Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SÄÄ oli metsäkanalintujahtiin oikein passeli: pilvinen, muutama aste plussan puolella, eikä tuulenvirettäkään. Aikaisemmin viikolla olleet sadekuurot olivat loppuneet ja luvassa oli miellyttävä syksyinen patikka metsässä.

Koira pääsi maastoon puoli yhdeksän aikoihin ja lähdimme kävelemään hiljoksiin sen perässä. Hilla on kaksivuotinen suomenpystykorva, jolle Janne on tämän syksyn aikana ampunut kolme lintua: yhden teeren, yhden koppelon ja yhden ukkometson.

Koiran pieni kokemattomuus tositoimista näkyi alkumatkasta ja se haki lintuja vähän liian lyhyen etäisyyden päästä.

"Toivoisin, että se lähtisi hakemaan lintua noin 200 metrin etäisyydellä", Janne virkkoi, kun kävelimme eteenpäin.

Intoa koiralla kyllä riitti työhönsä ja aika kyllä tuo sen innon rinnalle vielä kokemustakin. Sitä kokemusta kasvattaa jokainen onnistunut haukku ja sen tuoma riistasaalis.

AIVAN alkumatkasta emme saaneet havaintoakaan linnuista. Noin puolen tunnin jälkeen Hilla alkoi kuitenkin haukkua.

Pysähdyimme kuuntelemaan koiraa ja Janne kaivoi kiväärin esiin. Kiväärin kiikarin kanssa hän haravoi haukun suunnassa puiden latvoja, mutta niissä ei näkynyt mitään. Koiran haukkukaan ei kuulostanut varmalta.

"Ei oikein vakuuta. Haukku on epävarma. Todennäköisesti siellä on ollut lintu, mutta ei ole enää."

Seurasimme tilannetta hetken, totesimme että puut olivat tyhjiä ja lähdimme jatkaman matkaa. Kuljimme rauhalliseen tahtiin eteenpäin vaihtelevassa maastossa. Kangasmetsä vaihtui kosteampaan ja soisempaan maastoon ja hetken päästä olimme taas kankaalla.

Pysähdyimme ajoittain seuraamaan, missä Hilla liikkui.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SÄÄ oli metsäkanalintujahtiin oikein passeli: pilvinen, muutama aste plussan puolella, eikä tuulenvirettäkään. Aikaisemmin viikolla olleet sadekuurot olivat loppuneet ja luvassa oli miellyttävä syksyinen patikka metsässä.

Koira pääsi maastoon puoli yhdeksän aikoihin ja lähdimme kävelemään hiljoksiin sen perässä. Hilla on kaksivuotinen suomenpystykorva, jolle Janne on tämän syksyn aikana ampunut kolme lintua: yhden teeren, yhden koppelon ja yhden ukkometson.

Koiran pieni kokemattomuus tositoimista näkyi alkumatkasta ja se haki lintuja vähän liian lyhyen etäisyyden päästä.

"Toivoisin, että se lähtisi hakemaan lintua noin 200 metrin etäisyydellä", Janne virkkoi, kun kävelimme eteenpäin.

Intoa koiralla kyllä riitti työhönsä ja aika kyllä tuo sen innon rinnalle vielä kokemustakin. Sitä kokemusta kasvattaa jokainen onnistunut haukku ja sen tuoma riistasaalis.

AIVAN alkumatkasta emme saaneet havaintoakaan linnuista. Noin puolen tunnin jälkeen Hilla alkoi kuitenkin haukkua.

Pysähdyimme kuuntelemaan koiraa ja Janne kaivoi kiväärin esiin. Kiväärin kiikarin kanssa hän haravoi haukun suunnassa puiden latvoja, mutta niissä ei näkynyt mitään. Koiran haukkukaan ei kuulostanut varmalta.

"Ei oikein vakuuta. Haukku on epävarma. Todennäköisesti siellä on ollut lintu, mutta ei ole enää."

Seurasimme tilannetta hetken, totesimme että puut olivat tyhjiä ja lähdimme jatkaman matkaa. Kuljimme rauhalliseen tahtiin eteenpäin vaihtelevassa maastossa. Kangasmetsä vaihtui kosteampaan ja soisempaan maastoon ja hetken päästä olimme taas kankaalla.

Pysähdyimme ajoittain seuraamaan, missä Hilla liikkui.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA