Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

AJELEMME hetken aikaa ylös ja alas vuorenrinteitä kunnes pääsemme viimein ampumaradalle. Se on aivan erilainen kuin ne, joihin olin tottunut Saksassa. 

Ampumarata ei ole aidattu. Se on rauhallinen paikka, jota ympäröivät vuorenrinteet niin, että ulkopuolisten turvallisuus ei vaarannu.

Maapohjaisella harjoitusalueella on ampumaradat 100:sta 500:een metriin. Ensimmäinen tehtävä on saatella Sakon päällikkö, The Boss, 100 metrin radalla tarkasti maaliin.

SUOMALAINEN kivääri on minulla ensimmäistä kertaa tositoimissa ja yllätyn siitä, miten hienosti aseen kahva istuu käteeni. Aivan kuin se olisi räätälöity juuri minulle.

Tarkoituksemme on metsästää himoittua luonnonvaraista muflonia ja todennäköisesti ampuisin ensimmäiset laukaukset laakson poikki kohteeseen.

Tikan aseseppä on tehnyt työnsä hyvin: kaikki laukaukset osuvat tauluun lähelle toisiaan.

KUN siirrymme pitemmille matkoille tähtäinkiikari osoittaa erinomaisuutensa. Pienellä napinpainalluksella Burris mittaa etäisyyden ja asettaa tähtäyspisteen oikeaksi.

Hieno homma, mutta miten saan sivuttaistuulessa luodin osumaan kohteeseensa? Burrisin ristikko etsii välipisteitä lentoradalle ja korjaa tuulen aiheuttamaa sivuttaissiirtoa.

Kun yritän ampua ensimmäiset laukaukset 500 metriin, sivutuuli Bora puhaltaa puuskittaisesti. Odotan kunnes tuulenpuuskat tasaantuvat, että pystyn valitsemaan tähtäimestä oikeat merkit (tuulen voimakkuuden) ja lentoradan.

SÄÄTÄMINEN ja lyhyt odottelu tuottavat loistavan tuloksen, joka yllättää minut ja isäntäni. Laukaus laukaukselta innostukseni kasvaa ja sen voi lukea myös taulun tuloksesta.

Pitkien matkojen ampuminen on niin mukavaa, että olen huomaan pahoittelevani sitä, että kotiseudullani tulee todella harvoin tilaisuus päästä harjoittelemaan sitä.

ONNEKSI myrsky laantuu vähitellen ja pääsemme iltapäivällä kokeilemaan onneamme ensimmäisessä jahdissa.

Joka on joskus katsellut vanhoja Winnetou-lännenfilmejä, ymmärtää miltä ympärilläni näyttää, kun kuvailen metsästysmaastoamme.

Täällä nimittäin näyttää olevan ne samat kivet ja maisemat, joissa Old Shatterhand kivääreineen kulki. Nyt emme tosin vaella intiaanien emmekä ratsuväen kanssa, vaan yritämme löytää kallioiden suojissa piileksivät muflonit.

Riistalle ei tuota mitään vaikeuksia taiteilla jyrkkien rinteiden terävien kivien päällä. Vaatii taitoa liikkua niin, että kivet eivät lähde kierimään alarinteeseen. Kierivien kivien kolina paljastaa riistan sijainnin ja helpottaa kummasti metsästäjän työtä.

Alaspäin vyörymään pääsevät kivet välittävät viestiä toisinkin päin. Ne juoruavat riistalle sen, missä metsästäjä liikkuu.

Ihoni nousee kananlihalle, kun näen oinaiden ottavan mittaa toisistaan." 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

AJELEMME hetken aikaa ylös ja alas vuorenrinteitä kunnes pääsemme viimein ampumaradalle. Se on aivan erilainen kuin ne, joihin olin tottunut Saksassa. 

Ampumarata ei ole aidattu. Se on rauhallinen paikka, jota ympäröivät vuorenrinteet niin, että ulkopuolisten turvallisuus ei vaarannu.

Maapohjaisella harjoitusalueella on ampumaradat 100:sta 500:een metriin. Ensimmäinen tehtävä on saatella Sakon päällikkö, The Boss, 100 metrin radalla tarkasti maaliin.

SUOMALAINEN kivääri on minulla ensimmäistä kertaa tositoimissa ja yllätyn siitä, miten hienosti aseen kahva istuu käteeni. Aivan kuin se olisi räätälöity juuri minulle.

Tarkoituksemme on metsästää himoittua luonnonvaraista muflonia ja todennäköisesti ampuisin ensimmäiset laukaukset laakson poikki kohteeseen.

Tikan aseseppä on tehnyt työnsä hyvin: kaikki laukaukset osuvat tauluun lähelle toisiaan.

KUN siirrymme pitemmille matkoille tähtäinkiikari osoittaa erinomaisuutensa. Pienellä napinpainalluksella Burris mittaa etäisyyden ja asettaa tähtäyspisteen oikeaksi.

Hieno homma, mutta miten saan sivuttaistuulessa luodin osumaan kohteeseensa? Burrisin ristikko etsii välipisteitä lentoradalle ja korjaa tuulen aiheuttamaa sivuttaissiirtoa.

Kun yritän ampua ensimmäiset laukaukset 500 metriin, sivutuuli Bora puhaltaa puuskittaisesti. Odotan kunnes tuulenpuuskat tasaantuvat, että pystyn valitsemaan tähtäimestä oikeat merkit (tuulen voimakkuuden) ja lentoradan.

SÄÄTÄMINEN ja lyhyt odottelu tuottavat loistavan tuloksen, joka yllättää minut ja isäntäni. Laukaus laukaukselta innostukseni kasvaa ja sen voi lukea myös taulun tuloksesta.

Pitkien matkojen ampuminen on niin mukavaa, että olen huomaan pahoittelevani sitä, että kotiseudullani tulee todella harvoin tilaisuus päästä harjoittelemaan sitä.

ONNEKSI myrsky laantuu vähitellen ja pääsemme iltapäivällä kokeilemaan onneamme ensimmäisessä jahdissa.

Joka on joskus katsellut vanhoja Winnetou-lännenfilmejä, ymmärtää miltä ympärilläni näyttää, kun kuvailen metsästysmaastoamme.

Täällä nimittäin näyttää olevan ne samat kivet ja maisemat, joissa Old Shatterhand kivääreineen kulki. Nyt emme tosin vaella intiaanien emmekä ratsuväen kanssa, vaan yritämme löytää kallioiden suojissa piileksivät muflonit.

Riistalle ei tuota mitään vaikeuksia taiteilla jyrkkien rinteiden terävien kivien päällä. Vaatii taitoa liikkua niin, että kivet eivät lähde kierimään alarinteeseen. Kierivien kivien kolina paljastaa riistan sijainnin ja helpottaa kummasti metsästäjän työtä.

Alaspäin vyörymään pääsevät kivet välittävät viestiä toisinkin päin. Ne juoruavat riistalle sen, missä metsästäjä liikkuu.