Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ALKUOSA reissusta eteni ihan peruskaavan mukaan. Tarjoilin harjuksille nymfejä ja pintaperhoja ja sainkin ihan muikeita harjuksia. Harjuksen kalastuksen lomassa pieniin perhoihin tarttui sattumataimenia, jotka alkumatkasta olivat toki pieniä.

Erään koskenniskan kohdalla katselin siintelevää järvenselkää ja päätin, että kyseisessä paikassa on ihan ilmiselvästi taimenia ja tämän kirkkaan vision saattelemana sidoin siiman päähän pikkukalajäljitelmän.

Jo ihan ensimmäisillä uitoilla perho sai kyytiä ja siiman päässä tuntui jumputtavan oikein hyvänkokoinen...

Harjus.

PUOLI metriä hopeakylkistä kauneutta. En ollut millään tavalla harmissani, vaikka kohde ei ollut sitä, mitä tavoittelin. 

Sama tarina jatkui muillakin heitoilla. Niskalla oli ihan kunnon harjusparvi vetämässä naamariinsa pikkukaloja. Ne olivat vielä kauttaaltaan kookkaita kaloja. 

Hauskaa tilanteessa oli se, että tarjoamani streamerit eivät nekään olleet ihan pienimmästä päästä.

TÄTÄ oppia soveltelin sitten myöhemmin omilla kotikoskillani. Toki pienensin harjuksille tarjoamieni streamerien kokoa tuntuvasti niistä pensseleistä, joilla sain Lapista harjuksia.

Huomasin, että harjus ottaa läpi kauden streamereihin, ja erityisen hyvin alkukesän aikana kudun jälkeen. Ja mikä parasta: pienilläkin streamereilla pystyin hyvin välttämään välillä turhan tiuhaan perhoihin napsuvat pikkuharjukset.

Ajan mittaan olen huomannut, että erityisesti hyvin tummasävyinen tai musta streamer toimii harjukselle erityisen hyvin.

Tämän reseptin sidos on hyvin yksinkertainen, mutta käytännön tilanteissa hyväksi havaittu. Sillä olen saanut lukuisia yli 40-senttimetrin harjuksia kotikoskiltani, joilla yleensä niin isot harjukset ovat harvinaisia yllätyksiä.

Suurin tällä saatu harjus on 47 senttimetriä, joka oli jo erittäin hieno saalis.

TOKI harjuksen kalastukseni noudattaa useimmiten kaavaa, jossa ensin tarjotaan nymfiä, larvaa tai pintaperhoa paikan hyönteismaailman mukaisesti. Mutta niissä tilanteissa, kun pikkuperhot tarjoavat vain pieniä harjuksia tai kalat ovat muuten vain tiukassa, nappaan tämän siiman päähän.

Harjuksen kalastaminen streamerilla vaatii toki hieman pitkää pinnaa. Syvissä, hitaasti virtaavissa pooleissa köllöttelee kookkaiden harjusten lisäksi myös haukia, jotka ovat valmiina nappaamaan kaikkeen, joka muistuttaa edes etäisesti  syötävää.

Mutta sitten kun se kehuharjus pärähtää perhoon, aiemmin saadut hauet unohtuvat. Sitä paitsi hauki on myös hieno kala.

Tummasävyinen tai musta streamer toimii harjukselle erityisen hyvin."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

ALKUOSA reissusta eteni ihan peruskaavan mukaan. Tarjoilin harjuksille nymfejä ja pintaperhoja ja sainkin ihan muikeita harjuksia. Harjuksen kalastuksen lomassa pieniin perhoihin tarttui sattumataimenia, jotka alkumatkasta olivat toki pieniä.

Erään koskenniskan kohdalla katselin siintelevää järvenselkää ja päätin, että kyseisessä paikassa on ihan ilmiselvästi taimenia ja tämän kirkkaan vision saattelemana sidoin siiman päähän pikkukalajäljitelmän.

Jo ihan ensimmäisillä uitoilla perho sai kyytiä ja siiman päässä tuntui jumputtavan oikein hyvänkokoinen...

Harjus.

PUOLI metriä hopeakylkistä kauneutta. En ollut millään tavalla harmissani, vaikka kohde ei ollut sitä, mitä tavoittelin. 

Sama tarina jatkui muillakin heitoilla. Niskalla oli ihan kunnon harjusparvi vetämässä naamariinsa pikkukaloja. Ne olivat vielä kauttaaltaan kookkaita kaloja.

 Hauskaa tilanteessa oli se, että tarjoamani streamerit eivät nekään olleet ihan pienimmästä päästä.

TÄTÄ oppia soveltelin sitten myöhemmin omilla kotikoskillani. Toki pienensin harjuksille tarjoamieni streamerien kokoa tuntuvasti niistä pensseleistä, joilla sain Lapista harjuksia.

Huomasin, että harjus ottaa läpi kauden streamereihin, ja erityisen hyvin alkukesän aikana kudun jälkeen. Ja mikä parasta: pienilläkin streamereilla pystyin hyvin välttämään välillä turhan tiuhaan perhoihin napsuvat pikkuharjukset.

Ajan mittaan olen huomannut, että erityisesti hyvin tummasävyinen tai musta streamer toimii harjukselle erityisen hyvin.

Tämän reseptin sidos on hyvin yksinkertainen, mutta käytännön tilanteissa hyväksi havaittu. Sillä olen saanut lukuisia yli 40-senttimetrin harjuksia kotikoskiltani, joilla yleensä niin isot harjukset ovat harvinaisia yllätyksiä.

Suurin tällä saatu harjus on 47 senttimetriä, joka oli jo erittäin hieno saalis.

TOKI harjuksen kalastukseni noudattaa useimmiten kaavaa, jossa ensin tarjotaan nymfiä, larvaa tai pintaperhoa paikan hyönteismaailman mukaisesti, mutta niissä tilanteissa, kun pikkuperhot tarjoavat vain pieniä harjuksia tai kalat ovat muuten vain tiukassa, nappaan tämän siiman päähän.

Harjuksen kalastaminen streamerilla vaatii toki hieman pitkää pinnaa. Syvissä, hitaasti virtaavissa pooleissa köllöttelee kookkaiden harjusten lisäksi myös haukia, jotka ovat valmiina nappaamaan kaikkeen, joka muistuttaa edes etäisesti  syötävää.

Mutta sitten kun se kehuharjus pärähtää perhoon, aiemmin saadut hauet unohtuvat. Sitä paitsi hauki on myös hieno kala.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA