Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ENSIMMÄISEN todellisen lintukontaktin jälkeen Hilla rohkaistui kunnolla ja lähti hakemaan lintuja laajalta alueelta kunnon itseluottamuksella.

Eikä tarvinnut kävellä pitkään, kun Hilla aloitti uuden haukun. Tällä kertaa tilanteessa ei ollut mitään epäselvää. Haukku oli terävää ja tiheää: Hilla oli ajanut linnun puuhun ja sillä oli näköhavainto linnusta.

Alkoi lähestyminen. Koira haukkui noin 90 metrin päässä, mutta meidän sijainnistamme ei saanut suoraa näköyhteyttä lintuun. Välissä oli yhdellä laidalla tiheä ryteikkö ja maahan kaatuneita kelottuneita puita - siis reitti, jonka läpi ei kerta kaikkiaan pääsisi ilman ryskettä ja pauketta. Toisella laidalla oli avoin kumpare, jossa metsästäjä oli käytännössä tarjottimella linnun suuntaan.

JÄTTÄYDYIN hieman taaemmas ja Janne lähti varovasti lähestymään haukkua kumpareen ja ryteikön välistä hyödyntäen kaikkia mahdollisia näköesteitä.

Aika kului hitaasti. Hilla haukkui terävästi ja lintu pysyi puussa. Oli vain hetkistä kiinni, jolloin Tikka lähettää tuliset terveiset puussa istuvalle teerelle.

Mutta se hetki ei tullut sittenkään. Kuului taas se harmillinen havina, kun teeri lähti lentoon ja tilanne raukesi käsiin.

KOIRAN luokse mennessämme huomasimme tilanteen haastavuuden. Lintu oli todennäköisesti ollut paikan korkeimmassa männyssä, josta oli turhan hyvä näköyhteys lähestymissuuntaamme joka suunnasta. Haastava paikka kaiken kaikkiaan.

Loppumatkalla teeri pomppasi lentoon ihan läheltä, mutta kun olimme puuhun haukkuvan koiran kanssa liikenteessä, se sai vapaasti mennä menojaan.

Joskus metsä antaa, joskus ei. Nyt ei antanut. Matkan varrella tuli kuitenkin mukavia kontakteja lintuihin ja vaikka reissun kruunu jäi puuttumaan, Hilla sai kokemuksia, joita hyödyntää tulevia seikkailuja varten.

Hilla sai kokemuksia, joita hyödyntää tulevia seikkailuja varten."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

ENSIMMÄISEN todellisen lintukontaktin jälkeen Hilla rohkaistui kunnolla ja lähti hakemaan lintuja laajalta alueelta kunnon itseluottamuksella.

Eikä tarvinnut kävellä pitkään, kun Hilla aloitti uuden haukun. Tällä kertaa tilanteessa ei ollut mitään epäselvää. Haukku oli terävää ja tiheää: Hilla oli ajanut linnun puuhun ja sillä oli näköhavainto linnusta.

Alkoi lähestyminen. Koira haukkui noin 90 metrin päässä, mutta meidän sijainnistamme ei saanut suoraa näköyhteyttä lintuun. Välissä oli yhdellä laidalla tiheä ryteikkö ja maahan kaatuneita kelottuneita puita - siis reitti, jonka läpi ei kerta kaikkiaan pääsisi ilman ryskettä ja pauketta. Toisella laidalla oli avoin kumpare, jossa metsästäjä oli käytännössä tarjottimella linnun suuntaan.

JÄTTÄYDYIN hieman taaemmas ja Janne lähti varovasti lähestymään haukkua kumpareen ja ryteikön välistä hyödyntäen kaikkia mahdollisia näköesteitä.

Aika kului hitaasti. Hilla haukkui terävästi ja lintu pysyi puussa. Oli vain hetkistä kiinni, jolloin Tikka lähettää tuliset terveiset puussa istuvalle teerelle.

Mutta se hetki ei tullut sittenkään. Kuului taas se harmillinen havina, kun teeri lähti lentoon ja tilanne raukesi käsiin.

KOIRAN luokse mennessämme huomasimme tilanteen haastavuuden. Lintu oli todennäköisesti ollut paikan korkeimmassa männyssä, josta oli turhan hyvä näköyhteys lähestymissuuntaamme joka suunnasta. Haastava paikka kaiken kaikkiaan.

Loppumatkalla teeri pomppasi lentoon ihan läheltä, mutta kun olimme puuhun haukkuvan koiran kanssa liikenteessä, se sai vapaasti mennä menojaan.

Joskus metsä antaa, joskus ei. Nyt ei antanut. Matkan varrella tuli kuitenkin mukavia kontakteja lintuihin ja vaikka reissun kruunu jäi puuttumaan, Hilla sai kokemuksia, joita hyödyntää tulevia seikkailuja varten.