Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KUN Britannian ympäristöministeri Michael Gove ei suostunut kieltämään metsästystrofeiden tuontia maahan, hän kertoi BBC:lle, miten luonnonsuojelijat ja hyväntekeväisyysjärjestöt olivat neuvoneet häntä jatkamaan varovaisemmalla linjalla.

”En päästänyt heitä sisään ripottelemaan multakokkareita jyväjemmarisaappaistaan ja sanelemaan muille valtioille, miten näiden pitäisi säädellä luonnonvaraista luontoa.” 

Toisin sanoen hän päätti kunnioittaa Afrikan kansojen omia ratkaisuja villieläimiin liittyvissä asioissa.

MILTÄ meistä tuntuisi, jos Namibia tai Mosambik puuttuisi Suomen sisäisiin asioihin ja olisi moraalisesti närkästynyt meidän elämäntavoistamme?

Voisimmeko me siis sanella Afrikan maille, miten heidän meneteltävä oman luontonsa kanssa? Ja olemmeko me itse onnistuneet oman luontomme kanssa esimerkillisen hienosti?

Harva tietää, että leijonat kuuluvat Eurooppaan aivan yhtä paljon kuin ne kuuluvat Afrikkaankin. Suuret kissat hävitettiin Euroopasta kauan sitten, kun haluttiin tehdä tilaa karjalle.

Afrikka taistelee turvatakseen elinympäristön vielä jäljellä oleville leijonille, mutta en ole nähnyt suunnitelmaa lajin palauttamiseksi takaisin Eurooppaan. Kuitenkin monet brittipoliitikot, julkkikset ja tiedotusvälineet kokevat olevansa moraalisesti afrikkalaisten yläpuolella siinä määrin, että se oikeuttaa heitä kertomaan afrikkalaisille mitä heidän pitää tehdä – ikään kuin afrikkalaiset olisivat täysin epäpäteviä hoitamaan itse omaa luontoansa.

ETELÄ-AFRIKKA ja Pohjois-Amerikka ovat erinomaisia esimerkkejä maista, joissa olemme nähneet suurten luonnonvaraisten eläinten määrän kasvaneen viimeksi kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana.

Ne ovat onnistuneet käytännön luonnonsuojelussa paljon paremmin kuin Iso-Britannia riippumatta siitä, mitataanko asiaa luonnon monimuotoisuudella tai luonnonvaraiseen luontoon varatun maan prosenttiosuudella … mutta silti britit haluaisivat sabotoida afrikkalaisten ponnisteluja.

Asenne ei ole ainoastaan epäkunnioittava Afrikan maita ja maanosan luonnonsuojelun ammattilaisia kohtaan. Se myös äärimmäisen ylimielinen Afrikan maaseudun yhteisöjä kohtaan. Yhteisöt luottavat saavansa metsästysmatkailusta tuloja, työpaikkoja ja ruokaa. Kirjaimellisesti tällä asenteella viedään rahat maailman köyhimpien ihmisten taskuista – ja jälleen kerran tämä tapahtuu ilman minkäänlaista vaihtoehtoista suunnitelmaa.

JOKAISELLA on oikeus tuntea ja ajatella metsästyksestä niin kuin haluaa. Kukaan ei pyydä ketään ymmärtämään virkistysmetsästäjien motiiveja, metsästystä tai metsästäjiä. Jokainen voi vihata meitä niin paljon kuin haluaa. Mutta metsästyksen vastustajien tunnekuohut merkitsevät luonnonsuojelulle yhtä vähän kuin minun tunteeni metsästyksestä – eli ei himpun vertaa.

Luonnonsuojelussa ei ole lainkaan kyse tunteista. Eikä eläinten oikeuksista. Eikä eläinten hyvinvoinnista. Eikä yksittäisistä eläimistä, joilla on tai ei ole söpöjä nimiä.

Luonnonsuojelun kannalta tärkeintä ovat sen tulokset, numerot ja suuntaukset. Mikä on tänä vuonna käytettävissä olevan elinympäristön koko ja laatu viime vuoteen verrattuna. Miten populaatiot kehittyvät? Mitkä ovat niiden todelliset uhat ja miten uhkien toteutuminen voidaan estää?

PLANEETTAMME on ihmiskunnan historian suurimmassa kriisissä. Menetämme planeetan biologista monimuotoisuutta hälyttävän nopealla vauhdilla. Meidän pitäisi tarttua jokaiseen toimivaan tapaan suojella luontoa. Jos häviämme tämän taistelun, sen jälkeen ei ole Planeetta B:tä. Ei ole olemassa varmuuskopiota, josta voimme poimia takaisin ne lajit, jotka menetimme.

Kaikille todellisille suojelijoille on tullut nyt aika kysyä itseltään, mikä on tärkeintä. Haluatko tuntea moraalista ylemmyyttä kieltämällä ”pahan” trofeemetsästyksen vai pystyisitkö hyväksymään metsästyksen todelliset luonnonsuojelulliset saavutukset, vaikka et pidä tavasta jolla ne on saavutettu? Onko luonnonsuojelussa kyse sinusta vai olisiko kyse luonnosta?

PS. En väitä, että metsästysmatkailu olisi ainoa vastaus luonnonsuojelun haasteisiin tai että kaikki metsästysmatkailu olisi aina hyvää. En myöskään väitä, että metsästäjät olisivat enkeleitä, jotka metsästävät pelastaakseen villieläimet. Itse asiassa metsästämme siksi, että nautimme siitä.

Luonnonsuojelu kuitenkin on sekä kestävän metsästyksen edellytys että sen luonnollinen seuraus. Todellisia sankareita ovat alalleen omistautuneet ammattilaiset: maanomistajat, ammattimetsästäjät, työntekijät, tutkijat ja virkamiehet. Tukekaamme näitä ihmisiä.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

KUN Britannian ympäristöministeri Michael Gove ei suostunut kieltämään metsästystrofeiden tuontia maahan, hän kertoi BBC:lle, miten luonnonsuojelijat ja hyväntekeväisyysjärjestöt olivat neuvoneet häntä jatkamaan varovaisemmalla linjalla.

”En päästänyt heitä sisään ripottelemaan multakokkareita jyväjemmarisaappaistaan ja sanelemaan muille valtioille, miten näiden pitäisi säädellä luonnonvaraista luontoa.” 

Toisin sanoen hän päätti kunnioittaa Afrikan kansojen omia ratkaisuja villieläimiin liittyvissä asioissa.

MILTÄ meistä tuntuisi, jos Namibia tai Mosambik puuttuisi Suomen sisäisiin asioihin ja olisi moraalisesti närkästynyt meidän elämäntavoistamme?

Voisimmeko me siis sanella Afrikan maille, miten heidän meneteltävä oman luontonsa kanssa? Ja olemmeko me itse onnistuneet oman luontomme kanssa esimerkillisen hienosti?

Harva tietää, että leijonat kuuluvat Eurooppaan aivan yhtä paljon kuin ne kuuluvat Afrikkaankin. Suuret kissat hävitettiin Euroopasta kauan sitten, kun haluttiin tehdä tilaa karjalle.

Afrikka taistelee turvatakseen elinympäristön vielä jäljellä oleville leijonille, mutta en ole nähnyt suunnitelmaa lajin palauttamiseksi takaisin Eurooppaan. Kuitenkin monet brittipoliitikot, julkkikset ja tiedotusvälineet kokevat olevansa moraalisesti afrikkalaisten yläpuolella siinä määrin, että se oikeuttaa heitä kertomaan afrikkalaisille mitä heidän pitää tehdä – ikään kuin afrikkalaiset olisivat täysin epäpäteviä hoitamaan itse omaa luontoansa.

ETELÄ-AFRIKKA ja Pohjois-Amerikka ovat erinomaisia esimerkkejä maista, joissa olemme nähneet suurten luonnonvaraisten eläinten määrän kasvaneen viimeksi kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana.

Ne ovat onnistuneet käytännön luonnonsuojelussa paljon paremmin kuin Iso-Britannia riippumatta siitä, mitataanko asiaa luonnon monimuotoisuudella tai luonnonvaraiseen luontoon varatun maan prosenttiosuudella … mutta silti britit haluaisivat sabotoida afrikkalaisten ponnisteluja.

Asenne ei ole ainoastaan epäkunnioittava Afrikan maita ja maanosan luonnonsuojelun ammattilaisia kohtaan. Se myös äärimmäisen ylimielinen Afrikan maaseudun yhteisöjä kohtaan. Yhteisöt luottavat saavansa metsästysmatkailusta tuloja, työpaikkoja ja ruokaa. Kirjaimellisesti tällä asenteella viedään rahat maailman köyhimpien ihmisten taskuista – ja jälleen kerran tämä tapahtuu ilman minkäänlaista vaihtoehtoista suunnitelmaa.

JOKAISELLA on oikeus tuntea ja ajatella metsästyksestä niin kuin haluaa. Kukaan ei pyydä ketään ymmärtämään virkistysmetsästäjien motiiveja, metsästystä tai metsästäjiä. Jokainen voi vihata meitä niin paljon kuin haluaa. Mutta metsästyksen vastustajien tunnekuohut merkitsevät luonnonsuojelulle yhtä vähän kuin minun tunteeni metsästyksestä – eli ei himpun vertaa.

Luonnonsuojelussa ei ole lainkaan kyse tunteista. Eikä eläinten oikeuksista. Eikä eläinten hyvinvoinnista. Eikä yksittäisistä eläimistä, joilla on tai ei ole söpöjä nimiä.

Luonnonsuojelun kannalta tärkeintä ovat sen tulokset, numerot ja suuntaukset. Mikä on tänä vuonna käytettävissä olevan elinympäristön koko ja laatu viime vuoteen verrattuna. Miten populaatiot kehittyvät? Mitkä ovat niiden todelliset uhat ja miten uhkien toteutuminen voidaan estää?

PLANEETTAMME on ihmiskunnan historian suurimmassa kriisissä. Menetämme planeetan biologista monimuotoisuutta hälyttävän nopealla vauhdilla. Meidän pitäisi tarttua jokaiseen toimivaan tapaan suojella luontoa. Jos häviämme tämän taistelun, sen jälkeen ei ole Planeetta B:tä. Ei ole olemassa varmuuskopiota, josta voimme poimia takaisin ne lajit, jotka menetimme.

Kaikille todellisille suojelijoille on tullut nyt aika kysyä itseltään, mikä on tärkeintä. Haluatko tuntea moraalista ylemmyyttä kieltämällä ”pahan” trofeemetsästyksen vai pystyisitkö hyväksymään metsästyksen todelliset luonnonsuojelulliset saavutukset, vaikka et pidä tavasta jolla ne on saavutettu? Onko luonnonsuojelussa kyse sinusta vai olisiko kyse luonnosta?

PS. En väitä, että metsästysmatkailu olisi ainoa vastaus luonnonsuojelun haasteisiin tai että kaikki metsästysmatkailu olisi aina hyvää. En myöskään väitä, että metsästäjät olisivat enkeleitä, jotka metsästävät pelastaakseen villieläimet. Itse asiassa metsästämme siksi, että nautimme siitä.

Luonnonsuojelu kuitenkin on sekä kestävän metsästyksen edellytys että sen luonnollinen seuraus. Todellisia sankareita ovat alalleen omistautuneet ammattilaiset: maanomistajat, ammattimetsästäjät, työntekijät, tutkijat ja virkamiehet. Tukekaamme näitä ihmisiä.