Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TUULI tyyntyi Piippolan Kortteisella, kun pakkasimme varusteitamme veneisiin. Teimme lähtöä iltalennolle järven vastarannalle, johon Taina Lahtinen ja Ilkka Väänänen olivat jo etukäteen käyneet rakentamassa naamioidun passipuskan.

Edellisen päivän avaus oli tarjonnut heidän nähtäväkseen paljon lintuja, mutta vain vähän hyviä tilanteita. Eräksi oli päätynyt yksi heinäsorsa, joka oli syöty suurella mielihalulla heti seuraavana päivänä.

Rantojen puskissa oli avauksessa ollut paljon sorsanmetsästäjiä ja paljon pauketta.

Tänä iltana olisi rauhallisempaa. ”Niin se aina tällä on”, Ilkka mietti, kun lähdimme hissukseen ajamaan järvelle.

ALOITUSPÄIVÄNÄ järvi oli möyrynnyt vihaisesti, mutta nyt  Kortteinen näytti meille lempeämmän luonteensa. Aurinko vilahteli lämpimästi synkkien pilvien lomasta ja parikymmentä astetta tuntui melkein tukalalta, kun veneet kyntivät kevyesti liplattavaa järvenselkää.

Ajomatkaa vastarannalle oli noin 15 minuuttia. Perillä Taina ja Ilkka laskivat tottuneesti kuvat veteen passipaikkansa eteen.

Tainan Armi-labradorinnoutaja oli innoissaan ja valppaana, mutta malttoi hyvin koulutettuna istua hillitysti veneessä. Mutta kaikesta näki: se halusi noutaa!

Lintuja ei näkynyt, kun metsästäjät ohjasivat uudenkarhean Kopukka-kumiveneensä puskan tarjoamaan näkösuojaan. Kello oli vähän yli seitsemän, oli vielä liian varhaista.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Kortteinen näytti meille lempeämmän luonteensa."


"

TUULI tyyntyi Piippolan Kortteisella, kun pakkasimme varusteitamme veneisiin. Teimme lähtöä iltalennolle järven vastarannalle, johon Taina Lahtinen ja Ilkka Väänänen olivat jo etukäteen käyneet rakentamassa naamioidun passipuskan.

Edellisen päivän avaus oli tarjonnut heidän nähtäväkseen paljon lintuja, mutta vain vähän hyviä tilanteita. Eräksi oli päätynyt yksi heinäsorsa, joka oli syöty suurella mielihalulla heti seuraavana päivänä.

Rantojen puskissa oli avauksessa ollut paljon sorsanmetsästäjiä ja paljon pauketta.

Tänä iltana olisi rauhallisempaa. ”Niin se aina tällä on”, Ilkka mietti, kun lähdimme hissukseen ajamaan järvelle.

ALOITUSPÄIVÄNÄ järvi oli möyrynnyt vihaisesti, mutta nyt  Kortteinen näytti meille lempeämmän luonteensa. Aurinko vilahteli lämpimästi synkkien pilvien lomasta ja parikymmentä astetta tuntui melkein tukalalta, kun veneet kyntivät kevyesti liplattavaa järvenselkää.

Ajomatkaa vastarannalle oli noin 15 minuuttia. Perillä Taina ja Ilkka laskivat tottuneesti kuvat veteen passipaikkansa eteen.

Tainan Armi-labradorinnoutaja oli innoissaan ja valppaana, mutta malttoi hyvin koulutettuna istua hillitysti veneessä. Mutta kaikesta näki: se halusi noutaa!

Lintuja ei näkynyt, kun metsästäjät ohjasivat uudenkarhean Kopukka-kumiveneensä puskan tarjoamaan näkösuojaan. Kello oli vähän yli seitsemän, oli vielä liian varhaista.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA