Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

VENEESSÄ oli hyvä tarkkailla kirjolohen sielunelämää. Näytti siltä, että lammen itäpäästä katsottuna kalat kävivät pintomassa sen länsipäässä. Kun sitten kiireesti soudimme länsipäähän, kalaa olikin pinnassa itäpäässä. Joten siinä ne tunnit kuluivat rattoisasti lampea päästä päähän soudellen – ja väliin vaikka miten.

Kun kalastuksemme oli lopulta ohi, saimme sentään sen verran saldoa, että tämänkin jutun kuvituksena on muutakin kuin tyhjänsoutua.

Retroperhot eivät siis tällä kertaa toimineet ja jatkossa onkin päivitettävä kirjolohiperhoarsenaalia ajan tasalle. Pitää vaan pyytää perhonsitojaa laittamaan valmiiksi tapsisiima koukkulenkkiin, sillä omat nakkisormeni ja sameat silmät eivät ole siihen hommaan enää sovellu.

LOKINLAMMEN kalojen koko siis kasvaa mitä pidemmälle syksyä ja alkutalvea kohti mennään. Roininen ottaa kasvatuslaitokselta alkukesästä kalat noin kilon painoisina ja ruokkii niitä sitten pihalammessaan pitkin kesää niin, että loppukaudesta, ennen jäitä, kalat ovat 3-4 kilon jöötejä.

Meillä ei ollut kokemusta noin isojen kalojen kalastuksesta kirkkaassa ja kylmässä lampivedessä. Läksimme siis melkoisen ummikkoina matkaan, ainoa kokemus oli minulta liki 20 vuoden takaa. Ja kun sen ajan perhoja ja vaappuja tuli tarjottua, tulos oli laiha.

RISTO Kaasinen on Lokinlammella todella tuttu näky. Hän soutelee siellä useita kymmeniä kertoja kesässä ja kalaa tulee perattavaksi asti.

”Kun jonkun kalastuskohteen metkut oppii, kalaakin tulee tehokkaammin. Kirjolohi on tavallaan vaikea kalastettava, jos sen ruokailutottumuksia ei tiedä. Kilon kirre nappaa vaikka tupakantumpin pinnasta, mutta mitä suurempi kala on, sitä oikukkaampi se on”, Kaasinen pohti.

Mutta mitäs se semmoinen kalastus olisikaan, jos sen helppoa pitäisi olla? Ei, haastetta pitää olla – ja sitä me saimmekin kunnon annoksen.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


Haastetta pitää olla - ja sitä me saimmekin kunnon annoksen."


"


VENEESSÄ oli hyvä tarkkailla kirjolohen sielunelämää. Näytti siltä, että lammen itäpäästä katsottuna kalat kävivät pintomassa sen länsipäässä. Kun sitten kiireesti soudimme länsipäähän, kalaa olikin pinnassa itäpäässä. Joten siinä ne tunnit kuluivat rattoisasti lampea päästä päähän soudellen – ja väliin vaikka miten.

Kun kalastuksemme oli lopulta ohi, saimme sentään sen verran saldoa, että tämänkin jutun kuvituksena on muutakin kuin tyhjänsoutua.

Retroperhot eivät siis tällä kertaa toimineet ja jatkossa onkin päivitettävä kirjolohiperhoarsenaalia ajan tasalle. Pitää vaan pyytää perhonsitojaa laittamaan valmiiksi tapsisiima koukkulenkkiin, sillä omat nakkisormeni ja sameat silmät eivät ole siihen hommaan enää sovellu.

LOKINLAMMEN kalojen koko siis kasvaa mitä pidemmälle syksyä ja alkutalvea kohti mennään. Roininen ottaa kasvatuslaitokselta alkukesästä kalat noin kilon painoisina ja ruokkii niitä sitten pihalammessaan pitkin kesää niin, että loppukaudesta, ennen jäitä, kalat ovat 3-4 kilon jöötejä.

Meillä ei ollut kokemusta noin isojen kalojen kalastuksesta kirkkaassa ja kylmässä lampivedessä. Läksimme siis melkoisen ummikkoina matkaan, ainoa kokemus oli minulta liki 20 vuoden takaa. Ja kun sen ajan perhoja ja vaappuja tuli tarjottua, tulos oli laiha.

RISTO Kaasinen on Lokinlammella todella tuttu näky. Hän soutelee siellä useita kymmeniä kertoja kesässä ja kalaa tulee perattavaksi asti.

”Kun jonkun kalastuskohteen metkut oppii, kalaakin tulee tehokkaammin. Kirjolohi on tavallaan vaikea kalastettava, jos sen ruokailutottumuksia ei tiedä. Kilon kirre nappaa vaikka tupakantumpin pinnasta, mutta mitä suurempi kala on, sitä oikukkaampi se on”, Kaasinen pohti.

Mutta mitäs se semmoinen kalastus olisikaan, jos sen helppoa pitäisi olla? Ei, haastetta pitää olla – ja sitä me saimmekin kunnon annoksen.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA