Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

JOKU, toivottavasti monikin, haluaa kenties tietää, miten tämän kesän reissuni sujui. Kerron sen joka tapauksessa: sain keskimääräisen saaliini eli kolme kalaa.

Lohet tulivat kaikki pooleista, joissa minusta ”tuoksuu lohi”.  Olen siis saanut niistä lohia ennenkin. Ajattelen, että jos uskon saavani jostain poolista kalan, voin sen hyvässä lykyssä saadakin. Jos uskoni pooliin horjuu, en varmasti saa.

Ensimmäinen kalani tuli joen yläosan keltaiselta alueelta, Telegrafkulpen-nimisestä poolista. Jos jossain, niin siellä tuoksuu aina lohi.

UITIN virran nielussa ja reunoilla monenlaista uppo- ja pintaperhoa, roikotin ja viistätin täkyjäni poikki- ja alavirtaan. Kilon ja viiden kilon välillä olevat kalat hyppivät välillä siimojenikin yli, mutta mikään ei kelvannut, ei millään.

Lopulta kahlasin kivipaadelle virran nielun alapäähän ja heitin erinomaisesti kelluvan Pupu Tupuna -pintaperhon ylävirtaan. Strippasin siimaa vimmatusti sisään, jotta säilytän edes jonkinlaisen tuntuman ylävirrasta minua kohti laskevaan perhoon. Siinä puuhassa kiirettä riittää molemmille käsille. Yksi kala nousi perhoon, mutta ei tarttunut.

Vaihdoin pinturin toiseen, harmaaseen Pomperoon. Siihenkin kala nousi kerran, mutta sen enempää se ei kalojen kiinnostusta herättänyt.

YLÄVIRTAAN heitetty keltavihreä Bomberi lopulta kelpasi virkeälle, puolitoistakiloiselle titille. Ja kala pysyi ilokseni kiinnikin, vaikka vastaiskuni oli melko räikeästi myöhässä.

On huojentavaa saada kala jo ensimmäisellä luvalla!

 Kokemuksesta tiedän hyvin, että jos kaloja ei ensimmäisillä luvilla ala kuulua, tunnelmani alkaa kiristyä. Jos vielä kolmaskaan lupa ei ole antanut kalaa, kalastukseni muuttuu viimeisillä luvilla pakonmaiseksi ja ilottomaksi puurtamiseksi.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


JOKU, toivottavasti monikin, haluaa kenties tietää, miten tämän kesän reissuni sujui. Kerron sen joka tapauksessa: sain keskimääräisen saaliini eli kolme kalaa.

Lohet tulivat kaikki pooleista, joissa minusta ”tuoksuu lohi”.  Olen siis saanut niistä lohia ennenkin. Ajattelen, että jos uskon saavani jostain poolista kalan, voin sen hyvässä lykyssä saadakin. Jos uskoni pooliin horjuu, en varmasti saa.

Ensimmäinen kalani tuli joen yläosan keltaiselta alueelta, Telegrafkulpen-nimisestä poolista. Jos jossain, niin siellä tuoksuu aina lohi.

UITIN virran nielussa ja reunoilla monenlaista uppo- ja pintaperhoa, roikotin ja viistätin täkyjäni poikki- ja alavirtaan. Kilon ja viiden kilon välillä olevat kalat hyppivät välillä siimojenikin yli, mutta mikään ei kelvannut, ei millään.

Lopulta kahlasin kivipaadelle virran nielun alapäähän ja heitin erinomaisesti kelluvan Pupu Tupuna -pintaperhon ylävirtaan. Strippasin siimaa vimmatusti sisään, jotta säilytän edes jonkinlaisen tuntuman ylävirrasta minua kohti laskevaan perhoon. Siinä puuhassa kiirettä riittää molemmille käsille. Yksi kala nousi perhoon, mutta ei tarttunut.

Vaihdoin pinturin toiseen, harmaaseen Pomperoon. Siihenkin kala nousi kerran, mutta sen enempää se ei kalojen kiinnostusta herättänyt.

YLÄVIRTAAN heitetty keltavihreä Bomberi lopulta kelpasi virkeälle, puolitoistakiloiselle titille. Ja kala pysyi ilokseni kiinnikin, vaikka vastaiskuni oli melko räikeästi myöhässä.

On huojentavaa saada kala jo ensimmäisellä luvalla!

 Kokemuksesta tiedän hyvin, että jos kaloja ei ensimmäisillä luvilla ala kuulua, tunnelmani alkaa kiristyä. Jos vielä kolmaskaan lupa ei ole antanut kalaa, kalastukseni muuttuu viimeisillä luvilla pakonmaiseksi ja ilottomaksi puurtamiseksi.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA