Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SÄÄENNUSTEEN mukaan myrsky nousisi jälleen yöllä ja jatkuisi vielä seuraavana päivänä. Tuuli ei ainoastaan keikuttaisi autoani, vaan se myös tekisi metsästyksestä mahdotonta. Jopa pelkkä riistan kuvaaminen olisi mahdotonta, sillä olisi aivan liian vaarallista liikkua rinteillä myrskytuulessa.

Mutta onneksi ennustajatkin erehtyvät. Aamulla iloinen auringonpaiste tervehtii minua, kun lähdemme uuteen jahtiin. Vain lyhyen kiipeilyn jälkeen näemme useita mufloneita. Yksi niistä oli näyttää täydelliseltä saaliilta, vaikka se ei mikään sarvipääoinas olekaan.

Olisiko myös etäisyys sopiva? Se on yleensä suurin ongelma silloin, kun metsästetään vuoristossa. Laser mittaa yli 600 metrin etäisyyden ja se on ehdottomasti liian pitkä matka minun makuuni.

PÄÄTÄMME toiveikkaana jäädä odottelemaan siltä varalta, että lauma päättää siirtyä lähemmäksi meitä. Ja se kannattaa.

Kun muflonit lähestyvät 350 metrin päähän, valmistaudun ampumaan. Aivan kaiken on nyt onnistuttava yhdellä ainoalla laukauksella. Näen selvästi, kun luoti osuu mufloniin.

Ja sitten alkaa taas tuttu ohjelmanumero: Laskeutuminen alas laaksoon, taivallus laakson poikki ja nousu vastakkaiselle rinteelle, jossa kaadettu mufloni odottaa meitä. Se on valunut rinnettä alas ja on selvästi nähtävissä louhikossa.

Mutta eläimen hakeminen käy raskaasta työstä. Irtokivet lähtevät valumaan helposti jyrkkää rinnettä alaspäin ja kulkijan on oltava erityisen varovainen, ettei lähde liukumaan alas niiden mukana.

LINNUNTIETÄ parkkipaikallemme on matkaa kilometrin verran. Emme kuitenkaan laskeudu suorinta tietä, vaan kuljemme turvallisuuden takia hyvin harkitusti kalliolta toiselle. Matkamme pituudeksi tulee neljä kilometriä.

Emilillä on selässään reppu ja kannettavaan ase. Minä kidutan itseäni kantamalla muflonia. Pitkällä paluumatkalla ehdin miettiä, miksi ihmeessä olen lähtenyt mukaan näin vaivalloiseen koitokseen.

Vastaus tulee mieleeni nopeasti. Tämä on ainutlaatuinen kokemus: Häkellyttävät auringonlaskut, raivoisa Bora-tuuli, oinaiden taistelut sekä yhteinen kokemus elämisestä luonnossa ja luonnon kanssa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SÄÄENNUSTEEN mukaan myrsky nousisi jälleen yöllä ja jatkuisi vielä seuraavana päivänä. Tuuli ei ainoastaan keikuttaisi autoani, vaan se myös tekisi metsästyksestä mahdotonta. Jopa pelkkä riistan kuvaaminen olisi mahdotonta, sillä olisi aivan liian vaarallista liikkua rinteillä myrskytuulessa.

Mutta onneksi ennustajatkin erehtyvät. Aamulla iloinen auringonpaiste tervehtii minua, kun lähdemme uuteen jahtiin. Vain lyhyen kiipeilyn jälkeen näemme useita mufloneita. Yksi niistä oli näyttää täydelliseltä saaliilta, vaikka se ei mikään sarvipääoinas olekaan.

Olisiko myös etäisyys sopiva? Se on yleensä suurin ongelma silloin, kun metsästetään vuoristossa. Laser mittaa yli 600 metrin etäisyyden ja se on ehdottomasti liian pitkä matka minun makuuni.

PÄÄTÄMME toiveikkaana jäädä odottelemaan siltä varalta, että lauma päättää siirtyä lähemmäksi meitä. Ja se kannattaa.

Kun muflonit lähestyvät 350 metrin päähän, valmistaudun ampumaan. Aivan kaiken on nyt onnistuttava yhdellä ainoalla laukauksella. Näen selvästi, kun luoti osuu mufloniin.

Ja sitten alkaa taas tuttu ohjelmanumero: Laskeutuminen alas laaksoon, taivallus laakson poikki ja nousu vastakkaiselle rinteelle, jossa kaadettu mufloni odottaa meitä. Se on valunut rinnettä alas ja on selvästi nähtävissä louhikossa.

Mutta eläimen hakeminen käy raskaasta työstä. Irtokivet lähtevät valumaan helposti jyrkkää rinnettä alaspäin ja kulkijan on oltava erityisen varovainen, ettei lähde liukumaan alas niiden mukana.

LINNUNTIETÄ parkkipaikallemme on matkaa kilometrin verran. Emme kuitenkaan laskeudu suorinta tietä, vaan kuljemme turvallisuuden takia hyvin harkitusti kalliolta toiselle. Matkamme pituudeksi tulee neljä kilometriä.

Emilillä on selässään reppu ja kannettavaan ase. Minä kidutan itseäni kantamalla muflonia. Pitkällä paluumatkalla ehdin miettiä, miksi ihmeessä olen lähtenyt mukaan näin vaivalloiseen koitokseen.

Vastaus tulee mieleeni nopeasti. Tämä on ainutlaatuinen kokemus: Häkellyttävät auringonlaskut, raivoisa Bora-tuuli, oinaiden taistelut sekä yhteinen kokemus elämisestä luonnossa ja luonnon kanssa.