Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

OLEN sen verran kalastanut Thaimaassa, että kalastustyyli on tuttu. Niinpä saimmekin kalastustarvikkeet käyttöömme ja saimme valita mieleisen paikan. Rakensin itse syötit ja kalastimme ilman opasta kaikki kolme päivää. Silloin tuntee osallistuvansa kalastukseen koko rahalla.

Kalastuskohteessa on 12 kalastuskatosta, eli maksimissaan 24 kalastajaa mahtuu lammelle. Kyseinen kalastuspaikka on suhteellisen tuore, eikä vielä kovin runsaslukuisesti kansoitettu. Sehän sopi meille, suomalaisille erakoille erinomaisesti.

Yhden päivän saimme kalastaa ihan kahdestaan, kahtena muuna päivänä muutama ulkomaalainen kalastaja saapui seuraksemme. Hyvin mahduimme ja kaikki saivat kalaa.

KALASTUSTAPA kohteessa on puhtaasti onkia syöttipelleteillä. Niihin nappaavat niin karpit, monnit kuin arapaimatkin. Syöttipelletin yläpuolella on teräslankakierukka, johon mäski pallo taputellaan tiukasti kiinni. 

Sen jälkeen hökötys heitetään sopivaksi katsomaan paikkaan. Oikean kohdan oppi nopeasti lukemaan pikkukalaparven liikehdinnän mukaan.

Syöttihökötys painuu pohjaan ja mäskipallosta leviää syöttiä pelletin ympärille. Pelletissä on voimakas tuoksu, joka lopulta houkuttaa kookkaan kalan nappaamaan syötin suuhunsa ja sitten siimaa viedäänkin jottamoisen komiasti.

USEIN mäskipallon läsähdettyä vedenpintaan, syöttipelletti sujahtaa heti karpin suuhun. Jos niin ei käy, sitten laitetaan vapa telineeseen ja istahdetaan odottamaan tärppiä. Odottavan aika ei kylläkään kovin pitkä ole, sillä varsin aktiivisesti siimaa vietiin. Kolmena päivänä käytimme 37 kalaa haavissa ja niiden lisäksi oli melkoisesti lähtöjä, joissa kala lopulta karkasi väkäsettömästä yksihaarakoukusta. Tapahtumia siis riitti, eikä ikävystymään päässyt.

Tällä reissulla emme päässeet rantauttamaan arapaimaa, vaikka näimmekin naapurionkijoiden pari arapaimaa kepittävän. Sekin on tuurissaan, miten tuo vesien arkalainen nappaa syöttiin. Mutta isoja karppeja käytimme haavissa ja samoin kookkaita panssaripäämonneja pääsimme vääntämään rannalle.

Kun viimeinen kalastuspäivä oli kääntynyt auringonlaskun puolelle, punaisena hehkuvat kehomme kaipasivat öljyhierontaa ja kunnollista rentoutumista. Sekin onnistuu Thaimaassa pikkurahalla.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Kalastustapa kohteessa on puhtaasti onkia syöttipelleteillä."

"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


OLEN sen verran kalastanut Thaimaassa, että kalastustyyli on tuttu. Niinpä saimmekin kalastustarvikkeet käyttöömme ja saimme valita mieleisen paikan. Rakensin itse syötit ja kalastimme ilman opasta kaikki kolme päivää. Silloin tuntee osallistuvansa kalastukseen koko rahalla.

Kalastuskohteessa on 12 kalastuskatosta, eli maksimissaan 24 kalastajaa mahtuu lammelle. Kyseinen kalastuspaikka on suhteellisen tuore, eikä vielä kovin runsaslukuisesti kansoitettu. Sehän sopi meille, suomalaisille erakoille erinomaisesti.

Yhden päivän saimme kalastaa ihan kahdestaan, kahtena muuna päivänä muutama ulkomaalainen kalastaja saapui seuraksemme. Hyvin mahduimme ja kaikki saivat kalaa.

KALASTUSTAPA kohteessa on puhtaasti onkia syöttipelleteillä. Niihin nappaavat niin karpit, monnit kuin arapaimatkin. Syöttipelletin yläpuolella on teräslankakierukka, johon mäski pallo taputellaan tiukasti kiinni. 

Sen jälkeen hökötys heitetään sopivaksi katsomaan paikkaan. Oikean kohdan oppi nopeasti lukemaan pikkukalaparven liikehdinnän mukaan.

Syöttihökötys painuu pohjaan ja mäskipallosta leviää syöttiä pelletin ympärille. Pelletissä on voimakas tuoksu, joka lopulta houkuttaa kookkaan kalan nappaamaan syötin suuhunsa ja sitten siimaa viedäänkin jottamoisen komiasti.

USEIN mäskipallon läsähdettyä vedenpintaan, syöttipelletti sujahtaa heti karpin suuhun. Jos niin ei käy, sitten laitetaan vapa telineeseen ja istahdetaan odottamaan tärppiä. 

Odottavan aika ei kylläkään kovin pitkä ole, sillä varsin aktiivisesti siimaa vietiin. Kolmena päivänä käytimme 37 kalaa haavissa ja niiden lisäksi oli melkoisesti lähtöjä, joissa kala lopulta karkasi väkäsettömästä yksihaarakoukusta. Tapahtumia siis riitti, eikä ikävystymään päässyt.

Tällä reissulla emme päässeet rantauttamaan arapaimaa, vaikka näimmekin naapurionkijoiden pari arapaimaa kepittävän. Sekin on tuurissaan, miten tuo vesien arkalainen nappaa syöttiin. Mutta isoja karppeja käytimme haavissa ja samoin kookkaita panssaripäämonneja pääsimme vääntämään rannalle.

Kun viimeinen kalastuspäivä oli kääntynyt auringonlaskun puolelle, punaisena hehkuvat kehomme kaipasivat öljyhierontaa ja kunnollista rentoutumista. Sekin onnistuu Thaimaassa pikkurahalla.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA