Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

RYHMÄMME odotukset olivat melkoisen suuret, sillä elokuussa purjekalat tulevat sankoin joukoin ruokailemaan Etelä-Kiinan merelle, jossa kalastus tapahtuu. Perillä saimme kuitenkin jääkylmää vettä kuumana kihisevälle kiukaalle, sillä taifuuni oli päivää aiemmin pyyhkinyt aluetta ja sen jälkilöylyissä meri keikkui vielä ikävällä aallokolla.

Kun siihen samaan kippoon laitettiin tulopäivänä Indonesiassa sattunut maanjäristys ja pieni tsunami, olivat ajatuksemme melkoisen harmaita.

Onneksi aina iloinen oppaamme, Mr Lam, sai nopeasti harmaat ajatuksemme sinisiksi ja ensimmäisenä kalastusaamuna olimme valmiina astumaan veneisiin. Silmissämme kiilsivät jo purjekalojen upeat hypyt ja korvissamme soivat jarrun sirinä.

Edessämme oli neljä kalastuspäivää merellä, ja entuudestaan tiesin, että tulemme kyllä saamaan purjekaloja. Minkä verran, se oli hämärän peitossa ensimmäisenä kalastusaamuna.

Merenkäynti kuitenkin näytti selvästi tilanteen: taifuunin jälkilöylyissä toisen venekunnan kalastajat joutuivat ”mäskittämään” merta omakohtaisesti puolen päivän jälkeen.

ENNEN kuin mennään itse kalojen kanssa taisteluihin, katsotaan kuinka valmistaudutaan purjekalan kalastukseen. Kuala Rompinissa purjekalojen kalastus keskittyy pääsääntöisesti elävillä syöttikaloilla tapahtuvaan kalastukseen.

Aamulla ensimmäiseksi ongitaan korallien reunoilta litkoilla sopivia syöttikaloja. Joku keltaeväinen ”silli” on parasta valuuttaa purjekaloille ja kun niitä saadaan sumppu puolilleen, ampaistaan täyttä höökiä kippareiden tietämille purjekalapaikoille.

Kaikuluotaimesta seurasin syvyyksiä ja parasta purjekalasyvyyttä oli vain parikymmentä metriä. Kalastualueellamme oli tasainen pohja ja purjekalojen tiedettiin ruokailevan aivan pinnassa.

Kalastuspäivien aikana näimme runsaasti purjekalojen pintakäyntejä, vaikka merenkäynti oli välillä melkoisen kovaa. Mr. Lam kertoi, että kun aallokkoa on enemmän, purjekala ruokailee paremmin syvemmällä.

Kun meri on tyyni, kuten huhtikuun reissullamme on aina ollut, purjekala ahdistaa syöttikalat pintaan ja alkaa sitten ahmimaan miekalla tainnuttamiaan kaloja.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

RYHMÄMME odotukset olivat melkoisen suuret, sillä elokuussa purjekalat tulevat sankoin joukoin ruokailemaan Etelä-Kiinan merelle, jossa kalastus tapahtuu. Perillä saimme kuitenkin jääkylmää vettä kuumana kihisevälle kiukaalle, sillä taifuuni oli päivää aiemmin pyyhkinyt aluetta ja sen jälkilöylyissä meri keikkui vielä ikävällä aallokolla.

Kun siihen samaan kippoon laitettiin tulopäivänä Indonesiassa sattunut maanjäristys ja pieni tsunami, olivat ajatuksemme melkoisen harmaita.

Onneksi aina iloinen oppaamme, Mr Lam, sai nopeasti harmaat ajatuksemme sinisiksi ja ensimmäisenä kalastusaamuna olimme valmiina astumaan veneisiin. Silmissämme kiilsivät jo purjekalojen upeat hypyt ja korvissamme soivat jarrun sirinä.

Edessämme oli neljä kalastuspäivää merellä, ja entuudestaan tiesin, että tulemme kyllä saamaan purjekaloja. Minkä verran, se oli hämärän peitossa ensimmäisenä kalastusaamuna.

Merenkäynti kuitenkin näytti selvästi tilanteen: taifuunin jälkilöylyissä toisen venekunnan kalastajat joutuivat ”mäskittämään” merta omakohtaisesti puolen päivän jälkeen.

ENNEN kuin mennään itse kalojen kanssa taisteluihin, katsotaan kuinka valmistaudutaan purjekalan kalastukseen. Kuala Rompinissa purjekalojen kalastus keskittyy pääsääntöisesti elävillä syöttikaloilla tapahtuvaan kalastukseen.

Aamulla ensimmäiseksi ongitaan korallien reunoilta litkoilla sopivia syöttikaloja. Joku keltaeväinen ”silli” on parasta valuuttaa purjekaloille ja kun niitä saadaan sumppu puolilleen, ampaistaan täyttä höökiä kippareiden tietämille purjekalapaikoille.

Kaikuluotaimesta seurasin syvyyksiä ja parasta purjekalasyvyyttä oli vain parikymmentä metriä. Kalastualueellamme oli tasainen pohja ja purjekalojen tiedettiin ruokailevan aivan pinnassa.

Kalastuspäivien aikana näimme runsaasti purjekalojen pintakäyntejä, vaikka merenkäynti oli välillä melkoisen kovaa. Mr. Lam kertoi, että kun aallokkoa on enemmän, purjekala ruokailee paremmin syvemmällä.

Kun meri on tyyni, kuten huhtikuun reissullamme on aina ollut, purjekala ahdistaa syöttikalat pintaan ja alkaa sitten ahmimaan miekalla tainnuttamiaan kaloja.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA