Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MEILLÄ käy tuuri. Suojaa matalakasvuisista pensaikoista etsinyt riista uskaltautuu nyt tuulten laantuessa takaisin korkeille kallioille.

En tule koskaan unohtamaan sitä näkyä, kun kaksi oinasta ottaa mittaa toisistaan. Ne ryntäävät vauhdilla toisiaan päin ja törmäävät kallot ja kierteiset sarvet kolisten. Ne juoksevat toisiaan kohti niin nopeasti, että näyttää kuin ne lentäisivät. Törmäyksestä saa hyvän käsityksen siitä, miten paljon voimaa ne käyttävät tässä kiima-ajan taistelussa.

Oinaat ottavat yhteen monta kertaa. Aina välillä ne kävelevät takaisin lähtöpaikalleen rynnätäkseen taas uudelleen toisiaan päin.

Kaiku kuljettaa sarvien kolahduksia rinteeltä toiselle ja nostaa ihoni kananlihalle. Kahden oinaan taistelua seuratessani en edes muista, että olimme metsästämässä näitä eläimiä.

Sillä aikaa kun oinaat mittelevät, uuhet ovat kokoontuneet kehän laidalle. Kun taistelu päättyy, lauma siirtyy seuraamaan oinaita.

OLISIKO tässä tilaisuuteni? Etäisyys ensimmäistä laumaa vetävään oinaaseen näyttää liian pitkältä, mutta etäisyys seuraavaan laumaan on sopivampi. Asetun makaamaan kalliolle saadakseni siitä tukea hyvään laukaukseen. Mittaan etäisyysmittarin painikkeella matkan maaliini. Se on 248 metriä!

Rauhallisesti hengittäen tähtään punapisteen villilampaan lapaan ja lähetän 6.5-millisen matkaan. Ilokseni onnistun tekemään kaiken oikein ja saan onnistuneen riistalaukauksen.

SEURAAVAKSI on aika laskeutua rotkoon ja nousta vastakkaista rinnettä ylös etsimään saalis. Ilman kokeneita ja maaston hyvin tuntevia metsästyksenjohtajia tehtävä olisi mahdoton. Mutta minun oppaani Emil tuntee hyvin kaikki seudun kivet ja kalliot. Jo tunnin kuluttua saavumme sinne, missä arvelemme saaliin olevan.

Harmaaseen kivikkoon jääneet veritahrat johdattavat meidän nopeasti oikeaan paikkaan. 40 metrin päässä kohtaamme kuolleen muflonin. Kunnioitamme saalista pitämällä hiljaisen hetken.

Ehkä tuo hiljainen hetki oli liiankin pitkä, koska kun alamme laskeutua rinnettä alas huomaamme auringonlaskun lähestyvän. Kapuaminen alas jyrkkää rinnettä on riittävän vaikeaa kirkkaassa päivän valossa, mutta pimeän laskeuduttua se on lähestulkoon mahdotonta. Kylvemme hiessä, kun vaikean laskeutumisen jälkeen viimein pääsemme laaksoon.


Haen tukea kalliosta saadakseni hyvän riistalaukauksen."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

MEILLÄ käy tuuri. Suojaa matalakasvuisista pensaikoista etsinyt riista uskaltautuu nyt tuulten laantuessa takaisin korkeille kallioille.

En tule koskaan unohtamaan sitä näkyä, kun kaksi oinasta ottaa mittaa toisistaan. Ne ryntäävät vauhdilla toisiaan päin ja törmäävät kallot ja kierteiset sarvet kolisten. Ne juoksevat toisiaan kohti niin nopeasti, että näyttää kuin ne lentäisivät. Törmäyksestä saa hyvän käsityksen siitä, miten paljon voimaa ne käyttävät tässä kiima-ajan taistelussa.

Oinaat ottavat yhteen monta kertaa. Aina välillä ne kävelevät takaisin lähtöpaikalleen rynnätäkseen taas uudelleen toisiaan päin.

Kaiku kuljettaa sarvien kolahduksia rinteeltä toiselle ja nostaa ihoni kananlihalle. Kahden oinaan taistelua seuratessani en edes muista, että olimme metsästämässä näitä eläimiä.

Sillä aikaa kun oinaat mittelevät, uuhet ovat kokoontuneet kehän laidalle. Kun taistelu päättyy, lauma siirtyy seuraamaan oinaita.

OLISIKO tässä tilaisuuteni? Etäisyys ensimmäistä laumaa vetävään oinaaseen näyttää liian pitkältä, mutta etäisyys seuraavaan laumaan on sopivampi. Asetun makaamaan kalliolle saadakseni siitä tukea hyvään laukaukseen. Mittaan etäisyysmittarin painikkeella matkan maaliini. Se on 248 metriä!

Rauhallisesti hengittäen tähtään punapisteen villilampaan lapaan ja lähetän 6.5-millisen matkaan. Ilokseni onnistun tekemään kaiken oikein ja saan onnistuneen riistalaukauksen.

SEURAAVAKSI on aika laskeutua rotkoon ja nousta vastakkaista rinnettä ylös etsimään saalis. Ilman kokeneita ja maaston hyvin tuntevia metsästyksenjohtajia tehtävä olisi mahdoton. Mutta minun oppaani Emil tuntee hyvin kaikki seudun kivet ja kalliot. Jo tunnin kuluttua saavumme sinne, missä arvelemme saaliin olevan.

Harmaaseen kivikkoon jääneet veritahrat johdattavat meidän nopeasti oikeaan paikkaan. 40 metrin päässä kohtaamme kuolleen muflonin. Kunnioitamme saalista pitämällä hiljaisen hetken.

Ehkä tuo hiljainen hetki oli liiankin pitkä, koska kun alamme laskeutua rinnettä alas huomaamme auringonlaskun lähestyvän. Kapuaminen alas jyrkkää rinnettä on riittävän vaikeaa kirkkaassa päivän valossa, mutta pimeän laskeuduttua se on lähestulkoon mahdotonta. Kylvemme hiessä, kun vaikean laskeutumisen jälkeen viimein pääsemme laaksoon.