Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

JOULUKUUSSA 2018 yli 300 luonnonsuojelualan ammattilaista ja tieteellistä laitosta ympäri maailmaa teki yhteenvedon tilanteesta kirjeessään The Guardianin päätoimittajalle:

”Maailmanlaajuinen suojeluviranomainen Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) katsoo, että trofeemetsästys ei ole keskeinen uhka sarvikuonon, norsun, leijonan ja muiden kirjeessä mainittujen eläinten selviytymisessä. Itse asiassa hyvin johdettu trofeemetsästys on mahdollistanut sarvikuono-, norsu-, leijona-, kierteissarvikauris-, argaali- ja gemssipopulaatioiden kasvun. Mainittujen eläinlajien suurimmat ongelmat ovat luontotyyppien häviäminen ja pirstaloituminen, ristiriidat paikallisten ihmisten kanssa, saaliskantojen ehtyminen ja laiton salametsästys.”

IUCN:n tieteelliseltä pohjalta tekemän kannanoton kiistävät vain eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt, jotka perustavat kantansa tunneperäisiin argumentteihin ja moniin todentamattoihin ”faktoihin”. He eivät tarvitse tieteellisiä tutkimuksia tukemaan väitettään, että IUCN on väärässä sanoessaan hyvin johdetun trofeemetsästyksen toimivan luonnonsuojelun työkaluna.

USKON kaikkien tähän keskusteluun osallistuvien olevan yhtä mieltä siitä, että luonnonsuojelu on erittäin tärkeää. Me kaikki haluamme nähdä villieläinkantojen kukoistavan hyvässä luonnollisessa ympäristössä. Ymmärrämme varmasti kaikki, että on hyvin kallista jättää tuottava maa luonnon armoille ja suojella laajoja alueita ihmisiltä ja salametsästykseltä.

Paikalliset yhteisöt tarvitsevat taloudellisia kannustimia luonnon suojeluun, muuten se ei yksinkertaisesti toimi. Aivan kuten se ei toiminut meilläkään silloin, kun esi-isämme hävittivät karhuja, susia, ilveksiä ja villisikoja pois maanviljelyn tieltä.

Luonnonsuojelun käytännön työ vaatii paljon rahaa ja kovaa työtä. Miten trofeemetsästyksen kieltämistä vaativat ihmiset varmistavat, että tällä hetkellä metsästysturismista saatavilla tuloilla rahoitettava suojelutyö jatkuu, jos metsästys kielletään? Tämä on aiheellinen ja tärkeä kysymys.

VAIKKA olen seurannut tätä väittelyä vuosikymmenten ajan, en ole huomannut käytännöllistä vaihtoehtoa metsästysturismille toteutettavaksi syrjäisellä maaseudulla. En ole nähnyt sellaista vaihtoehtoa paperilla enkä käytännössä.

Miksi näin? Mikä estää metsästyksen vastustajia ostamasta metsästysalueita itselleen? Onko kukaan estänyt heitä ostamasta kaikkia metsästyslupia ja käyttämästä niitä ei-metsästykseen? Se on itse asiassa todella helppoa.

Jos eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt tai muut metsästyksen vastustajat tekisivät vuosittain Pakistanissa pidettävässä huutokaupassa korkeimman tarjouksen vaikkapa kierteissarvivuohen metsästysluvista, rahat menisivät suoraan suojeluun ja nämä nimenomaiset vanhat pukit kuolisivat vanhuuteen.

Sama pätee jokaisella metsästysmatkailun rahoittamalla alueella. Mikään ei estä metsästyksen vastustajia toimimasta näin. Mutta he eivät vain ole koskaan tehneet tätä eivätkä todennäköisesti koskaan teekään.

ELLEI ole halua maksaa, metsästysturismille ei ole toimivaa vaihtoehtoa. Hammaskeijut tai pääsiäispuput eivät tule avuksi.

Ihmiset kuitenkin vaativat metsästyksen kieltämistä. Kirjaimellisesti he haluavat lopettaa toimivan, elämää tukevan järjestelmän tarjoamatta sen tilalle mitään toimivaa järjestelmään vain siksi, että he eivät pidä metsästyksestä.

Sehän on aivan sama kuin täyttäisi jääkaapin kalliilla ruualla ja harvinaisilla herkuilla ja sitten irrottaisi töpselin seinästä siksi, että jääkaappi pitää ääntä. Ruoka pilaantuu, ellei sitä saa siirrettyä sitä toiseen yhtä tehokkaaseen jääkaappiin. Eikö totta? Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


JOULUKUUSSA 2018 yli 300 luonnonsuojelualan ammattilaista ja tieteellistä laitosta ympäri maailmaa teki yhteenvedon tilanteesta kirjeessään The Guardianin päätoimittajalle:

”Maailmanlaajuinen suojeluviranomainen Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) katsoo, että trofeemetsästys ei ole keskeinen uhka sarvikuonon, norsun, leijonan ja muiden kirjeessä mainittujen eläinten selviytymisessä. Itse asiassa hyvin johdettu trofeemetsästys on mahdollistanut sarvikuono-, norsu-, leijona-, kierteissarvikauris-, argaali- ja gemssipopulaatioiden kasvun. Mainittujen eläinlajien suurimmat ongelmat ovat luontotyyppien häviäminen ja pirstaloituminen, ristiriidat paikallisten ihmisten kanssa, saaliskantojen ehtyminen ja laiton salametsästys.”

IUCN:n tieteelliseltä pohjalta tekemän kannanoton kiistävät vain eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt, jotka perustavat kantansa tunneperäisiin argumentteihin ja moniin todentamattoihin ”faktoihin”. He eivät tarvitse tieteellisiä tutkimuksia tukemaan väitettään, että IUCN on väärässä sanoessaan hyvin johdetun trofeemetsästyksen toimivan luonnonsuojelun työkaluna.

USKON kaikkien tähän keskusteluun osallistuvien olevan yhtä mieltä siitä, että luonnonsuojelu on erittäin tärkeää. Me kaikki haluamme nähdä villieläinkantojen kukoistavan hyvässä luonnollisessa ympäristössä. Ymmärrämme varmasti kaikki, että on hyvin kallista jättää tuottava maa luonnon armoille ja suojella laajoja alueita ihmisiltä ja salametsästykseltä.

Paikalliset yhteisöt tarvitsevat taloudellisia kannustimia luonnon suojeluun, muuten se ei yksinkertaisesti toimi. Aivan kuten se ei toiminut meilläkään silloin, kun esi-isämme hävittivät karhuja, susia, ilveksiä ja villisikoja pois maanviljelyn tieltä.

Luonnonsuojelun käytännön työ vaatii paljon rahaa ja kovaa työtä. Miten trofeemetsästyksen kieltämistä vaativat ihmiset varmistavat, että tällä hetkellä metsästysturismista saatavilla tuloilla rahoitettava suojelutyö jatkuu, jos metsästys kielletään? Tämä on aiheellinen ja tärkeä kysymys.

VAIKKA olen seurannut tätä väittelyä vuosikymmenten ajan, en ole huomannut käytännöllistä vaihtoehtoa metsästysturismille toteutettavaksi syrjäisellä maaseudulla. En ole nähnyt sellaista vaihtoehtoa paperilla enkä käytännössä.

Miksi näin? Mikä estää metsästyksen vastustajia ostamasta metsästysalueita itselleen? Onko kukaan estänyt heitä ostamasta kaikkia metsästyslupia ja käyttämästä niitä ei-metsästykseen? Se on itse asiassa todella helppoa.

Jos eläinten oikeuksia puolustavat järjestöt tai muut metsästyksen vastustajat tekisivät vuosittain Pakistanissa pidettävässä huutokaupassa korkeimman tarjouksen vaikkapa kierteissarvivuohen metsästysluvista, rahat menisivät suoraan suojeluun ja nämä nimenomaiset vanhat pukit kuolisivat vanhuuteen.

Sama pätee jokaisella metsästysmatkailun rahoittamalla alueella. Mikään ei estä metsästyksen vastustajia toimimasta näin. Mutta he eivät vain ole koskaan tehneet tätä eivätkä todennäköisesti koskaan teekään.

ELLEI ole halua maksaa, metsästysturismille ei ole toimivaa vaihtoehtoa. Hammaskeijut tai pääsiäispuput eivät tule avuksi.

Ihmiset kuitenkin vaativat metsästyksen kieltämistä. Kirjaimellisesti he haluavat lopettaa toimivan, elämää tukevan järjestelmän tarjoamatta sen tilalle mitään toimivaa järjestelmään vain siksi, että he eivät pidä metsästyksestä.

Sehän on aivan sama kuin täyttäisi jääkaapin kalliilla ruualla ja harvinaisilla herkuilla ja sitten irrottaisi töpselin seinästä siksi, että jääkaappi pitää ääntä. Ruoka pilaantuu, ellei sitä saa siirrettyä sitä toiseen yhtä tehokkaaseen jääkaappiin. Eikö totta? Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA