Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MERKITTÄVIN  tieto, jota kevätseurannan avulla voidaan selvittää on se, kuinka virtaveteen rakennettu kutusoraikko toimii. 

Kettusen mukaan kevätseuranta ei korvaa perinteistä sähkökoe-kalastusta, jolla tutkitaan alueellisesti taimentiheyksiä, mutta se tarjoaa arvokasta lisätietoa taimenen elinolosuhteiden kehittämiseksi. 

Kevätseurannan avulla voidaan tutkia, onko kutusoraikkojen toiminnassa puutteita, joita voidaan seurannalla saadun tiedon perusteella korjata jopa varsin pienillä jatkokunnostustoimilla.

TAIMEN on Suomessa uhanalainen laji, jonka elinympäristöt ovat muuttuneet lajille epäedullisiksi muun muassa vesistörakentamisten ja ojitusten takia. Tämän takia jokainen tiedonjyvä, jonka avulla voidaan parantaa taimenen syntyvyyttä ja selviämistä, on tärkeä. 

Sekä Kettunen että Vainikka harmittelevat sitä, että Suomessa virtavesikunnostuksia on tehty liian ylimalkaisesti. Kettusen mukaan pelkkä kunnostuksen tekeminen ei riitä, ellei se ole harkittua ja riittävän pitkäjänteistä.

"Kunnostuksia on tehty monissa kohteissa liian lyhyen ajan sisään. Samalla kun on tehty uoman kiveäminen, ollaan tehty myös kutusoraikot, jotka ovat käytännössä tukkeutuneet isojen kivien liikuttelun aiheuttaman hiekan liikkumisen takia", hän toteaa.

HÄNEN mielestään järkevämpi tapa olisi tehdä kunnostuksia maltillisesti ja odottaa, että isojen kiviainesten siirtelyn aiheuttamat vaikutukset ovat tasoittuneet ja vasta sitten tehdä kutusoraikot. Kutusoraikkoja pitäisi hänen mukaansa myös seurata ja huoltaa kunnostusten jälkeen, jotta ne säilyvät hyvinä kutupaikkoina kudulle nouseville taimenille.

Kettusen mukaan liian monissa suomalaisissa kunnostetuissa koskissa taimenille tehdyt kutusoraikot on myös tehty liian kauaksi poikaskivikoista tai rannasta, tai sitten liian syvään veteen. Kettusen mukaan kovassa ja syvässä virrassa pienpoikasen mahdollisuudet ovat merkittävästi heikommat siihen verrattuna, että ne syntyvät kutupesästä lähellä hidasvirtaista rantamatalaa.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


Kevätseurannan avulla voidaan tutkia, onko kutusoraikkojen toiminnassa puutteita."


"


Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


MERKITTÄVIN  tieto, jota kevätseurannan avulla voidaan selvittää on se, kuinka virtaveteen rakennettu kutusoraikko toimii.

 Kettusen mukaan kevätseuranta ei korvaa perinteistä sähkökoekalastusta, jolla tutkitaan alueellisesti taimentiheyksiä, mutta se tarjoaa arvokasta lisätietoa taimenen elinolosuhteiden kehittämiseksi. 

Kevätseurannan avulla voidaan tutkia, onko kutusoraikkojen toiminnassa puutteita, joita voidaan seurannalla saadun tiedon perusteella korjata jopa varsin pienillä jatkokunnostustoimilla.

TAIMEN on Suomessa uhanalainen laji, jonka elinympäristöt ovat muuttuneet lajille epäedullisiksi muun muassa vesistörakentamisten ja ojitusten takia. Tämän takia jokainen tiedonjyvä, jonka avulla voidaan parantaa taimenen syntyvyyttä ja selviämistä, on tärkeä. 

Sekä Kettunen että Vainikka harmittelevat sitä, että Suomessa virtavesikunnostuksia on tehty liian ylimalkaisesti. Kettusen mukaan pelkkä kunnostuksen tekeminen ei riitä, ellei se ole harkittua ja riittävän pitkäjänteistä.

"Kunnostuksia on tehty monissa kohteissa liian lyhyen ajan sisään. Samalla kun on tehty uoman kiveäminen, ollaan tehty myös kutusoraikot, jotka ovat käytännössä tukkeutuneet isojen kivien liikuttelun aiheuttaman hiekan liikkumisen takia", hän toteaa.

HÄNEN mielestään järkevämpi tapa olisi tehdä kunnostuksia maltillisesti ja odottaa, että isojen kiviainesten siirtelyn aiheuttamat vaikutukset ovat tasoittuneet ja vasta sitten tehdä kutusoraikot. Kutusoraikkoja pitäisi hänen mukaansa myös seurata ja huoltaa kunnostusten jälkeen, jotta ne säilyvät hyvinä kutupaikkoina kudulle nouseville taimenille.

Kettusen mukaan liian monissa suomalaisissa kunnostetuissa koskissa taimenille tehdyt kutusoraikot on myös tehty liian kauaksi poikaskivikoista tai rannasta, tai sitten liian syvään veteen. Kettusen mukaan kovassa ja syvässä virrassa pienpoikasen mahdollisuudet ovat merkittävästi heikommat siihen verrattuna, että ne syntyvät kutupesästä lähellä hidasvirtaista rantamatalaa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA