Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ON muutamia lajeja, joissa etäviisaus pulppuaa oikein tulvan lailla. On kuin teerensoidin keväisellä pellolla, kun etäviisaat alkavat hokea asiaansa. Pulputukselle ei tule loppua, ei millään.

Silloin ei auta olla eri mieltä tai kertoa kokemuksen pohjalta, miten asianlaita oikeasti on.

Auta armias, jos erehdyt tarjoamaan tutkimuksiin pohjautuvaa faktatietoa asiasta. Silloin saat etäviisaan pillastumaan. Se on kuin nousulohen tärppi Rapalan vaappuun kesäkuun alussa Alakönkäällä. Räikkä huutaa ja siimaa juoksee.

Kalastuspuolelta etäviisaita löytää oikeastaan lajista kuin lajista. Ehkä kovinta älämölöä taidetaan pitää lohenkalastuksesta. Varsinkin lohensoutu puhuttaa paljon.

PIITÄÄKÖ soutaa poikkivirtaan vai ei? Tehdäänkö kaarrokset hitaasti vai nopeasti? Täytyykö vaapun upota syvälle, vai saako lohta pinnasta?

Ja ennen kaikkea, mitä väriä vaappujen pitää olla? Onko mattapinta vai kirkas lakka? 

Kumpi on tärkeämpi, uinti vai väri? Pitääkö olla hakua vai tirinäuintia? Ja mikä se tirinäuinti on, siihen etäviisas tarttuu kyllä.

KUN se lohi on sitten väärin soudettuna saatu tarttumaan, alkaa tinka siitä, miten sitä väsytetään. Ei saa pitää tiukalla, tietenkin täytyy pitää lujilla. Siinä sivussa tiedetään kelojen jarrut ja vapojen ominaisuudet.

Myös vavanpituus on tärkeä ja etäviisas tietää tarkalleen mikä on oikea pituus. Siimanpaksuudesta keskustelu saa etäviisaan kiihottumaan myös.

Ja se, onko tapsi fluorocarbonia vai aivan tavallista monofilia. Varsinkin fluorocarbon-uskovaiset käyvät kuumina kuin hellankoukku, jos erehdyt puhumaan oikeasta kalastuskokemuksesta esimerkin fluoroa vastaan. Ai ai, olet iskenyt vyön alle ja siitäkös etäviisas kimpoaa takajaloilleen.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

ON muutamia lajeja, joissa etäviisaus pulppuaa oikein tulvan lailla. On kuin teerensoidin keväisellä pellolla, kun etäviisaat alkavat hokea asiaansa. Pulputukselle ei tule loppua, ei millään.

Silloin ei auta olla eri mieltä tai kertoa kokemuksen pohjalta, miten asianlaita oikeasti on.

Auta armias, jos erehdyt tarjoamaan tutkimuksiin pohjautuvaa faktatietoa asiasta. Silloin saat etäviisaan pillastumaan. Se on kuin nousulohen tärppi Rapalan vaappuun kesäkuun alussa Alakönkäällä. Räikkä huutaa ja siimaa juoksee.

Kalastuspuolelta etäviisaita löytää oikeastaan lajista kuin lajista. Ehkä kovinta älämölöä taidetaan pitää lohenkalastuksesta. Varsinkin lohensoutu puhuttaa paljon.

PIITÄÄKÖ soutaa poikkivirtaan vai ei? Tehdäänkö kaarrokset hitaasti vai nopeasti? Täytyykö vaapun upota syvälle, vai saako lohta pinnasta?

Ja ennen kaikkea, mitä väriä vaappujen pitää olla? Onko mattapinta vai kirkas lakka? 

Kumpi on tärkeämpi, uinti vai väri? Pitääkö olla hakua vai tirinäuintia? Ja mikä se tirinäuinti on, siihen etäviisas tarttuu kyllä.

KUN se lohi on sitten väärin soudettuna saatu tarttumaan, alkaa tinka siitä, miten sitä väsytetään. Ei saa pitää tiukalla, tietenkin täytyy pitää lujilla. Siinä sivussa tiedetään kelojen jarrut ja vapojen ominaisuudet.

Myös vavanpituus on tärkeä ja etäviisas tietää tarkalleen mikä on oikea pituus. Siimanpaksuudesta keskustelu saa etäviisaan kiihottumaan myös.

Ja se, onko tapsi fluorocarbonia vai aivan tavallista monofilia. Varsinkin fluorocarbon-uskovaiset käyvät kuumina kuin hellankoukku, jos erehdyt puhumaan oikeasta kalastuskokemuksesta esimerkin fluoroa vastaan. Ai ai, olet iskenyt vyön alle ja siitäkös etäviisas kimpoaa takajaloilleen.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA