Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

HE harjoittelevat 18 metrin matkalta.

Kumpikin suosittelee, että harjoittelukaudella kannattaa käydä ampumassa noin 2-3 kertaa viikossa. Harjoittelua ei sovi tehdä kuitenkaan suinpäin, ja harjoittelussa laatu korvaa määrää.

Kokkonen kehottaa jousimetsästäjiä harjoittelemaan kolmen nuolen sarjoissa. Kunkin sarjan välissä ampujan pitää arvioida osumia ja sitä, mihin suuntaan ne menevät. 

Tavoitteena on saada osumissa tiivis nippu, joka vastaa riistaeläimen vitaalialueen kokoa. Sarjoissa ampumalla harjoittelija voi arvioida koko ajan sitä, miten osumatarkkuus kehittyy ja tarkistaa harjoittelua kehittymisen mukaan.

Jousiharjoittelua pitää heidän mielestään harjoitella myös eri olosuhteissa: tyynellä, tuulisella, sateella ja kylmässä. Tämä siksi, että metsästystilanteissa olosuhteet eivät koskaan ole vakiot. 

METSÄSTÄJÄN  täytyy toki arvioida, että kannattaako todella kovalla tuulella ylipäänsä metsästää, mutta harjoitteluvaiheessa tuulen vaikutusta nuolen lentoon on hyvä opetella.

Harjoittellessa kannattaa treenata myös oikea ampumatekniikka. Jousta ei saisi virittää kädellä, vaan lavoilla. Jos jousen virittää käden lihaksilla, tuloksena ovat lopulta kipeytyneet lihakset.

"Ja harjoittelu kannattaa lopettaa heti, kun tuntuu hyvältä", Kokkonen muistuttaa.

KUMPIKIN metsästää taljajousilla. Yleisimmät jousimetsästyksessä käytettävät jouset ovat juuri tähtäimellä varustettuja taljajousia tai tähtäimettömiä pitkäjousia tai vastakaarijousia. Jalkajouset ovat Suomessa metsästyskäytössä laittomia.

Kokkonen ja Kemppainen ovat päätyneet itse käyttämään tähtäimellä varustettuja taljajousia. Jousen epäkeskopyörästö helpottaa aseen virittämistä, sillä se keventää jousen viritystä noin 60-80 prosenttia maksimirasituksesta jousesta riippuen. 

Tämä kevennys mahdollistaa metsästäjälle pidemmän tähtäysajan. Tähtäin luonnollisesti helpottaa tähtäämistä.

PITKÄ- ja vastakaarijousissa ei ole viritystä keventävää pyörästöä. Niissä jousi viritetään lihasvoimin ampumavireyteen, ja koska tähtäintä ei ole, onnistunut riistatapahtuma edellyttää ampumaprosessin hiomista niin sanotusti selkäytimeen. 

Aloittelijan kannalta tämä on haastavampi tapa metsästää jousella, mutta pitkän harjoittelun tuoman varmuuden myötä kuitenkin myös mielekäs.

Lainsäädäntö kohtelee eri jousityyppejä samalla tavalla, joten on metsästäjän omista mieltymyksistä kiinni, millaisen jousen hän itselleen hankkii.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


HE harjoittelevat 18 metrin matkalta.

Kumpikin suosittelee, että harjoittelukaudella kannattaa käydä ampumassa noin 2-3 kertaa viikossa. Harjoittelua ei sovi tehdä kuitenkaan suinpäin, ja harjoittelussa laatu korvaa määrää.

Kokkonen kehottaa jousimetsästäjiä harjoittelemaan kolmen nuolen sarjoissa. Kunkin sarjan välissä ampujan pitää arvioida osumia ja sitä, mihin suuntaan ne menevät. 

Tavoitteena on saada osumissa tiivis nippu, joka vastaa riistaeläimen vitaalialueen kokoa. Sarjoissa ampumalla harjoittelija voi arvioida koko ajan sitä, miten osumatarkkuus kehittyy ja tarkistaa harjoittelua kehittymisen mukaan.

Jousiharjoittelua pitää heidän mielestään harjoitella myös eri olosuhteissa: tyynellä, tuulisella, sateella ja kylmässä. Tämä siksi, että metsästystilanteissa olosuhteet eivät koskaan ole vakiot. 

METSÄSTÄJÄN  täytyy toki arvioida, että kannattaako todella kovalla tuulella ylipäänsä metsästää, mutta harjoitteluvaiheessa tuulen vaikutusta nuolen lentoon on hyvä opetella.

Harjoittellessa kannattaa treenata myös oikea ampumatekniikka. Jousta ei saisi virittää kädellä, vaan lavoilla. Jos jousen virittää käden lihaksilla, tuloksena ovat lopulta kipeytyneet lihakset.

"Ja harjoittelu kannattaa lopettaa heti, kun tuntuu hyvältä", Kokkonen muistuttaa.

KUMPIKIN metsästää taljajousilla. Yleisimmät jousimetsästyksessä käytettävät jouset ovat juuri tähtäimellä varustettuja taljajousia tai tähtäimettömiä pitkäjousia tai vastakaarijousia. Jalkajouset ovat Suomessa metsästyskäytössä laittomia.

Kokkonen ja Kemppainen ovat päätyneet itse käyttämään tähtäimellä varustettuja taljajousia. Jousen epäkeskopyörästö helpottaa aseen virittämistä, sillä se keventää jousen viritystä noin 60-80 prosenttia maksimirasituksesta jousesta riippuen. 

Tämä kevennys mahdollistaa metsästäjälle pidemmän tähtäysajan. Tähtäin luonnollisesti helpottaa tähtäämistä.

PITKÄ- ja vastakaarijousissa ei ole viritystä keventävää pyörästöä. Niissä jousi viritetään lihasvoimin ampumavireyteen, ja koska tähtäintä ei ole, onnistunut riistatapahtuma edellyttää ampumaprosessin hiomista niin sanotusti selkäytimeen. 

Aloittelijan kannalta tämä on haastavampi tapa metsästää jousella, mutta pitkän harjoittelun tuoman varmuuden myötä kuitenkin myös mielekäs.

Lainsäädäntö kohtelee eri jousityyppejä samalla tavalla, joten on metsästäjän omista mieltymyksistä kiinni, millaisen jousen hän itselleen hankkii.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA