Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TOISEN kalani sain punaiselta vyöhykkeeltä, Storgammenista, syvän kanjonin pohjalla pyörivästä ”hornankattilasta”.

Kun mikään pinturi ei kallion juuren virran kaloille kelvannut, eikä poikkivirtaan heitetty ja nopeasti uitettu Sunray Shadowkaan, päätin huvikseni koittaa Rifling Hitchin viistättämistä – elämäni ensimmäistä kertaa.

Jo muutaman heiton jälkeen sopivan epämääräisesti pintaa rikkova ja sinne tänne kieppuva perho sai lohen iskemään rajusti, mutta ohi.

Toisella yrittämällä runsaan kahden kilon kala ei erehtynyt – tai oikeastaan erehtyi - ja tarttui perhooni.

TÄSTÄKIN kalasta olin erityisen iloinen, olihan se ensimmäinen, jonka Hitsipillillä olen saanut.

Storgammenista tulee mieleeni muistuttaa, että meidän tasamaan tallaajien kannattaa askeltaa jokivarren kivikoissa huolellisesti ja varovaisesti, vaikka paikkakuntalaiset loikkivatkin niissä kuin gasellit.

Jos tottumaton ei ole huolellinen ja varovainen, niin kuin minä en ollut, voi päätyä rähmälleen kivikkoon. Se on tuskallista - ja vaarallistakin. Polveni on edelleen riemunkirjava ja kipeä. Mutta vavat säilyivät syöksyssä ehjinä, ja se oli tietenkin tärkeintä.

TÄMÄN kesän reissun kolmannen kalani sain oranssilta vyöhykkeeltä, Stuekulpenin poolista. Stuekulpen on suhteellisen pitkä ja vaihteleva pooli, jonka yläosassa on parin metrin vesiputous. Aivan lähellä on muitakin pooleja, joten Stuekulpenin seutu on hyvä, monien mahdollisuuksien kalastuspaikka isollekin seurueelle.

Viime vuosina olen saanut muutamia lohia Sunray Shadow -putkiperholla ja se lukeutuukin harvalukuisiin luottoperhoihini. Sidoin sen siimani päähän ja lähdin putousta kohti. Olin toiveikas, sillä sain viime vuonna putouksen alta samaisella perholla kalan.  

Houkutus heittää helpommasta paikasta oli suuri, mutta konkoilin kolhiintuneen jalan ja kepin kanssa putouksen yläpuolelle kovaan virtaan. Siitä pääsisin heittämään perhon suoraan putouksen alla pyörivään pesukoneeseen.

TÄSSÄ tapauksessa erityistä kalastussankaruutta saati perhojen tai taktiikan nerokkaita muutoksia ei eeppisellä tavalla palkittu, sillä niitä ei tarvittu. Kala näet tarttui perhoon ensimmäisellä huolettomalla avausheitolla.

Olin melkein pettynyt, että sain sen iskemään silkalla tuurilla ja niin vähällä vaivalla.

Virkeä kala rynnisti kovassa virrassa alavirtaan ja minun oli kompuroitava sen perään. Homma oli kuitenkin miedossa virrassa varsin helppo ja sain pian rantauttaa hiukan väriä pintaansa jo saaneen, 62-senttisen lohen.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


Kala tarttui perhoon ensimmäisellä huolettomalla avausheitolla."


"


TOISEN kalani sain punaiselta vyöhykkeeltä, Storgammenista, syvän kanjonin pohjalla pyörivästä ”hornankattilasta”.

Kun mikään pinturi ei kallion juuren virran kaloille kelvannut, eikä poikkivirtaan heitetty ja nopeasti uitettu Sunray Shadowkaan, päätin huvikseni koittaa Rifling Hitchin viistättämistä – elämäni ensimmäistä kertaa.

Jo muutaman heiton jälkeen sopivan epämääräisesti pintaa rikkova ja sinne tänne kieppuva perho sai lohen iskemään rajusti, mutta ohi.

Toisella yrittämällä runsaan kahden kilon kala ei erehtynyt – tai oikeastaan erehtyi - ja tarttui perhooni.

TÄSTÄKIN kalasta olin erityisen iloinen, olihan se ensimmäinen, jonka Hitsipillillä olen saanut.

Storgammenista tulee mieleeni muistuttaa, että meidän tasamaan tallaajien kannattaa askeltaa jokivarren kivikoissa huolellisesti ja varovaisesti, vaikka paikkakuntalaiset loikkivatkin niissä kuin gasellit.

Jos tottumaton ei ole huolellinen ja varovainen, niin kuin minä en ollut, voi päätyä rähmälleen kivikkoon. Se on tuskallista - ja vaarallistakin. Polveni on edelleen riemunkirjava ja kipeä. Mutta vavat säilyivät syöksyssä ehjinä, ja se oli tietenkin tärkeintä.

TÄMÄN kesän reissun kolmannen kalani sain oranssilta vyöhykkeeltä, Stuekulpenin poolista. Stuekulpen on suhteellisen pitkä ja vaihteleva pooli, jonka yläosassa on parin metrin vesiputous. Aivan lähellä on muitakin pooleja, joten Stuekulpenin seutu on hyvä, monien mahdollisuuksien kalastuspaikka isollekin seurueelle.

Viime vuosina olen saanut muutamia lohia Sunray Shadow -putkiperholla ja se lukeutuukin harvalukuisiin luottoperhoihini. Sidoin sen siimani päähän ja lähdin putousta kohti. Olin toiveikas, sillä sain viime vuonna putouksen alta samaisella perholla kalan.  

Houkutus heittää helpommasta paikasta oli suuri, mutta konkoilin kolhiintuneen jalan ja kepin kanssa putouksen yläpuolelle kovaan virtaan. Siitä pääsisin heittämään perhon suoraan putouksen alla pyörivään pesukoneeseen.

TÄSSÄ tapauksessa erityistä kalastussankaruutta saati perhojen tai taktiikan nerokkaita muutoksia ei eeppisellä tavalla palkittu, sillä niitä ei tarvittu. Kala näet tarttui perhoon ensimmäisellä huolettomalla avausheitolla.

Olin melkein pettynyt, että sain sen iskemään silkalla tuurilla ja niin vähällä vaivalla.

Virkeä kala rynnisti kovassa virrassa alavirtaan ja minun oli kompuroitava sen perään. Homma oli kuitenkin miedossa virrassa varsin helppo ja sain pian rantauttaa hiukan väriä pintaansa jo saaneen, 62-senttisen lohen.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA