Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

HEINÄKUUSSA se kortto iski myös omaan veneeseeni ja Malesian purjekalareissu – jossa on on juttukin seuraavassa numerossa – osui juuri sopivaan aikaan.

Heinäkuussa zombilohet valtasivat myös suvannot, ja oli tuskallista katsoa kalojen kärsimyksiä. Vesi kuitenkin pysytteli erittäin hyvissä lukemissa, 13 - 15 asteisena – tosin viileä vesi on vesihomeellekin otollinen.

Vesi kääntyi heinäkuun alkupuolella laskuun ja jatkui aina elokuun puolelle laskusuhdanteisena. Kun elokuun puolivälin paikkeilla palasin takaisin Suomeen ja lohta soutamaan, alkoivat vavat notkua lohien painosta heti ensimmäisestä laskusta alkaen. Eikä zombilohista ollut tietoakaan, kuten ei myöskään kuolleista, virrassa kelluvista lohista.

Pitkin jokivartta alkoi saalista tulla viehekalastajille. Ei mitään suurlohia, haltialohia, vaan sellaisia 5-8 kilon kaloja. Vaikka elokuuni alkoi kossilla, yhteen kossiin se sitten jäikin. Ainakin Pellon korkeudella kossit loistivat poissaolollaan. Tai ainakin vähemmän niitä tarttui kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Silloin ei ehtinyt montaa minuuttia soutaa, kun vapa värähteli kossin rimpuilusta.

OMAT kalani olivat 5-7 kilon välillä, väriltään sellaisia semikirkkaita ja lihaltaan kiinteitä. Muutaman kerran ukkokojamokin kävi kiinni, mutta ne kalat eivät olleet minun merkissä. Yksi erikoisempi tapaus kyllä sattui.

Soudin Lampsnivaa hälvenevässä aamusumussa. Lähestyin tuttua ottipaikkaa, kun Puijari-vaappuun tärähti kala kiinni. Lohi nousi pintaan ja hyppäsi ylävirtaan päin. Sellainen reilun kympin, ehkä noin 14 kilon luokkaa oleva koukkuleukakojamo.

Vedin airoilla venettä keskivirtaan ja kala painui ylävirtaan. Sitten siima kääntyi alavirtaan ja vapa vääntyi toiseen suuntaan mutkalle. Sain kelattua toiset vieheet pois ja aloin väsyttämään kalaa.

Yllätys oli melkoinen kun veneen viereen ilmestyi 6 kilon naaraslohi - se sama Pujari suussaan. Koukkasin suhteellisen kirkkaan kalan kyytiin ja päivän saldo oli täynnä.

Päättelin, että jossain välissä kojamo oli sylkäissyt vaapun pois ja naaraslohi oli puolestaan napannut sen suuhunsa. Muuta selitystä en tapahtumalle keksi.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


HEINÄKUUSSA se kortto iski myös omaan veneeseeni ja Malesian purjekalareissu – jossa on on juttukin seuraavassa numerossa – osui juuri sopivaan aikaan.

Heinäkuussa zombilohet valtasivat myös suvannot, ja oli tuskallista katsoa kalojen kärsimyksiä. Vesi kuitenkin pysytteli erittäin hyvissä lukemissa, 13 - 15 asteisena – tosin viileä vesi on vesihomeellekin otollinen.

Vesi kääntyi heinäkuun alkupuolella laskuun ja jatkui aina elokuun puolelle laskusuhdanteisena. Kun elokuun puolivälin paikkeilla palasin takaisin Suomeen ja lohta soutamaan, alkoivat vavat notkua lohien painosta heti ensimmäisestä laskusta alkaen. Eikä zombilohista ollut tietoakaan, kuten ei myöskään kuolleista, virrassa kelluvista lohista.

Pitkin jokivartta alkoi saalista tulla viehekalastajille. Ei mitään suurlohia, haltialohia, vaan sellaisia 5-8 kilon kaloja. Vaikka elokuuni alkoi kossilla, yhteen kossiin se sitten jäikin. Ainakin Pellon korkeudella kossit loistivat poissaolollaan. Tai ainakin vähemmän niitä tarttui kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Silloin ei ehtinyt montaa minuuttia soutaa, kun vapa värähteli kossin rimpuilusta.

OMAT kalani olivat 5-7 kilon välillä, väriltään sellaisia semikirkkaita ja lihaltaan kiinteitä. Muutaman kerran ukkokojamokin kävi kiinni, mutta ne kalat eivät olleet minun merkissä. Yksi erikoisempi tapaus kyllä sattui.

Soudin Lampsnivaa hälvenevässä aamusumussa. Lähestyin tuttua ottipaikkaa, kun Puijari-vaappuun tärähti kala kiinni. Lohi nousi pintaan ja hyppäsi ylävirtaan päin. Sellainen reilun kympin, ehkä noin 14 kilon luokkaa oleva koukkuleukakojamo.

Vedin airoilla venettä keskivirtaan ja kala painui ylävirtaan. Sitten siima kääntyi alavirtaan ja vapa vääntyi toiseen suuntaan mutkalle. Sain kelattua toiset vieheet pois ja aloin väsyttämään kalaa.

Yllätys oli melkoinen kun veneen viereen ilmestyi 6 kilon naaraslohi - se sama Pujari suussaan. Koukkasin suhteellisen kirkkaan kalan kyytiin ja päivän saldo oli täynnä.

Päättelin, että jossain välissä kojamo oli sylkäissyt vaapun pois ja naaraslohi oli puolestaan napannut sen suuhunsa. Muuta selitystä en tapahtumalle keksi.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA