään lähteäkseen.

MIES oli voitonriemuinen, kun otti linnun taas ristikkoon. ”Nyt tuo kukko on varma nakki… näkemiin.”

Ja niin viimeinen luoti vongahti matkaan.

Ja kyllä: lintu istui edelleen puun latvassa.

Jokainen tietää tai osaa kuvitella millainen on  puhelimeen hönkäisty huutokuiskaus. ”Jere tuo haulikko! Ryömin vielä lähemmäksi ja pudotan sen sillä!”

Niinpä Jere ryömi Anteron luo ja miehet vaihtoivat toistamiseen aseita. Anteron katseessa alkoi paistaa  murhanhimo.

ANTERO lähti – taas – ryömimään ja kiemurtelemaan hangessa niin matalana ja näkymättömissä kuin vain voi.

Hän kohotti katseensa, kun oli mielestään edennyt haulikonkantaman päähän metsosta.

Lintu oli kadonnut, lentänyt tiehensä

Yltä päältä lumessa ja hiessä oleva mies nousi pystyyn. Hänen ilmeensä oli yhtä aikaa ällistynyt ja alistunut.

”Juopastasko kahvit”, kysyi Jere hetken hiljaisuuden jälkeen. Kysymyksessä oli sovitteleva sointi.

Ja niin miehemme palasivat reppujensa luo ja kaivoivat termospullot ja eväsleivät esiin.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA