Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KUN päästään kuha-alueelle, veivataan reikä - kuusituumainen vähintään - ja pudotetaan luotaimen anturi keilaamaan jään ja pohjan välistä tilaa. Pilkintä aloitetaan pohjalta ja yleensä kuhat nappaavat noin 50 senttiä pohjan yläpuolelta.

Luotaimesta näkee, kuinka kuhat saattavat nousta pilkille ja joko ottavat tai hylkäävät tarjouksen. Pilkkijän kannattaa laittaa kaikki taitonsa oikeanlaiseen uittoon, väristykseen, hemputukseen ja lierautukseen, että kuha saadaan iskemään.

Jos kuha ei nappaa varttitunnin sisällä, kannattaa tekaista uusi reikä lähistölle ja toistaa edellisen avannon toimenpiteet.

PILKKIJÄN kannattaa liikkua ja kokeilla aiemmin onkimattomia kohtia mahdollisella kuha-alueella. Tämän sain huomata omakohtaisesti, kun Jari näytti esimerkkiä 1,7 kg kuhan kanssa.

Hän kulki ja kulki, etsi poraamattomia kohtia ja sitten vapa taipuikin. Itse olin kierrellyt vanhoja reikiä, joissa luotain kyllä näytti piirtoja, mutta ehkäpä ne olivat niitä opetettuja kuhia, joita ei Karjalan pojan tarjoukset kiinnostaneet.

Kuhapilkkiä ei tarvitse tempoa olkapäät turvoksissa, vaan uitto on enemmän rauhallista pompottelua ja väristelyjä.

MA Kuhajiggerin uinti perustuu Aution liitseistä tuttuihin puikkauksiin ja kalajigipyrstö tekee loput houkuttelut. Onhan viritys kyllä herkullisen näköinen ja pikkukalaparvesta poikennut yksilö (=Kuhajiggeri) joutuu helposti terävien hampaiden pureskeltavaksi.

Jos onkii tasapainoilla tai pystypilkillä, tekniikka on sama. Ei mitään suuria houkutusvetoja, vaan pientä liikettä ja väristyksiä.

Kuha on kesäisin hämäräaktiivinen ja näyttää talvellakin olevan tarkka ottiajasta. Pilkkijän kannattaa olla aamuvirkku ja kestävyyttä on löydyttävä aina iltahämärään saakka.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Uitto on enemmän rauhallista pompottelua ja väristelyjä."


"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Kuhapilkinnän tekniikka

Kun päästään kuha-alueelle veivataan reikä - kuusituumainen vähintään - ja pudotetaan luotaimen anturi keilaamaan jään ja pohjan välistä tilaa. Pilkintä aloitetaan pohjalta ja yleensä kuhat nappaavat noin 50 senttiä pohjan yläpuolelta.

Luotaimesta näkee, kuinka kuhat saattavat nousta pilkille ja joko ottavat tai hylkäävät tarjouksen. Pilkkijän kannattaa laittaa kaikki taitonsa oikeanlaiseen uittoon, väristykseen, hemputukseen ja lierautukseen, että kuha saadaan iskemään.

Jos kuha ei nappaa varttitunnin sisällä, kannattaa tekaista uusi reikä lähistölle ja toistaa edellisen avannon toimenpiteet.

Pilkkijän kannattaa liikkua ja kokeilla aiemmin onkimattomia kohtia mahdollisella kuha-alueella. Tämän sain huomata omakohtaisesti, kun Jari näytti esimerkkiä 1,7 kg kuhan kanssa.

Hän kulki ja kulki, etsi poraamattomia kohtia ja sitten vapa taipuikin. Itse olin kierrellyt vanhoja reikiä, joissa luotain kyllä näytti piirtoja, mutta ehkäpä ne olivat niitä opetettuja kuhia, joita ei Karjalan pojan tarjoukset kiinnostaneet.

Kuhapilkkiä ei tarvitse tempoa olkapäät turvoksissa, vaan uitto on enemmän rauhallista pompottelua ja väristelyjä.

MA Kuhajiggerin uinti perustuu Aution liitseistä tuttuihin puikkauksiin ja kalajigipyrstö tekee loput houkuttelut. Onhan viritys kyllä herkullisen näköinen ja pikkukalaparvesta poikennut yksilö (=Kuhajiggeri) joutuu helposti terävien hampaiden pureskeltavaksi.

Jos onkii tasapainoilla tai pystypilkillä, tekniikka on sama. Ei mitään suuria houkutusvetoja, vaan pientä liikettä ja väristyksiä.

Kuha on kesäisin hämäräaktiivinen ja näyttää talvellakin olevan tarkka ottiajasta. Pilkkijän kannattaa olla aamuvirkku ja kestävyyttä on löydyttävä aina iltahämärään saakka.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA