Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

OLIN elokuun ensimmäisellä viikolla Repparfjodrelvalla 16:tta kertaa. Joesta on vuosien kuluessa tullut henkinen kotijokeni, eikä mikään kalavesi ole mielessäni sen veroinen.

Repparfjordelva, jota tuttavallisesti Reppariksi kutsutaan, on runsaat 60 kilometriä pitkä karu ja kaunis pienen ja keskisuuren lohen joki Norjan Finnmarkissa. Parhaina kesinä siihen nousee noin 7000 Atlantin lohta ja kalastajien saaliiksi niistä päätyy noin 10 000 kiloa.

Valitettavasti jokeen nousee nykyisin myös Jäämereen istutettua kyttyrälohta eli ”ryssänlohta”. Tänä vuonna Finnmarkin alueen viranomaiset ja kalastusseurat pyrkivätkin poistamaan vierasta lajia alueen joista. Mekin pääsimme heidän verkkopyyntiään todistamaan.

Paikallisten ponnistukset Atlantin lohen kutua häiritsevän lajin pysäyttämiseksi ovat uuraita, mutta täysin vieraslajin nousua ei pysäytä varmaan mikään: meillekin sattui siiman päähän kautta aikojen ensimmäinen, puolitoistakiloinen ”pukkellaks”.

PAIKKA paikoin syvässä kanjonissa virtaava Repparfjordelva on yläjuoksullaan vain vähäinen puro. Jäämereen laskiessaankin se on vieläkin niin maltillisen kokoinen virta, että sen vastarannalle ylettyy perholla.

Jokeen kutemaan nousevat lohet ryhmittyvät sen syvempiin monttuihin, joita kutsutaan pooleiksi - ja kaikilla niillä on nimet. Pooleja on siellä täällä koko joen matkalla ja tasaisesta, matalasta virrasta kaloja on turha tavoitella.

ELOKUUN ensimmäinen viikko on Repparilla joka vuosi erilainen.

Koleina kalenterikesinä seudun tuntureilla on elokuussakin vielä lunta, ja jokiuomassa on jääkylmää sulamisvettä suorastaan tulvaksi asti. Niinä vuosina kevät kääntyy Finnmarkissa suoraan syksyksi, eikä varsinainen kesä saavu sinne lainkaan.

Tänä vuonna alkukesä oli varsin lämmin ja sateeton, joten joessa oli elokuun alussa vettä ennätyksellisen vähän. Lämmin jakso oli meidän viikkomme alkaessa onneksi päättynyt. Joella oli koleaa ja – etenkin iltaisin – hyytävän kylmää.

Joen vähissä oleva vesi oli viileää, noin 12-asteista. Arvelimme alkajaisiksi, että lohet olisivat suhteellisen aktiivisia.

Auringonpaisteessa, jota sitäkin on Repparilla nähty monet kerrat, miehet toki paistattelevat ja patsastelevat mielellään, mutta jos vesikin on lämmintä, lohet murjottavat henkitoreissaan, eivätkä jaksa kiinnostua perhoista.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

OLIN elokuun ensimmäisellä viikolla Repparfjodrelvalla 16:tta kertaa. Joesta on vuosien kuluessa tullut henkinen kotijokeni, eikä mikään kalavesi ole mielessäni sen veroinen.

Repparfjordelva, jota tuttavallisesti Reppariksi kutsutaan, on runsaat 60 kilometriä pitkä karu ja kaunis pienen ja keskisuuren lohen joki Norjan Finnmarkissa. Parhaina kesinä siihen nousee noin 7000 Atlantin lohta ja kalastajien saaliiksi niistä päätyy noin 10 000 kiloa.

Valitettavasti jokeen nousee nykyisin myös Jäämereen istutettua kyttyrälohta eli ”ryssänlohta”. Tänä vuonna Finnmarkin alueen viranomaiset ja kalastusseurat pyrkivätkin poistamaan vierasta lajia alueen joista. Mekin pääsimme heidän verkkopyyntiään todistamaan.

Paikallisten ponnistukset Atlantin lohen kutua häiritsevän lajin pysäyttämiseksi ovat uuraita, mutta täysin vieraslajin nousua ei pysäytä varmaan mikään: meillekin sattui siiman päähän kautta aikojen ensimmäinen, puolitoistakiloinen ”pukkellaks”.

PAIKKA paikoin syvässä kanjonissa virtaava Repparfjordelva on yläjuoksullaan vain vähäinen puro. Jäämereen laskiessaankin se on vieläkin niin maltillisen kokoinen virta, että sen vastarannalle ylettyy perholla.

Jokeen kutemaan nousevat lohet ryhmittyvät sen syvempiin monttuihin, joita kutsutaan pooleiksi - ja kaikilla niillä on nimet. Pooleja on siellä täällä koko joen matkalla ja tasaisesta, matalasta virrasta kaloja on turha tavoitella.

ELOKUUN ensimmäinen viikko on Repparilla joka vuosi erilainen.

Koleina kalenterikesinä seudun tuntureilla on elokuussakin vielä lunta, ja jokiuomassa on jääkylmää sulamisvettä suorastaan tulvaksi asti. Niinä vuosina kevät kääntyy Finnmarkissa suoraan syksyksi, eikä varsinainen kesä saavu sinne lainkaan.

Tänä vuonna alkukesä oli varsin lämmin ja sateeton, joten joessa oli elokuun alussa vettä ennätyksellisen vähän. Lämmin jakso oli meidän viikkomme alkaessa onneksi päättynyt. Joella oli koleaa ja – etenkin iltaisin – hyytävän kylmää.

Joen vähissä oleva vesi oli viileää, noin 12-asteista. Arvelimme alkajaisiksi, että lohet olisivat suhteellisen aktiivisia.

Auringonpaisteessa, jota sitäkin on Repparilla nähty monet kerrat, miehet toki paistattelevat ja patsastelevat mielellään, mutta jos vesikin on lämmintä, lohet murjottavat henkitoreissaan, eivätkä jaksa kiinnostua perhoista.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA