Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MARTIN ja minä saimme seurata metsästystä piilopaikastamme. Edwin ei halunnut meitä mukaan, koska hän uskoi, että saattaisimme häiritä riistaa.

Osoittautui, että metsästäminen ja sen seuraaminen piilopaikasta ovat aivan yhtä jännittävää. Kiikareistamme näimme, että gemssipukki pysyi paikoillaan.

Andreas ja Edwin katosivat puiden taakse, mutta he tulivat muutaman minuutin päästä uudelleen esiin. Miehet nousivat kalliolle ja Andreas näytti olevan valmiina.

KIIKAREIDEN avulla näin, miten gemssi äkkiä nytkähti liikkeelle kuin paetakseen. Sekuntia myöhemmin kuulin laukauksen.

Pitkien etäisyyksien takia ääni seurasi viiveellä.

Pukki ehti rynnistää lyhyen matkan ennen kuin se jäi paikoilleen.

Andreas oli osunut keskelle lapaa.

MUTTA näin osuman jälkeen myös jotain muuta. Juuri kun vuohi oli tipahtanut maahan, näin toisenkin laukauksen osuvan vuorenrinteeseen aivan eläimen eteen ennen kuin laukauksen ääni kajahti korviimme.

Se oli huti. Sillä ei tosin nyt ollut mitään väliä nyt, kun eläin oli saatu saaliiksi ja se valui jalat suorina hitaasti alas vuorenseinämää.

Laakson täytti kunnioittava hiljaisuus: eläin oli kuollut.

EDESSÄ oli vielä kaikkein raskain osuus, kun saalis piti saada alas autolle. Metsästys ei sinänsä ole mitään erityisen rasittavaa puuhaa, mutta saaliin kuljettaminen ottaa voimille.

Andreas ja Edwin pysähtelivät moneen kertaan vetämään henkeä. Tauon aikana Martin ja minä saimme heidät kiinni. Onnittelimme saaliista ja otimme hieman kuvia ennen kuin pääsimme autolle asti.

Kello oli jo niin paljon, ettei metsästystä kannattanut enää ajatella. Aloittaisimme metsästyksen huomisaamuna samalla alueella. Säästääksemme turhaan matkustukseen kuluvaa aikaa päätimme yöpyä matkan varrella olevassa gasthausissa.

HETKEÄ myöhemmin istuimme gasthausin ruokasalissa, jonka seinät oli koristeltu vaikuttavalla trofee-kokoelmalla.

Isäntämme halusi piristää meitä erilaisilla herkuilla. Pöytään kannettiin makkaroita, juustoa ja ilmakuivattua kinkkua. Alkupalojen jälkeen metsästäjän iltapalaksi tarjoiltiin wieninleikettä.

Raikkaan ulkoilman ja herkullisten ruokien tainnuttamina olimme hyvissä ajoin valmiita sänkyyn ja yöunille.

JO VARHAIN seuraava aamuna olimme palanneet tutulle paikalle, jossa Andreas oli edellisenä päivänä ampunut gemssinsä. Tänään olisi minun vuoroni tehdä se ja toteuttaa vanha unelmani.

Olisin kaikkein mieluiten ampunut ibexin, mutta kuunneltuani Edwinin puheita ymmärsin, ettei se luultavasti onnistuisi. Edwinin mukaan ibexit vaeltavat paljon. Jos laumasta ampuu yhden eläimen, lauma ei enää koskaan palaisi Edwinin laaksoon.

Asialla ei muutenkaan ollut nyt suurta merkitystä. Istuimme tähyilemässä vuoren rinteitä näkemättä ainuttakaan eläintä.

Paikka oli kokonaan tyhjentynyt eläimistä. Tai niin ainakin luulimme.

TUNNIN istuskelun ja tähystelyn jälkeen Martin huomasi eläimet. Hän osoitti edellispäivästä tuttua paikkaa, jossa oli nyt neljä eläintä vuorenrinteellä: kaksi vuohta kileineen.

Vuohilla on aivan kuten pukeillakin komeat sarvet, mutta koska niillä kilit, jätimme ne rauhaan.

Hieman lähempänä näimme vielä yhden gemssin.

Lyhyen tähystämisen jälkeen huomasimme, että jopa sillä oli seuranaan pikkukili.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

MARTIN ja minä saimme seurata metsästystä piilopaikastamme. Edwin ei halunnut meitä mukaan, koska hän uskoi, että saattaisimme häiritä riistaa.

Osoittautui, että metsästäminen ja sen seuraaminen piilopaikasta ovat aivan yhtä jännittävää. Kiikareistamme näimme, että gemssipukki pysyi paikoillaan.

Andreas ja Edwin katosivat puiden taakse, mutta he tulivat muutaman minuutin päästä uudelleen esiin. Miehet nousivat kalliolle ja Andreas näytti olevan valmiina.

KIIKAREIDEN avulla näin, miten gemssi äkkiä nytkähti liikkeelle kuin paetakseen. Sekuntia myöhemmin kuulin laukauksen.

Pitkien etäisyyksien takia ääni seurasi viiveellä.

Pukki ehti rynnistää lyhyen matkan ennen kuin se jäi paikoilleen.

Andreas oli osunut keskelle lapaa.

MUTTA näin osuman jälkeen myös jotain muuta. Juuri kun vuohi oli tipahtanut maahan, näin toisenkin laukauksen osuvan vuorenrinteeseen aivan eläimen eteen ennen kuin laukauksen ääni kajahti korviimme.

Se oli huti. Sillä ei tosin nyt ollut mitään väliä nyt, kun eläin oli saatu saaliiksi ja se valui jalat suorina hitaasti alas vuorenseinämää.

Laakson täytti kunnioittava hiljaisuus: eläin oli kuollut.

EDESSÄ oli vielä kaikkein raskain osuus, kun saalis piti saada alas autolle. Metsästys ei sinänsä ole mitään erityisen rasittavaa puuhaa, mutta saaliin kuljettaminen ottaa voimille.

Andreas ja Edwin pysähtelivät moneen kertaan vetämään henkeä. Tauon aikana Martin ja minä saimme heidät kiinni. Onnittelimme saaliista ja otimme hieman kuvia ennen kuin pääsimme autolle asti.

Kello oli jo niin paljon, ettei metsästystä kannattanut enää ajatella. Aloittaisimme metsästyksen huomisaamuna samalla alueella. Säästääksemme turhaan matkustukseen kuluvaa aikaa päätimme yöpyä matkan varrella olevassa gasthausissa.

HETKEÄ myöhemmin istuimme gasthausin ruokasalissa, jonka seinät oli koristeltu vaikuttavalla trofee-kokoelmalla.

Isäntämme halusi piristää meitä erilaisilla herkuilla. Pöytään kannettiin makkaroita, juustoa ja ilmakuivattua kinkkua. Alkupalojen jälkeen metsästäjän iltapalaksi tarjoiltiin wieninleikettä.

Raikkaan ulkoilman ja herkullisten ruokien tainnuttamina olimme hyvissä ajoin valmiita sänkyyn ja yöunille.

JO VARHAIN seuraava aamuna olimme palanneet tutulle paikalle, jossa Andreas oli edellisenä päivänä ampunut gemssinsä. Tänään olisi minun vuoroni tehdä se ja toteuttaa vanha unelmani.

Olisin kaikkein mieluiten ampunut ibexin, mutta kuunneltuani Edwinin puheita ymmärsin, ettei se luultavasti onnistuisi. Edwinin mukaan ibexit vaeltavat paljon. Jos laumasta ampuu yhden eläimen, lauma ei enää koskaan palaisi Edwinin laaksoon.

Asialla ei muutenkaan ollut nyt suurta merkitystä. Istuimme tähyilemässä vuoren rinteitä näkemättä ainuttakaan eläintä.

Paikka oli kokonaan tyhjentynyt eläimistä. Tai niin ainakin luulimme.

TUNNIN istuskelun ja tähystelyn jälkeen Martin huomasi eläimet. Hän osoitti edellispäivästä tuttua paikkaa, jossa oli nyt neljä eläintä vuorenrinteellä: kaksi vuohta kileineen.

Vuohilla on aivan kuten pukeillakin komeat sarvet, mutta koska niillä kilit, jätimme ne rauhaan.

Hieman lähempänä näimme vielä yhden gemssin.

Lyhyen tähystämisen jälkeen huomasimme, että jopa sillä oli seuranaan pikkukili.