Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KUN ajaa kalapaikalle yli kymmenen kilometriä lähimmästä maantiestä onnettoman kokoisia kärrypolkuja pitkin, ja vielä syyskuussa, tietää ettei perillä juuri ole tungosta.

Eikä ollutkaan. Autolla sentään pääsi aivan joen äärelle, Metsähallituksen ylläpitämän laavun viereen, mutta muuten Puolangan Lylyjoki sijaitsee käytännössä erämaassa, mukavan etäällä ruuhkakoskista.

En ollut aikaisemmin käynyt kohteessa. Minulla on ollut periaatteena käydä joka kesä tai syksy itselleni uudessa kalapaikassa ja tänä vuonna tämä kokeilu ajoittui jo perinteeksi muodostuneeseen syysharjuksen pyyntireissuun.

SAATUANI kalastusvälineet pykälään ihmettelin hetken aikaa lähes hengettömiin kuivunutta jokea. Edellisestä kalastusreissusta oli vierähtänyt lähes kuukausi, enkä oikein ollut ymmärtänyt kuinka kuiviksi virtavedet ovat menneet.

Kesä oli kohtuullisen viileä yhtä viikon mittaista hellejaksoa lukuun ottamatta, mutta ei kesällä juuri vettäkään tullut. Silmieni edessä näkyi tämän kuivuuden seuraus.

Joen leveys ja muoto kertoivat, että normaalilla vedellä se on komea harjusjoki, mutta nyt siellä täällä lirisevän veden keskellä makasi suunnaton kivipelto. Arvioin rantaviivan perusteella, että vedenkorkeus oli noin 30-30 senttimetriä normaalia tasoa alempana.

MUTTA kala ei käy valittavan vieheeseen, joten jätin uppoavat perukkeet laukkuun, pujottelin perhon siimaan ja lähdin kalastamaan Kinkelinkoskea laavusta alavirtaan. En virponut koko matkaa. Keskitin kalastukseni jokaiseen yhtään syvemmältä näyttävään virranosaan ja uitin perhoa pitkällä siimalla, jotta en säikyttelisi mahdollisesti matalan veden arkuuttamia kaloja.

Näin valikoiden kalastin tunnin kuluessa koko laavun alapuolisen virran ja yhtä viimeisen virranpyrskäyksen lopusta saamaani särkeä lukuun ottamatta perhot saivat uida vedessä ylhäisessä rauhassaan.

Keskitin kalastukseni syvemmältä näyttävään virranosaan ja uitin perhoa pitkällä siimalla."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

KUN ajaa kalapaikalle yli kymmenen kilometriä lähimmästä maantiestä onnettoman kokoisia kärrypolkuja pitkin, ja vielä syyskuussa, tietää ettei perillä juuri ole tungosta.

Eikä ollutkaan. Autolla sentään pääsi aivan joen äärelle, Metsähallituksen ylläpitämän laavun viereen, mutta muuten Puolangan Lylyjoki sijaitsee käytännössä erämaassa, mukavan etäällä ruuhkakoskista.

En ollut aikaisemmin käynyt kohteessa. Minulla on ollut periaatteena käydä joka kesä tai syksy itselleni uudessa kalapaikassa ja tänä vuonna tämä kokeilu ajoittui jo perinteeksi muodostuneeseen syysharjuksen pyyntireissuun.

SAATUANI kalastusvälineet pykälään ihmettelin hetken aikaa lähes hengettömiin kuivunutta jokea. Edellisestä kalastusreissusta oli vierähtänyt lähes kuukausi, enkä oikein ollut ymmärtänyt kuinka kuiviksi virtavedet ovat menneet.

Kesä oli kohtuullisen viileä yhtä viikon mittaista hellejaksoa lukuun ottamatta, mutta ei kesällä juuri vettäkään tullut. Silmieni edessä näkyi tämän kuivuuden seuraus.

Joen leveys ja muoto kertoivat, että normaalilla vedellä se on komea harjusjoki, mutta nyt siellä täällä lirisevän veden keskellä makasi suunnaton kivipelto. Arvioin rantaviivan perusteella, että vedenkorkeus oli noin 30-30 senttimetriä normaalia tasoa alempana.

MUTTA kala ei käy valittavan vieheeseen, joten jätin uppoavat perukkeet laukkuun, pujottelin perhon siimaan ja lähdin kalastamaan Kinkelinkoskea laavusta alavirtaan. En virponut koko matkaa. Keskitin kalastukseni jokaiseen yhtään syvemmältä näyttävään virranosaan ja uitin perhoa pitkällä siimalla, jotta en säikyttelisi mahdollisesti matalan veden arkuuttamia kaloja.

Näin valikoiden kalastin tunnin kuluessa koko laavun alapuolisen virran ja yhtä viimeisen virranpyrskäyksen lopusta saamaani särkeä lukuun ottamatta perhot saivat uida vedessä ylhäisessä rauhassaan.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA