Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

PALASIN takaisin laavulle ja kävin mielessäni kunnon taistelua siitä, että pakkaanko tavarat vain peräkonttiin ja hurautan kotiin pitserian kautta, vai lähdenkö yrittämään laavun yläpuolista aluetta.

Kuksallinen kahvia piristi mielialaa niissä määrin, että ponkaisin itseni liikkeelle ja lähdin talsimaan joen rantaa pitkin ylävirtaan. Joen rannasta huomasi, että kalastajia joella ei liian paljon käy, koska polut olivat hyvin ohuita. Matka oli myös ryteikköinen ja kävi jo lopulta kuntoliikunnasta.

JOEN silmäily rannalta kuitenkin virkisti mielialaa. Laavun yläpuolella virta oli jylhemmän näköistä ja myös pikaisesti arvioiden syvempää. Se valoi uskoa siihen, että ehkä vapakin saattaa löytää vielä taivuttajansa. 

Totesin, että alkukesästä kyseinen koski on taatusti upean näköinen. Kävelin virtapätkien ohi seuraavalle suvannolle asti ja vaikka suvannon yläpuolella näytti olevan vielä virtaa, päätin jäädä siihen.

Nautin tölkillisen virvoitusjuomaa ja katselin virtaa. Juuri, kun olin ottamassa hörppyä, aivan virran niskalla kävi kala pinnassa.

SIDOIN siiman päähän Montana-nymfin ja heitin perhon ylävirtaan. Annoin sen valua pintakäynnin kohdalle ja jo ensimmäisellä uitolla kala hyväksyi perhon. Hetken päästä ihastelin rantavedessä hopeanhohtoista harjusta, joka oli kuitenkin pienikokoinen. Päästin sen kasvamaan ja lähdin liikkeelle alaspäin.

Peli oli kuitenkin avattu ja joessa oli vähästä vedestä huolimatta kalaa, joka vielä söi. Heti muutaman metrin päässä ensimmäisestä ottipaikasta oli seuraava hieman syvempi monttu, johon uitin nymfin tällä kertaa virran yläpuolelta. 

Aivan montun loppuosassa tärähti taas. Hieman isompi harjus kävi ravistamassa perhoa ja sekin alamittaisena pääsi takaisin kylmän veden syliin.

TÄSTÄ vielä muutama metri alaspäin löytyi hieman tuimemmin virtaava kohta, joka haiskahti jo silmämääräisesti taimenen paikalta. Päätin kokeilla kuitenkin ja ennakkoaavistukseni paljastui todeksi. Juuri kun perhon vapaa uinti oli loppunut ja perho viisti käytännössä pintakalvoa, näin kuinka kiven edestä pintaan nousi tummakylkinen kala, joka iski ohi.

Taimenhan se siinä kävi muistuttamassa, että hänelläkin on oikeus syksyllä syödä. Jätin kohdan välittömästi rauhaan. Taimenen rauhoitus oli päällä, enkä nähnyt järkeä kiusata kalaa turhalla väsyttämisellä. Alkavat kutukekkerit vievät kuitenkin oman veronsa.

Lylyjoki kuuluu Metsähallituksen lupa-alueeseen ja siellä on mahdollisuus kalastaa lokakuun loppuun asti, koska kaikkein oletettavin saalis on harjus. Pitkälle syksyyn jatkuva kalastuskausi onkin hieno kädenojennus kaikille harjuksen kalastuksesta innostuneille.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

PALASIN takaisin laavulle ja kävin mielessäni kunnon taistelua siitä, että pakkaanko tavarat vain peräkonttiin ja hurautan kotiin pitserian kautta, vai lähdenkö yrittämään laavun yläpuolista aluetta.

Kuksallinen kahvia piristi mielialaa niissä määrin, että ponkaisin itseni liikkeelle ja lähdin talsimaan joen rantaa pitkin ylävirtaan. Joen rannasta huomasi, että kalastajia joella ei liian paljon käy, koska polut olivat hyvin ohuita. Matka oli myös ryteikköinen ja kävi jo lopulta kuntoliikunnasta.

Joen silmäily rannalta kuitenkin virkisti mielialaa. Laavun yläpuolella virta oli jylhemmän näköistä ja myös pikaisesti arvioiden syvempää. Se valoi uskoa siihen, että ehkä vapakin saattaa löytää vielä taivuttajansa. Totesin, että alkukesästä kyseinen koski on taatusti upean näköinen. Kävelin virtapätkien ohi seuraavalle suvannolle asti ja vaikka suvannon yläpuolella näytti olevan vielä virtaa, päätin jäädä siihen.

Nautin tölkillisen virvoitusjuomaa ja katselin virtaa. Juuri, kun olin ottamassa hörppyä, aivan virran niskalla kävi kala pinnassa.

SIDOIN siiman päähän Montana-nymfin ja heitin perhon ylävirtaan. Annoin sen valua pintakäynnin kohdalle ja jo ensimmäisellä uitolla kala hyväksyi perhon. Hetken päästä ihastelin rantavedessä hopeanhohtoista harjusta, joka oli kuitenkin pienikokoinen. Päästin sen kasvamaan ja lähdin liikkeelle alaspäin.

Peli oli kuitenkin avattu ja joessa oli vähästä vedestä huolimatta kalaa, joka vielä söi. Heti muutaman metrin päässä ensimmäisestä ottipaikasta oli seuraava hieman syvempi monttu, johon uitin nymfin tällä kertaa virran yläpuolelta. 

Aivan montun loppuosassa tärähti taas. Hieman isompi harjus kävi ravistamassa perhoa ja sekin alamittaisena pääsi takaisin kylmän veden syliin.

TÄSTÄ vielä muutama metri alaspäin löytyi hieman tuimemmin virtaava kohta, joka haiskahti jo silmämääräisesti taimenen paikalta. Päätin kokeilla kuitenkin ja ennakkoaavistukseni paljastui todeksi. Juuri kun perhon vapaa uinti oli loppunut ja perho viisti käytännössä pintakalvoa, näin kuinka kiven edestä pintaan nousi tummakylkinen kala, joka iski ohi.

Taimenhan se siinä kävi muistuttamassa, että hänelläkin on oikeus syksyllä syödä. Jätin kohdan välittömästi rauhaan. Taimenen rauhoitus oli päällä, enkä nähnyt järkeä kiusata kalaa turhalla väsyttämisellä. Alkavat kutukekkerit vievät kuitenkin oman veronsa.

Lylyjoki kuuluu Metsähallituksen lupa-alueeseen ja siellä on mahdollisuus kalastaa lokakuun loppuun asti, koska kaikkein oletettavin saalis on harjus. Pitkälle syksyyn jatkuva kalastuskausi onkin hieno kädenojennus kaikille harjuksen kalastuksesta innostuneille.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA