Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TOIMITUSKUNTA
Sanna ja Antti Kokko
- Juha Tissari
- Aki Tikkanen
- Taina Lahtinen
- Mats Gyllsand
- Team Winz:
Michael Nitz
- Layout ja grafiikka:
Ida Lähdesmäki
- Kotisivut ja sosiaalinen media:
Sara Lähdesmäki
Yhteistyössä:
Vildmarken (Ruotsi),
Mit Jagtblad (Tanska),
Mitt Jagttidning(Norja),
Hunter at heart  ja Mitt Fiske (Ruotsi)
Suoherra:
PÄÄTOIMITTAJA
TOIMITTAJA
ILMOITUSMYYNTI
Jussi Lähdesmäki
Miika Manninen
Jari Nivala
Anna palautetta ja
vinkkaa juttuaiheita!
toimitus@jahdissa.fi
Kerro, mistä haluat
tietää tai kertoa!
miika@jahdissa.fi
Haluatko tehokkaan
ja nykyaikaisen ilmoituksen?
Ole yhteydessä Jariin!
jari.nivala@freetimemedia.fi
PÄÄKIRJOITUS
Jussi Lähdesmäki
Onko varastettu
MAUKKAAMPI?
istutuskirjolohi

Perhokalastusseurallamme on vuokrattuna pieni lampi noin kymmenen kilometrin päässä kaupungista. Se on ollut seuramme kotilampi jo parin vuosikymmenen ajan. 

Mikään salaseura ei ole kyseessä, kaikki seutukunnan perhokalastusta harrastavat ja siitä kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan seuramme toimintaan.

LAMPI on seuramme kesätoiminnan ydin. Olemme rakentaneet sen rannoille talkoovoimin muun muassa pitkospuut, joita joka kevät kunnostamme ja uusimme. Tulistelupaikankin olemme rakentaneet.

Lampemme vedenlaatua tarkkaillaan säännöllisesti ja tarvittaessa muun muassa kalkitsemme sen.

Vuosittain ostamme lampeen – aivan omilla rahoillamme – onkikokoisia kirjolohia.

 Järjestämme lammella muun muassa kalastuskilpailuja ja erilaisia teemapäiviä muun muassa lapsille. Lasten päivinä pikkuväki saa seuran jäseniltä ohjausta - ja tietenkin kalastaa ilmaiseksi.

KIRJOLOHIEN onkiminen on mukavaa heitto- ja kalastusharjoitusta ja lammella voi pistäytyä illalla vaikka pikaisen tunnin reissun. Siellä voi myös tavata seuratovereita ja vaihdella vinkkejä ja kalakuulumisia.

Kenenkään seuralaisen ”ainoa ja oikea” kalastuskohde - saati ruokakalapaikka - kirjolohilampemme ei ole. Ylivoimainen valtaosa jallitetuista kaloista lasketaankin varovaisesti takaisin uudelleen ongittavaksi.

KUKA tahansa on tervetullut lammen rannoille reippailemaan ja retkeilemään, tulipaikkakin on kaikkien vapaasti käytettävissä.

Kalastusoikeus on kuitenkin vain kalat maksaneilla seuran jäsenillä. Asia kerrotaan lammen rantaan sijoitetuissa kylteissä, jotka eivät varmaan voi jäädä keneltäkään huomaamatta.

Ikävä kyllä meidän täytyy - kylteistä huolimatta - pyörittää lammella vaivalloista ja sinänsä turhaa valvontarinkiä. Mutta ilman valvontaa salakalastajat suorastaan tungeksivat sinne uistinta heittämään. Eli varastamaan kalojamme.

JOS SE ei olisi kovin ikävää ja rikollista, on suorastaan koomista, kuinka aikuiset ihmiset jättävät autonsa jonnekin kauemmaksi kätköön ja hiippailevat yön kähmyssä pitkin metsiä ja soita salakalastamaan istutuskirjolohiamme.

Yhtenä yönä vuorossa ollut valvoja kohtasi lammen parkkipaikalla aikuisen, ulkoiluvaatteisiin sonnustautuneen pariskunnan. Huolestuneina he kyselivät, onko valvoja sattunut näkemään heidän kadonnutta koiraansa.

Valvoja pahoitteli, ettei ollut nähnyt koiraa. Hän tietenkin lupasi pitää silmänsä auki jos vaikka näkisi lemmikin. Rantaan saapuessaan hän näki kaksi maahan jätettyä huoltoasemavirveliä ja kaksi kuiville nostettua kirjolohta.

VAIN PARIN sadan metrin päässä lammestamme on sen molemmin puolin paljon isommat järvet, joissa on hyvä ahven- ja haukikanta. 

Niiden rannoilla ei kuitenkaan vapakalastajia juuri näy. Paitsi silloin, kun seuramme väkeä tai valvoja on lammella ja vapoja kantavat kalastajat kulkevat lammen ”kautta” järvien rannoille.

MIETIN, mikä täysin tietoisessa kirjolohien salakalastuksessa ja varastamisessa on parasta? 

Mikä saa aikuisen ihmisen suunnittelemaan ja toteuttamaan tuollaisen varsin vaivalloisen ja takuulla luvattoman ”kalareissun”? 

Onko salakalastettu kala jotenkin jännempi tai maukkaampi kuin rehellisesti pyydetty?

VAIKKA kuinka mietin, en keksi ainoatakaan järkevää selitystä. 

Tiedän, että joillakin ihmisillä – ainakin näillä salakalastajilla – täytyy olla selitys. 

Kuulisin sen mielelläni.

JULKAISUPÄIVÄ 7.6.2019

PÄÄTOIMITTAJA
Jussi Lähdesmäki
Anna palautetta ja
vinkkaa juttuaiheita!
toimitus@jahdissa.fi
ILMOITUSMYYNTI
TOIMITTAJA
Miika Manninen
Jari Nivala
Kerro, mistä haluat
tietää tai kertoa!
miika@jahdissa.fi
Haluatko tehokkaan
ja nykyaikaisen ilmoituksen?
Ole yhteydessä Jariin!
jari.nivala@freetimemedia.fi
TOIMITUSKUNTA
- Layout ja grafiikka:
Ida Lähdesmäki
- Kotisivut ja sosiaalinen media:
Sara Lähdesmäki
Suoherra:
Sanna ja Antti Kokko
- Juha Tissari
- Aki Tikkanen
- Taina Lahtinen
- Mats Gyllsand
- Team Winz:
Michael Nitz
Yhteistyössä:
Vildmarken (Ruotsi),
Mit Jagtblad (Tanska),
Mitt Jagttidning(Norja),
Hunter at heart  ja Mitt Fiske (Ruotsi)
PÄÄKIRJOITUS
Jussi Lähdesmäki
Onko varastettu
istutuskirjolohi
MAUKKAAMPI?

Perhokalastusseurallamme on vuokrattuna pieni lampi noin kymmenen kilometrin päässä kaupungista. Se on ollut seuramme kotilampi jo parin vuosikymmenen ajan. 

Mikään salaseura ei ole kyseessä, kaikki seutukunnan perhokalastusta harrastavat ja siitä kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan seuramme toimintaan.

LAMPI on seuramme kesätoiminnan ydin. Olemme rakentaneet sen rannoille talkoovoimin muun muassa pitkospuut, joita joka kevät kunnostamme ja uusimme. Tulistelupaikankin olemme rakentaneet.

Lampemme vedenlaatua tarkkaillaan säännöllisesti ja tarvittaessa muun muassa kalkitsemme sen.

Vuosittain ostamme lampeen – aivan omilla rahoillamme – onkikokoisia kirjolohia.

 Järjestämme lammella muun muassa kalastuskilpailuja ja erilaisia teemapäiviä muun muassa lapsille. Lasten päivinä pikkuväki saa seuran jäseniltä ohjausta - ja tietenkin kalastaa ilmaiseksi.

KIRJOLOHIEN onkiminen on mukavaa heitto- ja kalastusharjoitusta ja lammella voi pistäytyä illalla vaikka pikaisen tunnin reissun. Siellä voi myös tavata seuratovereita ja vaihdella vinkkejä ja kalakuulumisia.

Kenenkään seuralaisen ”ainoa ja oikea” kalastuskohde - saati ruokakalapaikka - kirjolohilampemme ei ole. Ylivoimainen valtaosa jallitetuista kaloista lasketaankin varovaisesti takaisin uudelleen ongittavaksi.

KUKA tahansa on tervetullut lammen rannoille reippailemaan ja retkeilemään, tulipaikkakin on kaikkien vapaasti käytettävissä.

Kalastusoikeus on kuitenkin vain kalat maksaneilla seuran jäsenillä. Asia kerrotaan lammen rantaan sijoitetuissa kylteissä, jotka eivät varmaan voi jäädä keneltäkään huomaamatta.

Ikävä kyllä meidän täytyy - kylteistä huolimatta - pyörittää lammella vaivalloista ja sinänsä turhaa valvontarinkiä. Mutta ilman valvontaa salakalastajat suorastaan tungeksivat sinne uistinta heittämään. Eli varastamaan kalojamme.

JOS SE ei olisi kovin ikävää ja rikollista, on suorastaan koomista, kuinka aikuiset ihmiset jättävät autonsa jonnekin kauemmaksi kätköön ja hiippailevat yön kähmyssä pitkin metsiä ja soita salakalastamaan istutuskirjolohiamme.

Yhtenä yönä vuorossa ollut valvoja kohtasi lammen parkkipaikalla aikuisen, ulkoiluvaatteisiin sonnustautuneen pariskunnan. Huolestuneina he kyselivät, onko valvoja sattunut näkemään heidän kadonnutta koiraansa.

Valvoja pahoitteli, ettei ollut nähnyt koiraa. Hän tietenkin lupasi pitää silmänsä auki jos vaikka näkisi lemmikin. Rantaan saapuessaan hän näki kaksi maahan jätettyä huoltoasemavirveliä ja kaksi kuiville nostettua kirjolohta.

VAIN PARIN sadan metrin päässä lammestamme on sen molemmin puolin paljon isommat järvet, joissa on hyvä ahven- ja haukikanta. 

Niiden rannoilla ei kuitenkaan vapakalastajia juuri näy. Paitsi silloin, kun seuramme väkeä tai valvoja on lammella ja vapoja kantavat kalastajat kulkevat lammen ”kautta” järvien rannoille.

MIETIN, mikä täysin tietoisessa kirjolohien salakalastuksessa ja varastamisessa on parasta? 

Mikä saa aikuisen ihmisen suunnittelemaan ja toteuttamaan tuollaisen varsin vaivalloisen ja takuulla luvattoman ”kalareissun”? 

Onko salakalastettu kala jotenkin jännempi tai maukkaampi kuin rehellisesti pyydetty?

VAIKKA kuinka mietin, en keksi ainoatakaan järkevää selitystä. 

Tiedän, että joillakin ihmisillä – ainakin näillä salakalastajilla – täytyy olla selitys. 

Kuulisin sen mielelläni.

Julkaisupäivä 7.6 2019