Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KALASTUS tapahtuu yksinkertaisesti siten, että elävä syöttikala laitetaan koukkuun niskastaan kiinni. Sitten kala laitetaan mereen uimaan. Siimaa annetaan yleensä 15-20 metriä ja vene päästetään sivumyötäiseen ajelehtimaan.

Useimmiten veneessä on 2-3 syöttionkea pyynnissä, riippuen kalastajien määrästä. Jarru jätetään avokelasta auki ja siimalaukaisimena toimii Mr. Lamin patentti, eli piipunrassi. Se näkyy kuvassa selvästi.

Itselläni oli omat Shimanon hyrräkelat mukana. Niissä liukujarrun pystyy jättämään auki ja syötti ui räikän varassa. Tyynellä kelillä käytetään monesti ilmapallosta tehtyä kohoa, ettei syötti painu liian syvälle. Kuten sanottu, tyynellä purjekala ruokailee pinnan tuntumassa.

KUN purjekala ottaa syötin suuhunsa, se ei heti niele syöttiä. Siksi siiman pitää päästä joitain sekunteja juoksemaan esteettä ja kokenut kalastaja tietää milloin tempaistaan olkapäät rusauttava vastaisku.

Ja sitten alkaakin melkoinen ralli, joka kannattaa kyllä jokaisen kalastajan kerran elämässään kokea.

Kelat ovat haukiluokkaa jämerämpiä ja vavat vääntövoimaltaan todella jämäköitä.

VAIKKA purjekala saattaa painaa vain 20 kiloa, sen uintinopeus on liki 100 km/h ja sellaista vauhtia ei heppoisilla kepeillä eikä hentoisilla jarruilla pysäytetä. Siima on kuitusiimaa parhaasta päästä ja tapsina 0.60 – 0.80 millimetrin monofilia.

Mr. Lam käytti omassa kelassaan fluorocarbonia ja sen vuoksi menetimme tapsin katkettua useita purjekaloja. Minulla on keloissa monofiltapsit ja yhtään katkotusta ei tullut. Muutenkin fluorocarbon on vetolujuudeltaan todella surkea valinta isoille kaloille. En suosittele sitä mihinkään kalastukseen.

MR.LAM suosii purjekaloille avokeloja niiden kelausnopeuden vuoksi. On selvää, että kun purjekalan uintivauhti on mitä kirjoitin, se voi kohti uidessaan tulla lujaa eikä kaikilla keloilla ei ehdi ottamaan siimaa sisään riittävän nopeasti.

Näin sen kyllä omaan laitteeseeni napanneen, noin 30 kilon kalan kanssa. Tärpin jälkeen kala olikin veneen vieressä ilmassa ja sain veivata hyrräkelan veiviä melkoisella vauhdilla, että sain pidettyä edes jonkinlaisen tuntuman siihen.

Mutta kala ei karannut ja kun se päätti painua veneestä pois, silloin iso siimakapasiteetti oli kultaakin kalliimpi. Parhaimmillaan (lue pahimmillaan) siimaa oli ulkona 300 metriä ja veneellä oli pakko lähteä kalan perään.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


KALASTUS tapahtuu yksinkertaisesti siten, että elävä syöttikala laitetaan koukkuun niskastaan kiinni. Sitten kala laitetaan mereen uimaan. Siimaa annetaan yleensä 15-20 metriä ja vene päästetään sivumyötäiseen ajelehtimaan.

Useimmiten veneessä on 2-3 syöttionkea pyynnissä, riippuen kalastajien määrästä. Jarru jätetään avokelasta auki ja siimalaukaisimena toimii Mr. Lamin patentti, eli piipunrassi. Se näkyy kuvassa selvästi.

Itselläni oli omat Shimanon hyrräkelat mukana. Niissä liukujarrun pystyy jättämään auki ja syötti ui räikän varassa. Tyynellä kelillä käytetään monesti ilmapallosta tehtyä kohoa, ettei syötti painu liian syvälle. Kuten sanottu, tyynellä purjekala ruokailee pinnan tuntumassa.

KUN purjekala ottaa syötin suuhunsa, se ei heti niele syöttiä. Siksi siiman pitää päästä joitain sekunteja juoksemaan esteettä ja kokenut kalastaja tietää milloin tempaistaan olkapäät rusauttava vastaisku.

Ja sitten alkaakin melkoinen ralli, joka kannattaa kyllä jokaisen kalastajan kerran elämässään kokea.

Kelat ovat haukiluokkaa jämerämpiä ja vavat vääntövoimaltaan todella jämäköitä.

VAIKKA purjekala saattaa painaa vain 20 kiloa, sen uintinopeus on liki 100 km/h ja sellaista vauhtia ei heppoisilla kepeillä eikä hentoisilla jarruilla pysäytetä. Siima on kuitusiimaa parhaasta päästä ja tapsina 0.60 – 0.80 millimetrin monofilia.

Mr. Lam käytti omassa kelassaan fluorocarbonia ja sen vuoksi menetimme tapsin katkettua useita purjekaloja. Minulla on keloissa monofiltapsit ja yhtään katkotusta ei tullut. Muutenkin fluorocarbon on vetolujuudeltaan todella surkea valinta isoille kaloille. En suosittele sitä mihinkään kalastukseen.

MR.LAM suosii purjekaloille avokeloja niiden kelausnopeuden vuoksi. On selvää, että kun purjekalan uintivauhti on mitä kirjoitin, se voi kohti uidessaan tulla lujaa eikä kaikilla keloilla ei ehdi ottamaan siimaa sisään riittävän nopeasti.

Näin sen kyllä omaan laitteeseeni napanneen, noin 30 kilon kalan kanssa. Tärpin jälkeen kala olikin veneen vieressä ilmassa ja sain veivata hyrräkelan veiviä melkoisella vauhdilla, että sain pidettyä edes jonkinlaisen tuntuman siihen.

Mutta kala ei karannut ja kun se päätti painua veneestä pois, silloin iso siimakapasiteetti oli kultaakin kalliimpi. Parhaimmillaan (lue pahimmillaan) siimaa oli ulkona 300 metriä ja veneellä oli pakko lähteä kalan perään.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA