Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MAALISKUUN 20. päivä valkeni pikkupakkasessa ja keli muutenkin näytti olevan kelpo kuhakeli. Näin annoin itselleni kertoa, kun pakkasin ahkioon tarvittavat rensselit ja vetelin kirkkaalle jäälle kalastusarsenaalini.

Iskuryhmässä oli kaikkiaan viisi pilkkimiestä ja odotukset olivat korkealla. Jospa saisi kerrankin täsmäpilkityn kuhan tai kaksikin.

Pilkkialue oli laaja ja melkoisen tasasyvyinen pohjaltaan. Onkisyvyys oli meillä 12 metriä ja luotain alkoi näyttää heti piirtoja kuhista, kenties hauista ja isoista ahvenista. Kokeneet kuha-ammattilaiset osasivat tulkita piirrot selkeästi kuhiksi. Minulle ne olivat vain isojen kalojen piirtoja, en nähnyt niissä kuhaa, enkä kyllä muutakaan nimettyä kalaa. No oppireissuhan tämä minulle oli, joten imin kaiken tiedon takaraivooni sitä mukaa kun sitä oli tarjolla.

MARKKU oli päässyt jäälle hieman aiemmin kuin me muut ja kun tulimme onkipaikalle, Makella köllötteli jo kolme mittakuhaa kassissa. Kaikki olivat ottaneet MA Kuhajiggeriin, joten melkoinen ottipeli on syntynyt mestarin käsissä.

Aloimme onkia ja voin sanoa, että kärsivällisen miehen hommaa se on tuo kuhapilkintä. Vahdit luotaimen näyttöä, värisytät ja tärisytät pilkkiä ja odotat sitä tärppiä.

Ja sitten kun ei ota, Makitalla uutta reikää ja uutta reikää. Olipa hyvä, että akkukapasiteettia porassa riitti, sillä  päivän aikana tuli jauhettua useita kymmeniä reikiä.

ISOT ahvenet välillä säikyttelivät ja kun kuhaa ei tuntunut omalla kohdalla olevan annillaan, keskityin kiskomaan kunnon appuraköllyköitä. Kalamiehenvietti veti sittenkin pitemmän korren, saaliskeskeisyys iski siis.

Jari sai pitkän päivän päätteeksi vielä komean 1,7 kilon kuhan ja yksi isompi haukitapahtuma vei yhdeltä pilkkimieheltä kuhapilkin. Kuhapilkeissä kun ei käytetä perukkeita ja mestareilla näytti olevan varsin ohuet siimat. se on varmasti vieheen uinnin kannalta ja tuntuman kannalta valittu juttu.

Takana oli kaikkiaan hieno päivä: oppia kuhapilkintään tuli rutkasti. Seuraavalla reissulla onkin omissa vavoissa sitten kuhapilkintään varta vasten tehdyt vieheet, käsissä herkkyys kohdallaan ja kaikki opit laitetaan tehokäyttöön. Katsotaan sitten kuinka äijän käy.


LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Testireissun antia

Maaliskuun 20. päivä valkeni pikkupakkasessa ja keli muutenkin näytti olevan kelpo kuhakeli. Näin annoin itselleni kertoa, kun pakkasin ahkioon tarvittavat rensselit ja vetelin kirkkaalle jäälle kalastusarsenaalini.

Iskuryhmässä oli kaikkiaan viisi pilkkimiestä ja odotukset olivat korkealla. Jospa saisi kerrankin täsmäpilkityn kuhan tai kaksikin.

Pilkkialue oli laaja ja melkoisen tasasyvyinen pohjaltaan. Onkisyvyys oli meillä 12 metriä ja luotain alkoi näyttää heti piirtoja kuhista, kenties hauista ja isoista ahvenista. Kokeneet kuha-ammattilaiset osasivat tulkita piirrot selkeästi kuhiksi. Minulle ne olivat vain isojen kalojen piirtoja, en nähnyt niissä kuhaa, enkä kyllä muutakaan nimettyä kalaa. No oppireissuhan tämä minulle oli, joten imin kaiken tiedon takaraivooni sitä mukaa kun sitä oli tarjolla.

Markku oli päässyt jäälle hieman aiemmin kuin me muut ja kun tulimme onkipaikalle, Makella köllötteli jo kolme mittakuhaa kassissa. Kaikki olivat ottaneet MA Kuhajiggeriin, joten melkoinen ottipeli on syntynyt mestarin käsissä.

Aloimme onkia ja voin sanoa, että kärsivällisen miehen hommaa se on tuo kuhapilkintä. Vahdit luotaimen näyttöä, värisytät ja tärisytät pilkkiä ja odotat sitä tärppiä.

Ja sitten kun ei ota, Makitalla uutta reikää ja uutta reikää. Olipa hyvä, että akkukapasiteettia porassa riitti, sillä päivän aikana tuli jauhettua useita kymmeniä reikiä.

Isot ahvenet välillä säikyttelivät ja kun kuhaa ei tuntunut omalla kohdalla olevan annillaan, keskityin kiskomaan kunnon appuraköllyköitä. Kalamiehenvietti veti sittenkin pitemmän korren, saaliskeskeisyys iski siis.

Jari sai pitkän päivän päätteeksi vielä komean 1,7 kilon kuhan ja yksi isompi haukitapahtuma vei yhdeltä pilkkimieheltä kuhapilkin. Kuhapilkeissä kun ei käytetä perukkeita ja mestareilla näytti olevan varsin ohuet siimat. se on varmasti vieheen uinnin kannalta ja tuntuman kannalta valittu juttu.

Takana oli kaikkiaan hieno päivä: oppia kuhapilkintään tuli rutkasti. Seuraavalla reissulla onkin omissa vavoissa sitten kuhapilkintään varta vasten tehdyt vieheet, käsissä herkkyys kohdallaan ja kaikki opit laitetaan tehokäyttöön. Katsotaan sitten kuinka äijän käy.