Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

AIKASEMMAT kokemukset pennutuksesta on itsellä käytännössä nolla, Sanna on rekikoira-ajoilta ollut mukana pennutushommissa, mutta aiemmin omia pentuja ei Sannallakaan ole ollut.

Astumisia olen todistanut, kuten myös astumisen yrityksiä. Ainahan kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa.

Uroksen valintaa pohdittiin pitkään ja hartaasti. Harava kahlasi kotimaata, Ruotsia ja Norjaa. Aluksi olikin alustava suunnitelma norjalaisen uroon kanssa treffeistä, mutta päätimme vaihtaa, koska sen ensimmäiset astutukset eivät olleet tuottaneet tulosta. Laskeskelimme niin, että nyt homman olisi hyvä onnistua ja ylimääräisiä epävarmuustekijöitä ei tarvitse olla mukana.

SÄHKÖPOSTIT, puhelut ja koetarinoiden lukemiset siirsivät treffit Östersundiin, jonne matkasimme uuden vuoden kunniaksi. Ystävällinen ja avoin uroksen omistaja antoi meille myös tiedot koiran jo olemassa olevien jälkeläisten kasvattajille, joilta saimme tietoa uroksen jo syntyneistä pentueista. Nimenomaan objektiivista tietoa, kuten isäntäkin halusi.

Frippeä jo käyttäneet kasvattajat olivat kaikki oikein tyytyväisiä pentueisiinsa, joten tästä saimme hyvää vahvistusta uroksen valintaan. Proge -testiä emme ottaneet, koska oma Navajo on saanut astumista kokeilla useampaan otteeseen ja sen käytöksestä huomaa, milloin narttu on kohillaan.

PERILLÄ meitä odotti erittäin tervepäinen ja menevän näköisellä kropalla varustettu Jazzamarken´s Frippe, joka on Ruotsin käyttövalio. Ensin toki pienet jutustelut isännän kanssa ja sen jälkeen koirat tutustumaan toisiinsa.

Siinähän meni n. 1-2 minuuttia, kun koirat olivat jo nalkissa. Olimme sopineet, että astutamme varmuuden vuoksi myös toisen kerran.

Saimme yöpyä Frippen omistajien talossa ja olipa kyllä mahtavaa viettää iltaa ja jutella yllätys yllätys – saksanseisojista. Siinä ilta vierähti nopsaan ja uuden päivän koittaessa päätimme tutustua Östersundiin.

Seuraavan päivän iltana homma kävikin sitten yhtä helppoon, kuin edellisen päivän iltana. Mainittakoon, että molemmilla kerroilla koirat olivat nalkissa n. 20 minuuttia.

SITTEN vielä paperityöt loppuun astutuksen päätteeksi ja pääsimme myös tutustumaan Frippen vuosikkaaseen poikaan ennen kotimatkaa. Erittäin mukavan olonen oli myös tämä sessu nimeltään Lihkko.

Ilta oli tummunut, kun käänsimme auton nokan kohti Pudasjärveä. Luvassa oli reipas tuhat kilometriä, mutta onneksi suurin osa matkaa Ruotsin rannikolla kulkevaa E4:sta, joka oli talvellakin suorastaan erinomaisessa kunnossa. 

Suurin osa matkaa taittui 110 km rajoituksella kuivaa tietä. Ruotsissa on tietkin paremmassa kunnossa…

SEURAAVAKSI olikin sitten luvassa jännittävää odotusta. Milloinkahan Hopista alkaisi näkymään mahtaako pentuja olla tulossa. Muistaakseni 28 vrk:n kohalla oli sitten vuorossa ultra ja siellähän niitä pentusia näkyi!

Hopille otettiin odotusaikana herpesrokote. Koiran herpes on virusinfektio, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Se on erittäin tarttuva ja kun koira on kerran saanut tartunnan, se kantaa virusta loppuelämänsä. Vastasyntyneille pennuille herpes on hengenvaarallinen.

Suomessakin jo pelkästään seisojapiireissä on viime vuosina useita pentuja ja kokonaisia pentueitakin menehtynyt todennäköisesti viruksen takia. Pennut voivat menehtyä jo kohdussa tai vasta syntymän jälkeen. Tämän suhteen laskimme, että varmassa on vara parempi.

ENSIMMÄINEN rokotus otettiin reilu viikon kuluttua astutuksesta ja toinen sitten n. 10 päivää ennen laskettua aikaa. Rokotettu tiine narttu siirtää immuniteetin ternimaidon kautta vastasyntyneille pennuille. Tämä pienentää merkittävästi riskiä, että pennut sairastuvat tai kuolevat herpesinfektion vuoksi.

Rokotteet piti käydä ottamassa Oulussa. Sen verran kortilla tuntui olevan tuo kyseinen rokote. 

Jälkimmäisellä kerralla napattiin myös röntgenkuvat. Kuvissa näkyi se 7-8 pentua.

JOS yleisesti katsahtaa taaksepäin odotuksen aikaa, niin sehän sujui Hopilta mainiosti. Mitään erikoista emme huomanneet ja koirakin pysyi tontilla.

 Hetan kasvattaja varoitteli päästämästä Hopia silmistä, ettei loppua kohti lähde tekemään itselleen pesää jonnekin metsän siimekseen.

Loppua kohden toki liikkuminen alkoi olla jo aika tuhdin näköistä. Hopilla ei ollut edes pahoinvointia missään vaiheessa ja ruokakin maistui normaalisti tiineyden alusta loppuun, joten se sai alkaa hoitamaan pentuja hyväkuntoisena.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

AIKAISEMMAT kokemukset pennutuksesta on itsellä käytännössä nolla, Sanna on rekikoira-ajoilta ollut mukana pennutushommissa, mutta aiemmin omia pentuja ei Sannallakaan ole ollut.

Astumisia olen todistanut, kuten myös astumisen yrityksiä. Ainahan kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa.

Uroksen valintaa pohdittiin pitkään ja hartaasti. Harava kahlasi kotimaata, Ruotsia ja Norjaa. Aluksi olikin alustava suunnitelma norjalaisen uroon kanssa treffeistä, mutta päätimme vaihtaa, koska sen ensimmäiset astutukset eivät olleet tuottaneet tulosta. Laskeskelimme niin, että nyt homman olisi hyvä onnistua ja ylimääräisiä epävarmuustekijöitä ei tarvitse olla mukana.

SÄHKÖPOSTIT, puhelut ja koetarinoiden lukemiset siirsivät treffit Östersundiin, jonne matkasimme uuden vuoden kunniaksi. Ystävällinen ja avoin uroksen omistaja antoi meille myös tiedot koiran jo olemassa olevien jälkeläisten kasvattajille, joilta saimme tietoa uroksen jo syntyneistä pentueista. Nimenomaan objektiivista tietoa, kuten isäntäkin halusi.

Frippeä jo käyttäneet kasvattajat olivat kaikki oikein tyytyväisiä pentueisiinsa, joten tästä saimme hyvää vahvistusta uroksen valintaan. Proge -testiä emme ottaneet, koska oma Navajo on saanut astumista kokeilla useampaan otteeseen ja sen käytöksestä huomaa, milloin narttu on kohillaan.

PERILLÄ meitä odotti erittäin tervepäinen ja menevän näköisellä kropalla varustettu Jazzamarken´s Frippe, joka on Ruotsin käyttövalio. Ensin toki pienet jutustelut isännän kanssa ja sen jälkeen koirat tutustumaan toisiinsa.

Siinähän meni n. 1-2 minuuttia, kun koirat olivat jo nalkissa. Olimme sopineet, että astutamme varmuuden vuoksi myös toisen kerran.

Saimme yöpyä Frippen omistajien talossa ja olipa kyllä mahtavaa viettää iltaa ja jutella yllätys yllätys – saksanseisojista. Siinä ilta vierähti nopsaan ja uuden päivän koittaessa päätimme tutustua Östersundiin.

SEURAAVAN päivän iltana homma kävikin sitten yhtä helppoon, kuin edellisen päivän iltana. Mainittakoon, että molemmilla kerroilla koirat olivat nalkissa n. 20 minuuttia.

Sitten vielä paperityöt loppuun astutuksen päätteeksi ja pääsimme myös tutustumaan Frippen vuosikkaaseen poikaan ennen kotimatkaa. Erittäin mukavan olonen oli myös tämä sessu nimeltään Lihkko.

Ilta oli tummunut, kun käänsimme auton nokan kohti Pudasjärveä. Luvassa oli reipas tuhat kilometriä, mutta onneksi suurin osa matkaa Ruotsin rannikolla kulkevaa E4:sta, joka oli talvellakin suorastaan erinomaisessa kunnossa. Suurin osa matkaa taittui 110 km rajoituksella kuivaa tietä. Ruotsissa on tietkin paremmassa kunnossa…

SEURAAVAKSI olikin sitten luvassa jännittävää odotusta. Milloinkahan Hopista alkaisi näkymään mahtaako pentuja olla tulossa. Muistaakseni 28 vrk:n kohalla oli sitten vuorossa ultra ja siellähän niitä pentusia näkyi!

Hopille otettiin odotusaikana herpesrokote. Koiran herpes on virusinfektio, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Se on erittäin tarttuva ja kun koira on kerran saanut tartunnan, se kantaa virusta loppuelämänsä. Vastasyntyneille pennuille herpes on hengenvaarallinen.

Suomessakin jo pelkästään seisojapiireissä on viime vuosina useita pentuja ja kokonaisia pentueitakin menehtynyt todennäköisesti viruksen takia. Pennut voivat menehtyä jo kohdussa tai vasta syntymän jälkeen. Tämän suhteen laskimme, että varmassa on vara parempi.

ENSIMMÄINEN rokotus otettiin reilu viikon kuluttua astutuksesta ja toinen sitten n. 10 päivää ennen laskettua aikaa. Rokotettu tiine narttu siirtää immuniteetin ternimaidon kautta vastasyntyneille pennuille. Tämä pienentää merkittävästi riskiä, että pennut sairastuvat tai kuolevat herpesinfektion vuoksi.

Rokotteet piti käydä ottamassa Oulussa. Sen verran kortilla tuntui olevan tuo kyseinen rokote. Jälkimmäisellä kerralla napattiin myös röntgenkuvat. Kuvissa näkyi se 7-8 pentua.

JOS yleisesti katsahtaa taaksepäin odotuksen aikaa, niin sehän sujui Hopilta mainiosti. Mitään erikoista emme huomanneet ja koirakin pysyi tontilla. 

Hetan kasvattaja varoitteli päästämästä Hopia silmistä, ettei loppua kohti lähde tekemään itselleen pesää jonnekin metsän siimekseen.

Loppua kohden toki liikkuminen alkoi olla jo aika tuhdin näköistä. Hopilla ei ollut edes pahoinvointia missään vaiheessa ja ruokakin maistui normaalisti tiineyden alusta loppuun, joten se sai alkaa hoitamaan pentuja hyväkuntoisena.