Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ENSIMMÄISEN kerran törmäsin termiin bungi jo edesmenneen brittiläisen perhokalastusaviisin Total Flyfisher sivuilla. Lehtihän oli lähes täysin omistautunut istutetun kirjolohen lampi- ja järvikalastukselle ja voi pojat sitä välineiden, tekniikoiden ja perhojen ilotulitusta, mitä silmäni saivatkaan kuukausittain ahmia.

Lehti esitteli sivutolkulla uusia sidontamateriaaleja, joista sidottuja perhoja ylistettiin maasta taivaisiin kunnon kalapönökuvien toimiessa todisteena. Oli kieltämättä vaikeahko uskoa lehden hehkutukseen, sillä olihan uudesta killeriperhosta peräti kuukauden tai kahden menestyksekäs ”testi” josta sen ”parhaimmuus” kumpusi.

Oli lehden sivuilla kyllä asiaakin, mutta paljon sellaistakin, josta allekirjoittanut ei kyllä vakuuttunut. Siksipä tämäkin tekniikka ja lehden suosittelemat floss-perhot jäivät muutaman epäonnistuneen testin jälkeen unholaan.

OLIN toki anti-bungilla, eli nopeasti uppoavallasiimalla ja täysin staattisesti leijuvalla boobyllä saanut hyvinkin kaloja, ja mielessä iti, että joskohan tässä bungissa sittenkin olisi sitä jotain.

Jossain vaiheessa kahlatessani interwebin kalastussivujen kuohuissa löysin erään yhdysvaltalaisen julkaisun, jossa kehuttiin juurikin tätä bungi-tekniikkaa. Brittien floss-perhojen sijaan jenkit käyttivät #12 koukkuun sidottuja miniliitsejä.

No, kai siinä bungissa täytyy joku taika olla, tuskin nämä saamamiehet hourailevat mantereiden välisessä  joukkopsykoosissa?

Eikun testaamaan.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Kai siinä bungissa täytyy joku taika olla..."


"

ENSIMMÄISEN kerran törmäsin termiin bungi jo edesmenneen brittiläisen perhokalastusaviisin Total Flyfisher sivuilla. Lehtihän oli lähes täysin omistautunut istutetun kirjolohen lampi- ja järvikalastukselle ja voi pojat sitä välineiden, tekniikoiden ja perhojen ilotulitusta, mitä silmäni saivatkaan kuukausittain ahmia.

Lehti esitteli sivutolkulla uusia sidontamateriaaleja, joista sidottuja perhoja ylistettiin maasta taivaisiin kunnon kalapönökuvien toimiessa todisteena. Oli kieltämättä vaikeahko uskoa lehden hehkutukseen, sillä olihan uudesta killeriperhosta peräti kuukauden tai kahden menestyksekäs ”testi” josta sen ”parhaimmuus” kumpusi.

Oli lehden sivuilla kyllä asiaakin, mutta paljon sellaistakin, josta allekirjoittanut ei kyllä vakuuttunut. Siksipä tämäkin tekniikka ja lehden suosittelemat floss-perhot jäivät muutaman epäonnistuneen testin jälkeen unholaan.

OLIN toki anti-bungilla, eli nopeasti uppoavallasiimalla ja täysin staattisesti leijuvalla boobyllä saanut hyvinkin kaloja, ja mielessä iti, että joskohan tässä bungissa sittenkin olisi sitä jotain.

Jossain vaiheessa kahlatessani interwebin kalastussivujen kuohuissa löysin erään yhdysvaltalaisen julkaisun, jossa kehuttiin juurikin tätä bungi-tekniikkaa. Brittien floss-perhojen sijaan jenkit käyttivät #12 koukkuun sidottuja miniliitsejä.

No, kai siinä bungissa täytyy joku taika olla, tuskin nämä saamamiehet hourailevat mantereiden välisessä  joukkopsykoosissa?

Eikun testaamaan.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA