Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TARKKAILUA voi tehdä kuka vain, mutta jokaisen asiasta innostuneen tarkkailijan pitää muistaa muutamia tärkeitä periaatteita. Tarkkailussa on erittäin tärkeää, että tarkkailija ei astu veteen, koska taimenen pienpoikaset oleskelevat aivan rantaviivan lähellä matalassa vedessä ja voivat sen takia jäädä tarkkailijan jalkojen alle ja vahingoittua. Ennestään jo uhanalaisten taimenten poikasille ei saa varomattomuudella aiheuttaa vaaraa.

Poikasia voi tarkkailla hyvin rantapenkalta taskulampun avulla. Tarkkailussa pimeän suoja on myös oleellinen aputekijä. Silloin taimenenpoikaset eivät säiky penkalla oleilevaa tarkkailijaa ja tämän taskulampun valokeilaa.

Tarkkailun ajankohdalla on myös väliä, sillä Suomi on pitkä maa. Etelä-Suomessa pienpoikaset lähtevät liikkeen toukokuun puolen välin jälkeen, Keski-Suomessa se tapahtuu kesäkuun puolivälin tienoilla ja pohjoisempana vasta juhannuksen jälkeen, tai jopa heinäkuun puolella.

ITÄ-SUOMEN yliopiston evolutiivisen akvaattisen biologian professori Anssi Vainikka kertoo, että naarastaimen tuottaa mätiä noin 1350 munaa kalan painokiloa kohden. Kahden kilon painoinen taimen tuottaa siis vähintään noin 2500 munaa.

"Näistä munista kuoriutuu luonnollisissa oloissa noin 5-6 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kahden kilon taimen pystyy tuottamaan arviolta noin 140 poikasta yhdellä kutukerralla", Vainikka kertoo.

VAELLUSKALA ry:n Henrik Kettusen mukaan hyvän kutusoraikon matalasta voi löytää jopa toista tusinaa pienpoikasta neliömetrin alalta, eli yli 100 poikasta kymmeneltä neliömetriltä. Huonon kutusoraikon vierestä voi löytyä vain yksi poikanen neliömetrin alalta.

Kettunen on pitkän linjan taimenaktiivi. Hän alkoi tehdä purokunnostuksia jo 1986. Tähän työhön hän innostui perhokalastusharrastuksen saattelemana. Vuosien aikana hän on nähnyt myös paljon rohkaisevia esimerkkejä purokunnostusten tarpeellisuudesta.

Yksi tällainen esimerkki on Helsingin Longinoja, Vantaanjoen sivuhaara, joka on vuosien ahkeran talkootyön ansiosta muuttunut vesistöksi, jossa taimenen luontainen lisääntyminen on turvattu.  Esimerkkejä on toki muitakin, kuten esimerkiksi Haaganpuro, jossa kutumäärät ovat lisääntyneet merkittävästi purokunnostusten ansiosta

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Munista kuoriutuu luonnollisissa oloissa noin 5-6 prosenttia."


"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


TARKKAILUA voi tehdä kuka vain, mutta jokaisen asiasta innostuneen tarkkailijan pitää muistaa muutamia tärkeitä periaatteita. Tarkkailussa on erittäin tärkeää, että tarkkailija ei astu veteen, koska taimenen pienpoikaset oleskelevat aivan rantaviivan lähellä matalassa vedessä ja voivat sen takia jäädä tarkkailijan jalkojen alle ja vahingoittua. Ennestään jo uhanalaisten taimenten poikasille ei saa varomattomuudella aiheuttaa vaaraa.

Poikasia voi tarkkailla hyvin rantapenkalta taskulampun avulla. Tarkkailussa pimeän suoja on myös oleellinen aputekijä. Silloin taimenenpoikaset eivät säiky penkalla oleilevaa tarkkailijaa ja tämän taskulampun valokeilaa.

Tarkkailun ajankohdalla on myös väliä, sillä Suomi on pitkä maa. Etelä-Suomessa pienpoikaset lähtevät liikkeen toukokuun puolen välin jälkeen, Keski-Suomessa se tapahtuu kesäkuun puolivälin tienoilla ja pohjoisempana vasta juhannuksen jälkeen, tai jopa heinäkuun puolella.

ITÄ-SUOMEN yliopiston evolutiivisen akvaattisen biologian professori Anssi Vainikka kertoo, että naarastaimen tuottaa mätiä noin 1350 munaa kalan painokiloa kohden. Kahden kilon painoinen taimen tuottaa siis vähintään noin 2500 munaa.

"Näistä munista kuoriutuu luonnollisissa oloissa noin 5-6 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kahden kilon taimen pystyy tuottamaan arviolta noin 140 poikasta yhdellä kutukerralla", Vainikka kertoo.

VAELLUSKALA ry:n Henrik Kettusen mukaan hyvän kutusoraikon matalasta voi löytää jopa toista tusinaa pienpoikasta neliömetrin alalta, eli yli 100 poikasta kymmeneltä neliömetriltä. Huonon kutusoraikon vierestä voi löytyä vain yksi poikanen neliömetrin alalta.

Kettunen on pitkän linjan taimenaktiivi. Hän alkoi tehdä purokunnostuksia jo 1986. Tähän työhön hän innostui perhokalastusharrastuksen saattelemana. Vuosien aikana hän on nähnyt myös paljon rohkaisevia esimerkkejä purokunnostusten tarpeellisuudesta.

Yksi tällainen esimerkki on Helsingin Longinoja, Vantaanjoen sivuhaara, joka on vuosien ahkeran talkootyön ansiosta muuttunut vesistöksi, jossa taimenen luontainen lisääntyminen on turvattu.  Esimerkkejä on toki muitakin, kuten esimerkiksi Haaganpuro, jossa kutumäärät ovat lisääntyneet merkittävästi purokunnostusten ansiosta

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA