Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

VALITETTAVASTI emme välttyneet kommelluksiltakaan. Viimeisenä päivänä vanhempi seisoja Caro loukkasi lapansa ja sen osalta pyynti päättyi siihen. 

Aivan varmasti emme tiedä mitä tapahtui, mutta sillä kyllä piisasi vauhtia riistarikkaassa maastossa, joten ehkä joku kurvi meni pitkäksi. Vielä on liian aikaista sanoa kuntoutuuko se tälle syksylle, mutta toivotaan parasta.

Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa Vuotsolta vielä pohjoisemmaksi Utsjoelle  ja jatkaa metsästystä ylempänä Kaldoaivin erämaassa. Caron loukkaantuminen muutti suunnitelmiamme sen verran, että päätimme keskittyä tunturissa kokonaan Oosan kouluttamiseen - ja siinä sivussa nauttia ruskaretkeilystä.

Pohjoisessa ruska oli parhaassa väriloistoissa, joten karuissa ja upeissa maisemissa se ei ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto.

VIIKONLOPPUNA saimme paistatella auringossa. Aamuisin teimme Oosalle sopivia lenkkejä tunturiin, joissa se sai makustella mitä ne hakukuviot oikein ovat. Se saikin hyvää tuntumaa tulevaan riistakoiran työhön.

Ja alhaalla avautuva Tenojokilaakso ei petä koskaan. Koska aikaa riitti, päätimme vielä turisteilla Nuorgamin ja Pulmankijärven poluilla.

Komea tunturiylänkö ja se helppokulkuiset retkeilyreitit tekivät meihin suuren vaikutuksen. Muinoin järven kohdalla on ollut vuono, mutta maankohoamisen seurauksena se on muuttunut järveksi. Sen lajiston kerrotaan olevaan ainutlaatuinen.

Suomen huipulle oli hyvä päättää tämä pohjoisen reissu.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

VALITETTAVASTI emme välttyneet kommelluksiltakaan. Viimeisenä päivänä vanhempi seisoja Caro loukkasi lapansa ja sen osalta pyynti päättyi siihen. 

Aivan varmasti emme tiedä mitä tapahtui, mutta sillä kyllä piisasi vauhtia riistarikkaassa maastossa, joten ehkä joku kurvi meni pitkäksi. Vielä on liian aikaista sanoa kuntoutuuko se tälle syksylle, mutta toivotaan parasta.

Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa Vuotsolta vielä pohjoisemmaksi Utsjoelle  ja jatkaa metsästystä ylempänä Kaldoaivin erämaassa. Caron loukkaantuminen muutti suunnitelmiamme sen verran, että päätimme keskittyä tunturissa kokonaan Oosan kouluttamiseen - ja siinä sivussa nauttia ruskaretkeilystä. 

Pohjoisessa ruska oli parhaassa väriloistoissa, joten karuissa ja upeissa maisemissa se ei ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto.

VIIKONLOPPUNA saimme paistatella auringossa. Aamuisin teimme Oosalle sopivia lenkkejä tunturiin, joissa se sai makustella mitä ne hakukuviot oikein ovat. Se saikin hyvää tuntumaa tulevaan riistakoiran työhön.

Ja alhaalla avautuva Tenojokilaakso ei petä koskaan. Koska aikaa riitti, päätimme vielä turisteilla Nuorgamin ja Pulmankijärven poluilla.

Komea tunturiylänkö ja se helppokulkuiset retkeilyreitit tekivät meihin suuren vaikutuksen. Muinoin järven kohdalla on ollut vuono, mutta maankohoamisen seurauksena se on muuttunut järveksi. Sen lajiston kerrotaan olevaan ainutlaatuinen.

Suomen huipulle oli hyvä päättää tämä pohjoisen reissu.