Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

LAIN MUKAAN riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia eli vetojäykkyyden pitää olla ampujan vetopituudella 41 paunaa tai enemmän.

Jousella saa Suomessa metsästää tällä hetkellä lähinnä pienriistaa aina valkohäntäpeuraan saakka. Nykyisin myös villisikaa saa metsästää jousella. Paraikaa käydään keskustelua myös siitä, voisiko laki sallia myös hirven jousimetsästyksen.

Jousimetsästyksessä täytyy käyttää nuolta, jonka osuma on heti tappava. Jos jousta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin tai villisian ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. 

Kun ammutaan veteen esimerkiksi majavaa, nuolen täytyy olla kytkettynä narulla tai siimalla jouseen.

NUOLEN teho metsästyksessä perustuu siihen, että sen leikkaavaa terä viiltää vitaalikudosta ja aiheuttaa massiivisen verenvuodon ja verenpaineen nopean laskun, joka johtaa kuolemaan.

Jousimetsästys vaatii metsästäjältä suoritetun metsästystutkinnon ja asianmukaiset metsästysoikeuteen liittyvät luvat, mutta jousen hankkiminen ja sen hallussa pitäminen eivät edellytä aseenkantolupaa.

YLEISIMMIN jousimetsästystä harrastetaan piilokojuista tai maan yläpuolelle kohoavilta ampumatasoilta kyttäämällä. Varovasti liikkuvat metsästäjät voivat pyrkiä pääsemään saalin kanssa lähietäisyydelle myös samoilemalla.

Kokkosen ja Kemppaisen esimerkki kertoo myös, että sitä voi harrastaa myös ajavan koiran kanssa. Lyhyet ampumaetäisyydet tekevät siitä haasteellisen tavan metsästää.

Siis, miksi jousimetsästys? Eikö ruutiaseella metsästäminen ole helpompaa?

KOKKONEN on metsästänyt jousella vuodesta 2006, Kemppainen noin 4-5 vuotta. Kumpaakin viehättää siinä juuri se haasteellisuus.

"Se on haasteellista, ja minä tykkään mennä metsästämään hiljaisuuteen. En pidä siitä, että siellä paukkuu", Kokkonen perustelee.

Kokkosen mukaan hiljaisuus on jousimetsästäjän ystävä. Se ruokkii metsästäjää, mutta myös metsästystilannetta.

"Hyvä jousimetsästäjä on äänetön, hajuton ja mauton", hän naurahtaa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


LAIN MUKAAN riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia eli vetojäykkyyden pitää olla ampujan vetopituudella 41 paunaa tai enemmän.

Jousella saa Suomessa metsästää tällä hetkellä lähinnä pienriistaa aina valkohäntäpeuraan saakka. Nykyisin myös villisikaa saa metsästää jousella. Paraikaa käydään keskustelua myös siitä, voisiko laki sallia myös hirven jousimetsästyksen.

Jousimetsästyksessä täytyy käyttää nuolta, jonka osuma on heti tappava. Jos jousta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin tai villisian ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. 

Kun ammutaan veteen esimerkiksi majavaa, nuolen täytyy olla kytkettynä narulla tai siimalla jouseen.

NUOLEN teho metsästyksessä perustuu siihen, että sen leikkaavaa terä viiltää vitaalikudosta ja aiheuttaa massiivisen verenvuodon ja verenpaineen nopean laskun, joka johtaa kuolemaan.

Jousimetsästys vaatii metsästäjältä suoritetun metsästystutkinnon ja asianmukaiset metsästysoikeuteen liittyvät luvat, mutta jousen hankkiminen ja sen hallussa pitäminen eivät edellytä aseenkantolupaa.

YLEISIMMIN jousimetsästystä harrastetaan piilokojuista tai maan yläpuolelle kohoavilta ampumatasoilta kyttäämällä. Varovasti liikkuvat metsästäjät voivat pyrkiä pääsemään saalin kanssa lähietäisyydelle myös samoilemalla.

Kokkosen ja Kemppaisen esimerkki kertoo myös, että sitä voi harrastaa myös ajavan koiran kanssa. Lyhyet ampumaetäisyydet tekevät siitä haasteellisen tavan metsästää.

Siis, miksi jousimetsästys? Eikö ruutiaseella metsästäminen ole helpompaa?

KOKKONEN on metsästänyt jousella vuodesta 2006, Kemppainen noin 4-5 vuotta. Kumpaakin viehättää siinä juuri se haasteellisuus.

"Se on haasteellista, ja minä tykkään mennä metsästämään hiljaisuuteen. En pidä siitä, että siellä paukkuu", Kokkonen perustelee.

Kokkosen mukaan hiljaisuus on jousimetsästäjän ystävä. Se ruokkii metsästäjää, mutta myös metsästystilannetta.

"Hyvä jousimetsästäjä on äänetön, hajuton ja mauton", hän naurahtaa.