Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KUVITTELE  mielessäsi seuraava tilanne: ajokoiralla on ajo päällä ja tutkanpanta piirtää viivaa puhelimen näytölle.

Viivan perusteella jänis on tulossa kohti, ja on itse asiassa hetkenä minä hyvänsä ampumalinjalla. Passissa oleva metsästäjä valmistautuu jo vastaanottamaan pitkäkorvan. Hetken päästä lumi kahahtaa ja jänis tulee näkyviin, kuulee äänen ja pysähtyy pieneksi hetkeksi.

Mutta sitten ei kuulukaan laukaus, vaan hento räpsähdys. Metsästysjousen jänne linkoaa matkaan leikkaavalla terällä varustetun nuolen, joka lävistää silmänräpäyksessä jäniksen.

Näin se tapahtuisi. Jäniksen jousimetsästyksessä jahtitapahtuma ei poikkea juurikaan ruutiaseiden kanssa toteutettavasta jahdista.

"JOS VERTAA ruutiaseilla tapahtuvaan metsästykseen, niin jousella metsästettäessä tilanteiden pitäisi tulla hieman hitaammin ja ampuminen tapahtuu paljon lähempää", jousimetsästystä harrastava ja erityisesti jäniksen metsästämiseen vihkiytynyt Sarianne Kokkonen valottaa.

Ampumaetäisyys on kuitenkin suhteellinen asia. Hänen jousimetsästystä harrastava kaverinsa Kirsi Kemppainen pitää 20 metrin ampumaetäisyyttä maksimina, mutta todellinen ampumaetäisyys riippuu täysin ampujan ampumataidosta.

Tämä asia pätee toki myös ruutiaseilla metsästäviin. Kaikessa metsästyksessä tavoitteena on päästä ampumaan tappava riistalaukaus ja jokaisen täytyy pystyä rehellisesti arvioimaan ampumaetäisyys suhteessa omiin taitoihinsa. Hyvää riistalaukausta voi petrata ahkeralla harjoittelulla.

Siksi olemme Kemppaisen ja Kokkosen kanssa Kajaanin Vimpelinlaakson jousiradalla ampumassa taulunuolilla tauluun, harjoittelemassa.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Hyvää riistalaukausta voi petrata ahkeralla harjoittelulla."


"

KUVITTELE  mielessäsi seuraava tilanne: ajokoiralla on ajo päällä ja tutkanpanta piirtää viivaa puhelimen näytölle.

Viivan perusteella jänis on tulossa kohti, ja on itse asiassa hetkenä minä hyvänsä ampumalinjalla. Passissa oleva metsästäjä valmistautuu jo vastaanottamaan pitkäkorvan. Hetken päästä lumi kahahtaa ja jänis tulee näkyviin, kuulee äänen ja pysähtyy pieneksi hetkeksi.

Mutta sitten ei kuulukaan laukaus, vaan hento räpsähdys. Metsästysjousen jänne linkoaa matkaan leikkaavalla terällä varustetun nuolen, joka lävistää silmänräpäyksessä jäniksen.

Näin se tapahtuisi. Jäniksen jousimetsästyksessä jahtitapahtuma ei poikkea juurikaan ruutiaseiden kanssa toteutettavasta jahdista.

"JOS VERTAA ruutiaseilla tapahtuvaan metsästykseen, niin jousella metsästettäessä tilanteiden pitäisi tulla hieman hitaammin ja ampuminen tapahtuu paljon lähempää", jousimetsästystä harrastava ja erityisesti jäniksen metsästämiseen vihkiytynyt Sarianne Kokkonen valottaa.

Ampumaetäisyys on kuitenkin suhteellinen asia. Hänen jousimetsästystä harrastava kaverinsa Kirsi Kemppainen pitää 20 metrin ampumaetäisyyttä maksimina, mutta todellinen ampumaetäisyys riippuu täysin ampujan ampumataidosta.

Tämä asia pätee toki myös ruutiaseilla metsästäviin. Kaikessa metsästyksessä tavoitteena on päästä ampumaan tappava riistalaukaus ja jokaisen täytyy pystyä rehellisesti arvioimaan ampumaetäisyys suhteessa omiin taitoihinsa. Hyvää riistalaukausta voi petrata ahkeralla harjoittelulla.

Siksi olemme Kemppaisen ja Kokkosen kanssa Kajaanin Vimpelinlaakson jousiradalla ampumassa taulunuolilla tauluun, harjoittelemassa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA