Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


LUIHIN ja ytimiin luikerteleva koleus ja harmaa sateentihu ei Heikkistä häiritse lainkaan. Nuotiolla hän virittää tottunein ottein siimansa päähän kolmen pienen nymfin litkan, jonka perää pitää kuulapää.

”Kuulapää uppoaa noin 70 sentin syvyyteen ja painottamattomat nymfit uivat sen edellä lähempänä pintaa.”

Heikkinen tietää kokemuksesta, että kirjolohet voivat olla syksyllä todella kranttuja.

”Syöntijakso on usein lyhyt ja silloinkin vain todella pienet perhot kelpaavat. Vaikka kalat usein toimivat mahdollisimman taloudellisesti, eli hankkivat mahdollisimman isoja aterioita mahdollisimman vähällä vaivalla, syksyllä se ei aina jostain syystä mene niin.”

Syksyn SM-finaalin järviosuudella menestys ei tullut sattumalta, sillä hän heittää litkaa varmasti ja vähäeleisesti. Perhot päätyvät kerta toisensa jälkeen veteen kauas ja ilman sotkuja. Heikkinen strippaa nymfejä sisään rauhallisen tasaisesti.

”Ei näy pintakäyntejä, joten tällä kertaa voi siiman päässä olla varsin hiljaista. Eikä se kyllä haittaa mitään.”

RAUHALLISESTI ja pohdiskellen jutusteleva Heikkinen kertoo rauhoittuvansa pohjoisen luonnossa ja vesien äärellä.

”Pohjoinen luonto on henkinen kotini. En voi kuvitella, että juurtuisin etelän kaupunkiympäristöön, vaikka siellä töissä olenkin. Palaan kotiin joka viikonloppu, kun viikon työt on eduskunnassa tehty.”  

Vapaa-ajallaan Heikkinen lähtee kalaan aina kun mahdollista.

Vannoutunut kalamies toki kalastaa lyhyinä, satunnaisina vapaahetkinään Etelä-Suomessakin. Vastikään hän kävi muun muassa Kymijoella lohta pyytämässä ja saikin hyväntekeväisyyspyynnin tuloksena sieltä kolmikiloisen lohen. Se jatkoi matkaansa viljelylaitokseen. Talvella Heikkisen suunnitelmissa on hauen Ismete-pyyntiä pohjoisen järvillä.

Perhokalastus on kuitenkin Heikkisen suuri intohimo, muu kalastus on hänelle lähinnä korvaushoitoa aikoina, kun perhokalastus on mahdotonta.

”KALASTAESSANI keskityn siihen, mitä veden alla tapahtuu ja miten saan kalat tarttumaan perhoon. Samalla jäsentelen, enimmäkseen alitajuisesti, erilaisia asioita mielessäni. Samantyyppisen rauhan saavutan sitoessani perhoja. On ilmeistä, että kaipaan ja tarvitsen sellaista ajattelun rauhaa, sillä sidon vuosittain noin tuhat perhoa”, hän pohtii hymyillen.

Heikkinen vierastaa kiisteltyä C&R-kalastus-termiä. Hän kertoo olevansa valikoiva kalastaja. Joskus hän tappaa ja syö kalan, jos sen voi kalakantojen kestävyyttä vaarantamatta tehdä.

”Kalastuksen paras hetki on se, kun kala tarttuu perhooni. Silloin olen tehnyt oikeat perho- ja tekniikkavalinnat. Ja silloin kun en kalasta kilpaa, olen levollisempi jos kala, jota en aio syödä, pääsee irti. Tuskin sille on millään tavalla eduksi, jos itse sen irrottelen koukusta – vaikka tekisin sen kuinka hellävaraisesti ja oikeaoppisesti”, Heikkinen järkeilee.

LUIHIN ja ytimiin luikerteleva koleus ja harmaa sateentihu ei Heikkistä häiritse lainkaan. Nuotiolla hän virittää tottunein ottein siimansa päähän kolmen pienen nymfin litkan, jonka perää pitää kuulapää.

”Kuulapää uppoaa noin 70 sentin syvyyteen ja painottamattomat nymfit uivat sen edellä lähempänä pintaa.”

Heikkinen tietää kokemuksesta, että kirjolohet voivat olla syksyllä todella kranttuja.

”Syöntijakso on usein lyhyt ja silloinkin vain todella pienet perhot kelpaavat. Vaikka kalat usein toimivat mahdollisimman taloudellisesti, eli hankkivat mahdollisimman isoja aterioita mahdollisimman vähällä vaivalla, syksyllä se ei aina jostain syystä mene niin.”

Syksyn SM-finaalin järviosuudella menestys ei tullut sattumalta, sillä hän heittää litkaa varmasti ja vähäeleisesti. Perhot päätyvät kerta toisensa jälkeen veteen kauas ja ilman sotkuja. Heikkinen strippaa nymfejä sisään rauhallisen tasaisesti.

”Ei näy pintakäyntejä, joten tällä kertaa voi siiman päässä olla varsin hiljaista. Eikä se kyllä haittaa mitään.”

RAUHALLISESTI ja pohdiskellen jutusteleva Heikkinen kertoo rauhoittuvansa pohjoisen luonnossa ja vesien äärellä.

”Pohjoinen luonto on henkinen kotini. En voi kuvitella, että juurtuisin etelän kaupunkiympäristöön, vaikka siellä töissä olenkin. Palaan kotiin joka viikonloppu, kun viikon työt on eduskunnassa tehty.”  

Vapaa-ajallaan Heikkinen lähtee kalaan aina kun mahdollista.

Vannoutunut kalamies toki kalastaa lyhyinä, satunnaisina vapaahetkinään Etelä-Suomessakin. Vastikään hän kävi muun muassa Kymijoella lohta pyytämässä ja saikin hyväntekeväisyyspyynnin tuloksena sieltä kolmikiloisen lohen. Se jatkoi matkaansa viljelylaitokseen. Talvella Heikkisen suunnitelmissa on hauen Ismete-pyyntiä pohjoisen järvillä.

Perhokalastus on kuitenkin Heikkisen suuri intohimo, muu kalastus on hänelle lähinnä korvaushoitoa aikoina, kun perhokalastus on mahdotonta.

”KALASTAESSANI keskityn siihen, mitä veden alla tapahtuu ja miten saan kalat tarttumaan perhoon. Samalla jäsentelen, enimmäkseen alitajuisesti, erilaisia asioita mielessäni. Samantyyppisen rauhan saavutan sitoessani perhoja. On ilmeistä, että kaipaan ja tarvitsen sellaista ajattelun rauhaa, sillä sidon vuosittain noin tuhat perhoa”, hän pohtii hymyillen.

Heikkinen vierastaa kiisteltyä C&R-kalastus-termiä. Hän kertoo olevansa valikoiva kalastaja. Joskus hän tappaa ja syö kalan, jos sen voi kalakantojen kestävyyttä vaarantamatta tehdä.

”Kalastuksen paras hetki on se, kun kala tarttuu perhooni. Silloin olen tehnyt oikeat perho- ja tekniikkavalinnat. Ja silloin kun en kalasta kilpaa, olen levollisempi jos kala, jota en aio syödä, pääsee irti. Tuskin sille on millään tavalla eduksi, jos itse sen irrottelen koukusta – vaikka tekisin sen kuinka hellävaraisesti ja oikeaoppisesti”, Heikkinen järkeilee.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA