Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MERIMASKULAINEN kalastusopas Jani Ollikainen on kalastanut haukea perholla aktiivisesti jo yli 15 vuotta, joskin ensimmäiset kosketukset lajiin ovat melkein ”Moskovan olympialaisten kieppeiltä” eli vuodelta 1983. Haastattelimme haukispesialistin.

 Näin Jani kuvaa harrastuksensa alkua:

”Meritaimen- ja lohiperhoilla aloitin ja oli pakissani joitakin isoja streamereitakin.”

Ensimmäisten saatujen haukien joukossa oli sekin 1,5 kilon hauki, jonka vatsa oli tupaten täynnä neidonkorennon toukkia.

”Eikös sillä perusteella hauen voi lukea aidoksi perhokalastettavaksi lajiksi”, virnistää Jani muistellessaan alkuaikojen ihmetyksiä.

KALASTUSALAN  yrittäjänä ja oppaana Janilla on hyvä käsitys siitä, mikä mahtaa olla in ja huomenna out.

Hän kertoo, että kiinnostus hauen perhokalastukseen on selkeässä nousussa. Vaikka perhonheitto, ja etenkin suurehkon haukiperhonheitto, saatetaan mieltää vaikeaksi, ei se sitä kuitenkaan ole.

”Vääränlaiset (lue liian pitkät) perukkeet ja sopimattomat heittosiimat ovat suurin syy epäonnistuneeseen heittoon. Opastettavana olevilla ihmisillä on yksi tavoite ja se on saada hauki perholla.  Kun opastettavalla on motivaatio annettu, oppi tarttuu.”

Jani mieleen on erityisesti jäänyt tapaus, jossa asiakas pääsi 1,5 tunnin heittoharjoittelun jälkeen kalalle. ”Olisiko ollut 5 minuuttia kalastusta, ensimmäinen +10 metrin heitto ja kala kiinni! Hauella oli pituutta kunnioitettavat 96 senttiä ja asiakkaalle jäi aika auvoinen käsitys hauen perhokalastuksen helppoudesta”, hän nauraa.


LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


MERIMASKULAINEN kalastusopas Jani Ollikainen on kalastanut haukea perholla aktiivisesti jo yli 15 vuotta, joskin ensimmäiset kosketukset lajiin ovat melkein ”Moskovan olympialaisten kieppeiltä” eli vuodelta 1983. Haastattelimme haukispesialistin.

 Näin Jani kuvaa harrastuksensa alkua:

”Meritaimen- ja lohiperhoilla aloitin ja oli pakissani joitakin isoja streamereitakin.”

Ensimmäisten saatujen haukien joukossa oli sekin 1,5 kilon hauki, jonka vatsa oli tupaten täynnä neidonkorennon toukkia.

”Eikös sillä perusteella hauen voi lukea aidoksi perhokalastettavaksi lajiksi”, virnistää Jani muistellessaan alkuaikojen ihmetyksiä.

KALASTUSALAN yrittäjänä ja oppaana Janilla on hyvä käsitys siitä, mikä mahtaa olla in ja huomenna out.

Hän kertoo, että kiinnostus hauen perhokalastukseen on selkeässä nousussa. Vaikka perhonheitto, ja etenkin suurehkon haukiperhonheitto, saatetaan mieltää vaikeaksi, ei se sitä kuitenkaan ole.

”Vääränlaiset (lue liian pitkät) perukkeet ja sopimattomat heittosiimat ovat suurin syy epäonnistuneeseen heittoon. Opastettavana olevilla ihmisillä on yksi tavoite ja se on saada hauki perholla.  Kun opastettavalla on motivaatio annettu, oppi tarttuu.”

Jani mieleen on erityisesti jäänyt tapaus, jossa asiakas pääsi 1,5 tunnin heittoharjoittelun jälkeen kalalle. ”Olisiko ollut 5 minuuttia kalastusta, ensimmäinen +10 metrin heitto ja kala kiinni! Hauella oli pituutta kunnioitettavat 96 senttiä ja asiakkaalle jäi aika auvoinen käsitys hauen perhokalastuksen helppoudesta”, hän nauraa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA