Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ELI  loppusyksyllä Lokinlammen kirjolohet näyttivät syövän surviaissääsken esiasteita: erittäin pieniä ötököitä, joita ne napsivat sitä mukaa, kun niitä pohjasta pintaan nousi. Perhojen piti olla pieniä ja tapsien ohuita: 0,14-millisiä, maksimissaan 0,18-millisiä.

Itselläni oli mukana perhovavat ja -kelat, joissa oli normaalit, 0,18-millisellä tapsilla varustetut perhosiimat. Mietin kyllä, että kun lammen pinta oli tyyni, lohet varmasti näkivät perhosiiman viistävän pinnalla eikä noin 2 metrin tapsi ei riittänyt hämäämään isoja lohia.

Kalaa hyvin saaneet naapurimme kalastivat monofiilisiimoilla. Oliko siinä se salaisuus, jonka huomasimme aivan liian myöhään?

Myös siimanpituus vaikuttaa siihen, miten kirjolohi suvaitsee noteerata tulevan houkuttimen. Vähintään 15 metriä piti olla siimaa ulkona, että venettä väistäneet kirjolohet rohkenivat nousta pintaa pitkin viistäviä perhoja tutkimaan.

SOUTUVAUHTI  ei saa olla kova. Pikemminkin soutaminen on laiskaa airojen heiluttelua ja veneen ohjailua, välillä pysähtyen, jotta perhot siimoissa elävät houkuttelevasti. Näin olin jo aikoinaan soudellut retroperhoja tuloksekkaasti, joten aivan ullakolla ei kalastukseni tälläkään kertaa ollut – pitkästä tauosta huolimatta.

Vaikka perhot ovat pieniä, isot kirjolohet napsivat niitä todella varovaisesti. Saimme seurata hyvinkin lähellä venettä, mitä kalat kävivät hakemassa pintakalvosta. Vain pieni mulahdus rikkoi tyynen pinnan, vaikka kyseessä oli iso kirjolohi.

Risto Kaasisen mukaan kun kirjolohi ottaa pienen perhon, se on monesti todella syvällä kalankurkussa. Eli todellakin syödäkseen kirret niitä perhoja napsivat. Siksi omat pinkit retroperhoni saivat olla muutamaa tärppiä lukuun ottamatta koskemattomia. Ärsykeperhoihin ottavat paremmin pienemmät lohet, ovathan ne vähän höpsömpiä, nuoria hupakoita.

KELOINA voi käyttää lähes mitä tahansa sopivaa kokoluokkaa olevia keloja, myös hyrräkelat ja avokelat sopivat kirjolohen pyyntiin hyvin. Vavat saavat mielellään olla herkkiä ja jäntevänjoustavia, ettei pieni koukku irtoa kalan suusta tai ohut tapsi katkea. Mitään köydenvetoahan ei herkillä vehkeillä kalastaminen ole.

Toki Lokinlammella voi avovesikaudella myös heitellä rannalta käsin ja monesti se tuottaa tulostakin. Rautu-Reiskakin nappasi Sampo-lipalla liki 3 kilon kirjolohen ylälammelta laiturilta heittämällä.

Myös perhonheitto tuottaa välillä todella hyvää saldoa kalapussiin. Sain seurata parin rantaperhostelijan työskentelyä ja vähintään kaksi kirjolohta he saivat rannalta perhostelemalla.

Avovesikaudella Lokinlammilla saa kalastaa vain mökinvuokraajat ja ootto-onginta on kiellettyä. Tämä tarjoaa tällöin mökkiasukkaille tietyn rauhan kalastaa upeassa ympäristössä.

Lokinlampi

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

ELI  loppusyksyllä Lokinlammen kirjolohet näyttivät syövän surviaissääsken esiasteita: erittäin pieniä ötököitä, joita ne napsivat sitä mukaa, kun niitä pohjasta pintaan nousi. Perhojen piti olla pieniä ja tapsien ohuita: 0,14-millisiä, maksimissaan 0,18-millisiä.

Itselläni oli mukana perhovavat ja -kelat, joissa oli normaalit, 0,18-millisellä tapsilla varustetut perhosiimat. Mietin kyllä, että kun lammen pinta oli tyyni, lohet varmasti näkivät perhosiiman viistävän pinnalla eikä noin 2 metrin tapsi ei riittänyt hämäämään isoja lohia.

Kalaa hyvin saaneet naapurimme kalastivat monofiilisiimoilla. Oliko siinä se salaisuus, jonka huomasimme aivan liian myöhään?

Myös siimanpituus vaikuttaa siihen, miten kirjolohi suvaitsee noteerata tulevan houkuttimen. Vähintään 15 metriä piti olla siimaa ulkona, että venettä väistäneet kirjolohet rohkenivat nousta pintaa pitkin viistäviä perhoja tutkimaan.

SOUTUVAUHTI  ei saa olla kova. Pikemminkin soutaminen on laiskaa airojen heiluttelua ja veneen ohjailua, välillä pysähtyen, jotta perhot siimoissa elävät houkuttelevasti. Näin olin jo aikoinaan soudellut retroperhoja tuloksekkaasti, joten aivan ullakolla ei kalastukseni tälläkään kertaa ollut – pitkästä tauosta huolimatta.

Vaikka perhot ovat pieniä, isot kirjolohet napsivat niitä todella varovaisesti. Saimme seurata hyvinkin lähellä venettä, mitä kalat kävivät hakemassa pintakalvosta. Vain pieni mulahdus rikkoi tyynen pinnan, vaikka kyseessä oli iso kirjolohi.

Risto Kaasisen mukaan kun kirjolohi ottaa pienen perhon, se on monesti todella syvällä kalankurkussa. Eli todellakin syödäkseen kirret niitä perhoja napsivat. Siksi omat pinkit retroperhoni saivat olla muutamaa tärppiä lukuun ottamatta koskemattomia. Ärsykeperhoihin ottavat paremmin pienemmät lohet, ovathan ne vähän höpsömpiä, nuoria hupakoita.

KELOINA voi käyttää lähes mitä tahansa sopivaa kokoluokkaa olevia keloja, myös hyrräkelat ja avokelat sopivat kirjolohen pyyntiin hyvin. Vavat saavat mielellään olla herkkiä ja jäntevänjoustavia, ettei pieni koukku irtoa kalan suusta tai ohut tapsi katkea. Mitään köydenvetoahan ei herkillä vehkeillä kalastaminen ole.

Toki Lokinlammella voi avovesikaudella myös heitellä rannalta käsin ja monesti se tuottaa tulostakin. Rautu-Reiskakin nappasi Sampo-lipalla liki 3 kilon kirjolohen ylälammelta laiturilta heittämällä.

Myös perhonheitto tuottaa välillä todella hyvää saldoa kalapussiin. Sain seurata parin rantaperhostelijan työskentelyä ja vähintään kaksi kirjolohta he saivat rannalta perhostelemalla.

Avovesikaudella Lokinlammilla saa kalastaa vain mökinvuokraajat ja ootto-onginta on kiellettyä. Tämä tarjoaa tällöin mökkiasukkaille tietyn rauhan kalastaa upeassa ympäristössä.

Lokinlampi