Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

HEITTOKALASTUS on ykkösase tälle isolle särkikalalle. Toutain on petokala, joka käyttää ravinnoksi pikkukaloja. 

Kudun jälkeen varsinkin se ahmii jokeen nousevia kuoreita ja salakoita. Kutuaikana iskut vieheisiin ovat enemmänkin niitä hätistelyjä.

Vieheiden uinti saa olla näkyvää ja kuuluvaa, sillä Kuokkalankoskilla vesi on savisameaa. Värillä silti tuntuu olevan merkitystä, sillä sinisävyiset, keltaiset ja vihreät sävyt ovat toimivia. Tai olivat ainakin meidän reissulla.

Lusikkauistimet toimivat hyvin ja kovasti potkivat vaaput. Jigeillä saadaan todella hyvin varsinkin kudun jälkeen ahneesti ruokailevia toutaimia.

KALASTUSTYYLI on varsin yksinkertainen. Toutain liikkuu lähellä pintaa, joten kovin syvälle ei vieheitä tarvitse upottaa. Heitetään viehe rantojen tuntumaan, nivojen reunoille, yläpuolelle ja alapuolelle. Kelausnopeutta voi ja kannattaa vaihdella. Viehe pitää saada ärsyttävästi tai houkuttelevasti uimaan.

Ehkä kelausnopeus kannattaa olla mieluummin nopeaa kuin hidasta. Mutta siinäkin järki kädessä vieheen uintiominaisuuksia kunnioittaen.

Kuten tulikin mainittua, samaa paikkaa ei kannata pitkään samoilla vieheillä rasittaa, vaan vaihtelemalla vieheitä uutterasti, jossain vaiheessa löytyy se ”tappavin” työkalu.

Kannattaa todellakin kokeilla toutaimen kalastusta. Vaikka se on särkikala, se voi sävyttää todella mahtavasti. Ensi kevääseen.

Info Kuokkalankoskille

 Kuokkalankoski-Herralankoski koskikalastuslupa 2019 

(hinnat sisältävät alv:n)

Koskikalastusmaksu (24h lupa): 17 €

Koskikalastusmaksu (3 vrklupa): 35 €

Koskikalastusmaksu (vuosilupa):
- paikkakuntalainen 80 €
- ulkopaikkakuntalainen 115 €

Nuorisolupa (11-17-vuotiaille):
- paikkakuntalainen 40 €
- ulkopaikkakuntalainen 57 €

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


HEITTOKALASTUS on ykkösase tälle isolle särkikalalle. Toutain on petokala, joka käyttää ravinnoksi pikkukaloja. 

Kudun jälkeen varsinkin se ahmii jokeen nousevia kuoreita ja salakoita. Kutuaikana iskut vieheisiin ovat enemmänkin niitä hätistelyjä.

Vieheiden uinti saa olla näkyvää ja kuuluvaa, sillä Kuokkalankoskilla vesi on savisameaa. Värillä silti tuntuu olevan merkitystä, sillä sinisävyiset, keltaiset ja vihreät sävyt ovat toimivia. Tai olivat ainakin meidän reissulla.

Lusikkauistimet toimivat hyvin ja kovasti potkivat vaaput. Jigeillä saadaan todella hyvin varsinkin kudun jälkeen ahneesti ruokailevia toutaimia.

KALASTUSTYYLI on varsin yksinkertainen. Toutain liikkuu lähellä pintaa, joten kovin syvälle ei vieheitä tarvitse upottaa. Heitetään viehe rantojen tuntumaan, nivojen reunoille, yläpuolelle ja alapuolelle. Kelausnopeutta voi ja kannattaa vaihdella. Viehe pitää saada ärsyttävästi tai houkuttelevasti uimaan.

Ehkä kelausnopeus kannattaa olla mieluummin nopeaa kuin hidasta. Mutta siinäkin järki kädessä vieheen uintiominaisuuksia kunnioittaen.

Kuten tulikin mainittua, samaa paikkaa ei kannata pitkään samoilla vieheillä rasittaa, vaan vaihtelemalla vieheitä uutterasti, jossain vaiheessa löytyy se ”tappavin” työkalu.

Kannattaa todellakin kokeilla toutaimen kalastusta. Vaikka se on särkikala, se voi sävyttää todella mahtavasti. Ensi kevääseen.

Info Kuokkalankoskille

 Kuokkalankoski-Herralankoski koskikalastuslupa 2019 

(hinnat sisältävät alv:n)

Koskikalastusmaksu (24h lupa): 17 €

Koskikalastusmaksu (3 vrklupa): 35 €

Koskikalastusmaksu (vuosilupa):
- paikkakuntalainen 80 €
- ulkopaikkakuntalainen 115 €

Nuorisolupa (11-17-vuotiaille):
- paikkakuntalainen 40 €
- ulkopaikkakuntalainen 57 €