Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SANNA mittaili Hopin lämpöjä, kun vuorokausia alkoi olla n. 60 ensimmäisestä astutuksesta. Lämmöt tipahtivatkin kuten oppikirjoissa kerrotaan n. 37 asteeseen synnytystä edeltävän yön aamulla. Päivän aikana Hopi alkoi muuttumaan levottomaksi.

Pissareissuja oli tiuhaan, läähätystä ja pientä levottomuutta. Pentulaatikko oli rakennettu valmiiksi männä viikolla ja Hopia totutettu myös siellä oleskelemaan.

Sukka ja Navajo saivat siirtyä autotalliin rakennettuun tarhaan.

LÄÄHÄTTÄVÄN illan päätteeksi sitten n. 1 aikaan yöllä sieltä ensimmäinen pentu putkahti. Ei voi muuta sanoa kuin, että olisittepa nähneet Hopin ilmeen. Paskako sieltä tuli vai mikä ihme se tämä on!

Ei voi kuin ihmetellä luonnon otuksia ja sitä alkukantaista vaistoa, mikä Hopillakin tuli automaattisesti esille. Samantien alkuihmetyksen jälkeen alkoi pennun puhdistaminen ja hoivaaminen. Napanuora katkesi hampaisiin ja jälkeiset katosi emän mahaan.

SYNNYTYS jatkui siitä sitten ryppäinä. Ensimmäiset 3 pentua tulivat suht tiivisti. Sitten tunteroisen tauko ja seuraavat 3. Seitsemäs tupsahti tästä taas tunnin päästä.

Sitten alkoikin arvuuttelu, että onko siellä vielä lisempää tulossa. Röntgen -kuva antoi ymmärtää 7-8 ja kyllä siltä vaikutti, että kyllä sieltä on enemmänkin tulossa.

Seuraava syntyikin sitten n. tunnin päästä ja tämä pentu oli tullut tiensä päähän aikaisemmin. Pennun turkissa oli vihreää nestettä ja pentu oli kooltaankin pienempi kuin muut. Elvytystoimet eivät tuoneet eloa pentuun, eikä emäkään siihen mitenkään reagoinut.

Vielä tämän jälkeen putkahti puolen tunnin päästä yksi. Tämä oli “oikean” kokoinen, mutta irronnut istukasta. Hieromiset, lämmittämiset ja herättelyt eivät auttaneet. Matka oli todennäköisesti edellisen pennun takia yksinkertaisesti liian pitkä. Näitä vaan tulee, ei voi mitään.

JOKA tapauksessa 7 niitä myttyjä nyt oli. Pentujen syntymäpainot olivat kaikki välillä 325 g – 398 g. Tissi alkoi maistua saman tien ja Hopin hoivavietti kukoisti.

Röntgenin hyöty tästä oppineena oli aikalailla nolla, vaikka antaahan se toki suuntaa onko pentuja paljon vai vähän, mutta tarkkaa lukumäärää ei siitäkään varmuudeksi voi sanoa.

PENTUJEN turkeista piirrettiin hetimiten syntymisen jälkeen kartat, jotta ne voitiin sitten jatkossa tunnistaa. Onneksi talossa oli pieni apuri, jonka taideteoksista oli sitten helppo pentulaatikon äärellä itse kelläkin tunnistaa pentuset.

Kutsumanimet kehiteltiin värityksen mukaan: Viti, Pilkku, Synkkä, Hopi v2, Bikinimies, Pallopoika ja Mini.

ENSIMMÄISET 3-4 viikkoa menivät melkoisen helppoon. Hopi hoiti pennut, pissat ja kakat esimerkillisesti, kunhan vaan muisti pitää pentulaatikon siistinä ja ennen kaikkea huolehtia emästä.

Runsaasti ravintoa, piimää, lohiöljyä, lihaa ja kalikkaa monta kertaa päivässä. Ravinnon määrän käytännössä kolminkertais-tuminen ei tahtonut pentujen kasvaessa edes riittää, vaan siinä alkoi Hopilla lanteet luikkenemaan.

Kehityksen tahti oli tasaista. Kaikilla pentusilla painot nousi samaa tahtia, silmät aukesi suurta piirtä samoihin aikoihin ja kukin alkoi testailla koipien pitävyyttä samoina aikoina toisiin pentusiin verrattuna.

KOHTA oltiinkin siinä tilanteessa, että pentulaatikkohan ei riittänyt alkuunkaan. Varsinkin yölliset protestit tekivät kasvattajistakin hetkellisesti melkoisen väsyneitä sellaisia.

Pian laatikko heitettiinkin nurkkaan ja laajennettiin suihkutilat ja kodinhoitohuone temmellyskentäksi. Onneksi kevään ensimmäiset lämmöt tulivat hieman etuajassa ja tarha laajeni pian myös pihalle.

Ensimmäiset 3 pentua tulivat suht tiivisti."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

SANNA mittaili Hopin lämpöjä, kun vuorokausia alkoi olla n. 60 ensimmäisestä astutuksesta. Lämmöt tipahtivatkin kuten oppikirjoissa kerrotaan n. 37 asteeseen synnytystä edeltävän yön aamulla. Päivän aikana Hopi alkoi muuttumaan levottomaksi.

Pissareissuja oli tiuhaan, läähätystä ja pientä levottomuutta. Pentulaatikko oli rakennettu valmiiksi männä viikolla ja Hopia totutettu myös siellä oleskelemaan.

Sukka ja Navajo saivat siirtyä autotalliin rakennettuun tarhaan. 

LÄÄHÄTTÄVÄN illan päätteeksi sitten n. 1 aikaan yöllä sieltä ensimmäinen pentu putkahti. Ei voi muuta sanoa kuin, että olisittepa nähneet Hopin ilmeen. Paskako sieltä tuli vai mikä ihme se tämä on!

Ei voi kuin ihmetellä luonnon otuksia ja sitä alkukantaista vaistoa, mikä Hopillakin tuli automaattisesti esille. Samantien alkuihmetyksen jälkeen alkoi pennun puhdistaminen ja hoivaaminen. Napanuora katkesi hampaisiin ja jälkeiset katosi emän mahaan.

Synnytys jatkui siitä sitten ryppäinä. Ensimmäiset 3 pentua tulivat suht tiivisti. Sitten tunteroisen tauko ja seuraavat 3. Seitsemäs tupsahti tästä taas tunnin päästä.

Sitten alkoikin arvuuttelu, että onko siellä vielä lisempää tulossa. Röntgen -kuva antoi ymmärtää 7-8 ja kyllä siltä vaikutti, että kyllä sieltä on enemmänkin tulossa.

SEURAAVA syntyikin sitten n. tunnin päästä ja tämä pentu oli tullut tiensä päähän aikaisemmin. Pennun turkissa oli vihreää nestettä ja pentu oli kooltaankin pienempi kuin muut. Elvytystoimet eivät tuoneet eloa pentuun, eikä emäkään siihen mitenkään reagoinut.

Vielä tämän jälkeen putkahti puolen tunnin päästä yksi. Tämä oli “oikean” kokoinen, mutta irronnut istukasta. Hieromiset, lämmittämiset ja herättelyt eivät auttaneet. Matka oli todennäköisesti edellisen pennun takia yksinkertaisesti liian pitkä. Näitä vaan tulee, ei voi mitään.

Joka tapauksessa 7 niitä myttyjä nyt oli. Pentujen syntymäpainot olivat kaikki välillä 325 g – 398 g. Tissi alkoi maistua saman tien ja Hopin hoivavietti kukoisti.

Röntgenin hyöty tästä oppineena oli aikalailla nolla, vaikka antaahan se toki suuntaa onko pentuja paljon vai vähän, mutta tarkkaa lukumäärää ei siitäkään varmuudeksi voi sanoa.

PENTUJEN  turkeista piirrettiin hetimiten syntymisen jälkeen kartat, jotta ne voitiin sitten jatkossa tunnistaa. Onneksi talossa oli pieni apuri, jonka taideteoksista oli sitten helppo pentulaatikon äärellä itse kelläkin tunnistaa pentuset.

Kutsumanimet kehiteltiin värityksen mukaan: Viti, Pilkku, Synkkä, Hopi v2, Bikinimies, Pallopoika ja Mini.

ENSIMMÄISET 3-4 viikkoa menivät melkoisen helppoon. Hopi hoiti pennut, pissat ja kakat esimerkillisesti, kunhan vaan muisti pitää pentulaatikon siistinä ja ennen kaikkea huolehtia emästä.

Runsaasti ravintoa, piimää, lohiöljyä, lihaa ja kalikkaa monta kertaa päivässä. Ravinnon määrän käytännössä kolminkertaistuminen ei tahtonut pentujen kasvaessa edes riittää, vaan siinä alkoi Hopilla lanteet luikkenemaan.

Kehityksen tahti oli tasaista. Kaikilla pentusilla painot nousi samaa tahtia, silmät aukesi suurta piirtä samoihin aikoihin ja kukin alkoi testailla koipien pitävyyttä samoina aikoina toisiin pentusiin verrattuna.

KPHTA oltiinkin siinä tilanteessa, että pentulaatikkohan ei riittänyt alkuunkaan. Varsinkin yölliset protestit tekivät kasvattajistakin hetkellisesti melkoisen väsyneitä sellaisia.

Pian laatikko heitettiinkin nurkkaan ja laajennettiin suihkutilat ja kodinhoitohuone temmellyskentäksi. Onneksi kevään ensimmäiset lämmöt tulivat hieman etuajassa ja tarha laajeni pian myös pihalle.