Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

PURJEKALAN väsytys on todella kokemisen arvoista. Sanotaan että marliinin kalastus on eräänlainen Graalin malja, mutta kyllä purjekala välineiden kokoon suhteutettuna on vielä astetta hurjempi vastus. 

Puolen vuoden aikana olen väsyttänyt 340 kilon marliinin ja 30 kilon purjekalan. Kumpikin on elämys tietenkin, mutta enemmän tykkään purjekalan kalastuksesta kaikkinensa.

Toinen venekuntamme sai kokea purjekalan hurjuutta toista tuntia kestäneen väsytyksen ajan. Sitten rapiat 50 kiloa painava komistus pääsi valokuviin. Jälkeenpäin kalastajat kertoivat tapahtumasta sen kahdeksan kertaa ja hiki siinä tuli juttua kuunnellessakin. 

OLIMME varanneet neljä kalastuspäivää putkeen. Aamulla veneet starttasivat laiturista noin 8:n maissa ja illalla oltiin takaisin klo 17:n jälkeen. Neljä pitkää päivää avomerellä keikkuen pistää vatsalihakset koetukselle, muutamilla myös sisäpuolelta.

Aamut alkoivat syöttikalojen onkimisella ja vajaassa tunnissa sumpussa oli riittävästi syöttejä. Litkassa saattoi tulla 5 syöttikalaa kerralla, joten hyvästä paikasta napsi nopeasti parhaat syötit talteen. 

Seassa tuli monenlaista kalaa ja oppaat tiesivät kertoa, mikä kelpaa purjekalalle, mikä sitten kansipojille päivälliseksi.

KUN syötit oli ongittu, seurasi vajaan tunnin höykytys varsinaisille pelipaikoille merelle. Opas laittoi yleensä syötin koukkuun, mutta olen jokaisella reissulla tahtonut opetella paikallisen kalastustavan ja tein kaiken nytkin itse.

Silloin hiukan tietää osallistuneensa kalastukseen ja kun vielä sitten itse syötitettyyn vapaan erehtyy kala, sehän on enemmän kuin sata jänistä. Nytkin niin kävi useita kertoja näiden päivien aikana.

JOKAISENA kalastuspäivänä aallokko keinutteli venettä, mutta ei liikaa, että se olisi ollut turvallisuusriski. Tuulet eivät olleet kovia, mutta taifuunin ja tsunamin jälkeiset mainingit nostattivat 2-3 metrisiä aaltoja, joiden väliin veneet kivasti heilahtivat.

Yhtenä päivänä oli hieman tasaisempaa ja sen näki heti kalatapahtumissa. Pinnassa alkoi näkyä vähän joka puolella purjekalojen miekkoja ja pyrstöjä. Sehän sähköisti tunnelmaa ja kun siimaa alkoi suhista kelalta, olivat sekunnit pitkiä, ennen kuin sai riuhtaista vastaiskun.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


Yhtenä päivänä oli hieman tasaisempaa ja sen näki heti kalatapahtumissa."


"


PURJEKALAN väsytys on todella kokemisen arvoista. Sanotaan että marliinin kalastus on eräänlainen Graalin malja, mutta kyllä purjekala välineiden kokoon suhteutettuna on vielä astetta hurjempi vastus. 

Puolen vuoden aikana olen väsyttänyt 340 kilon marliinin ja 30 kilon purjekalan. Kumpikin on elämys tietenkin, mutta enemmän tykkään purjekalan kalastuksesta kaikkinensa.

Toinen venekuntamme sai kokea purjekalan hurjuutta toista tuntia kestäneen väsytyksen ajan. Sitten rapiat 50 kiloa painava komistus pääsi valokuviin. Jälkeenpäin kalastajat kertoivat tapahtumasta sen kahdeksan kertaa ja hiki siinä tuli juttua kuunnellessakin. 

OLIMME varanneet neljä kalastuspäivää putkeen. Aamulla veneet starttasivat laiturista noin 8:n maissa ja illalla oltiin takaisin klo 17:n jälkeen. Neljä pitkää päivää avomerellä keikkuen pistää vatsalihakset koetukselle, muutamilla myös sisäpuolelta.

Aamut alkoivat syöttikalojen onkimisella ja vajaassa tunnissa sumpussa oli riittävästi syöttejä. Litkassa saattoi tulla 5 syöttikalaa kerralla, joten hyvästä paikasta napsi nopeasti parhaat syötit talteen. 

Seassa tuli monenlaista kalaa ja oppaat tiesivät kertoa, mikä kelpaa purjekalalle, mikä sitten kansipojille päivälliseksi.

KUN syötit oli ongittu, seurasi vajaan tunnin höykytys varsinaisille pelipaikoille merelle. Opas laittoi yleensä syötin koukkuun, mutta olen jokaisella reissulla tahtonut opetella paikallisen kalastustavan ja tein kaiken nytkin itse.

Silloin hiukan tietää osallistuneensa kalastukseen ja kun vielä sitten itse syötitettyyn vapaan erehtyy kala, sehän on enemmän kuin sata jänistä. Nytkin niin kävi useita kertoja näiden päivien aikana.

JOKAISENA kalastuspäivänä aallokko keinutteli venettä, mutta ei liikaa, että se olisi ollut turvallisuusriski. Tuulet eivät olleet kovia, mutta taifuunin ja tsunamin jälkeiset mainingit nostattivat 2-3 metrisiä aaltoja, joiden väliin veneet kivasti heilahtivat.

Yhtenä päivänä oli hieman tasaisempaa ja sen näki heti kalatapahtumissa. Pinnassa alkoi näkyä vähän joka puolella purjekalojen miekkoja ja pyrstöjä. Sehän sähköisti tunnelmaa ja kun siimaa alkoi suhista kelalta, olivat sekunnit pitkiä, ennen kuin sai riuhtaista vastaiskun.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA