Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KUHAPILKINTÄ  poikkeaa varsin paljon ahvenpilkinnästä, kuten myös hauki- ja kirjolohipilkinnästä. Myös pilkit ovat jalostuneet ammattilaisilla varsin spesiaaleiksi juuri kuhia ajatellen.

Kuhalle toimivat hyvin muun muassa Markku Aution MA Kuhajiggeri sekä pystypilkit, joissa on syöttinä vaikkapa kuoreen pyrstö, kalansilmiä tai nippu toukkia. Myös tasapainopilkit toimivat aktiiviselle kuhalle. 

Voin sanoa kokemuksesta, että olipa pilkki mikä tahansa, houkuttimen väri on todella tärkeä. Se on osuttava oikeaan, muuten kuhat käyvät vain ”nuuhkimassa” syöttiä ja laskeutuvat takaisin köllöttelemään.

MIKÄ sitten on oikea väri, en lähde sitä tässä ”paljastamaan”. Muuten lukijani nostaisivat syytteen valheista, sillä jokaisessa vedessä on omat parhaat värit. Ne on vain pilkkijän etsittävä kokeilemalla.

Ehkä pienenä vinkkinä kannattaa muistaa, että kuhan saaliskalat ovat muikku ja kuore. Lisäksi monet ärsykevärit tuntuvat toimivan.

 Kuhapilkkijän tärkeimpiä varusteita on tarkkapiirtoinen kaikuluotain. Sen avulla nähdään kuinka kuha tulee syötin alle, käy tutkimassa syöttiä ja empii tai ei. Luotaimen avulla voidaan nopeasti tarkistaa, onko reijän alla kuha tai pikkukalaparvi, jota kuha voisi vaania.

KOVIN pitkään yhdellä reiällä ei kannata värkätä, jos siellä on täysin elotonta. Siksi myös hyvinä jäätalvina akkuporakonekaira on hyvä valinta. Nytkin vääntelin Makitan akkukoneella kymmeniä reikiä todella vaivattomasti, sillä jäätä oli Pirkanmaalla melkoisesti vielä maaliskuun puolivälissä.

Pilkkivapoina kannattaa käyttää napakalla kärjellä varustettuja vapoja. Esimerkiksi lyhyet virvelinvavat, joissa on pieni haspelikela kelana, ovat todella suosittuja kuhapilkkijöiden keskuudessa. Paketilla voi kookkaampaa kalaa väsytellä kätevästi ja kun paikkoja vaihdetaan, pilkin sisäänkelaus on nopeaa verrattuna tavalliseen pilkkivapaan.

Vapasettejä kannattaa varustaa useampia valmiiksi, näin pilkin vaihtaminen onnistuu nopeasti. Joskus nopeudesta on etua, jos kuha käy nousemassa syötille, mutta ei ota. Pikaisesti toimimaton viehe ylös ja toinen erilainen takaisin. Tärppi voi olla tulinen.

KUHA ei normaalisti ole mikään huipputaistelija. Isku on napakka, sitten se vaan jumputtelee ja tulee tasaisen raskaasti avantoon. Mitään taistelukiksejä ei kuhien kanssa kyllä saa, nautinto pitää ottaa siitä tärpistä ja ajasta ennen tärppiä. Ainahan kalastuksessa se odotus, milloin nappaa, on kihelmöivä.

Loppupelissä kaikkien kalojen tärpinjälkeinen tilanne on pakollista huttua, väittelyä siimasta.

Muita varusteita voisi olla pieni ahkio, johon saa koko kalastusarsenaalin kivasti pakattua, eväät, istuin, kaira, kaikuluotain, pilkkirasiat ja pilkkivavat. Kaikki kulkevat nätisti perässä ja kalastaja voi paneutua täysillä kuhien etsintään.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Kuhan saaliskalat ovat muikku ja kuore."


"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Kuhapilkkijän varusteet

Kuhapilkintä poikkeaa varsin paljon ahvenpilkinnästä, kuten myös hauki- ja kirjolohipilkinnästä. Myös pilkit ovat jalostuneet ammattilaisilla varsin spesiaaleiksi juuri kuhia ajatellen.

Kuhalle toimivat hyvin muun muassa Markku Aution MA Kuhajiggeri sekä pystypilkit, joissa on syöttinä vaikkapa kuoreen pyrstö, kalansilmiä tai nippu toukkia. Myös tasapainopilkit toimivat aktiiviselle kuhalle. Voin sanoa kokemuksesta, että olipa pilkki mikä tahansa, houkuttimen väri on todella tärkeä. Se on osuttava oikeaan, muuten kuhat käyvät vain ”nuuhkimassa” syöttiä ja laskeutuvat takaisin köllöttelemään.

Mikä on sitten oikea väri, en lähde sitä tässä ”paljastamaan”. Muuten lukijani nostaisivat syytteen valheista, sillä jokaisessa vedessä on omat parhaat värit. Ne on vain pilkkijän etsittävä kokeilemalla.

Ehkä pienenä vinkkinä kannattaa muistaa, että kuhan saaliskalat ovat muikku ja kuore. Lisäksi monet ärsykevärit tuntuvat toimivan.

 

Kuhapilkkijän tärkeimpiä varusteita on tarkkapiirtoinen kaikuluotain. Sen avulla nähdään kuinka kuha tulee syötin alle, käy tutkimassa syöttiä ja empii tai ei. Luotaimen avulla voidaan nopeasti tarkistaa, onko reijän alla kuha tai pikkukalaparvi, jota kuha voisi vaania.

Kovin pitkään yhdellä reiällä ei kannata värkätä, jos siellä on täysin elotonta. Siksi myös hyvinä jäätalvina akkuporakonekaira on hyvä valinta. Nytkin vääntelin Makitan akkukoneella kymmeniä reikiä todella vaivattomasti, sillä jäätä oli Pirkanmaalla melkoisesti vielä maaliskuun puolivälissä.

Pilkkivapoina kannattaa käyttää napakalla kärjellä varustettuja vapoja. Esimerkiksi lyhyet virvelinvavat, joissa on pieni haspelikela kelana, ovat todella suosittuja kuhapilkkijöiden keskuudessa. Paketilla voi kookkaampaa kalaa väsytellä kätevästi ja kun paikkoja vaihdetaan, pilkin sisäänkelaus on nopeaa verrattuna tavalliseen pilkkivapaan.

Vapasettejä kannattaa varustaa useampia valmiiksi, näin pilkin vaihtaminen onnistuu nopeasti. Joskus nopeudesta on etua, jos kuha käy nousemassa syötille, mutta ei ota. Pikaisesti toimimaton viehe ylös ja toinen erilainen takaisin. Tärppi voi olla tulinen.

Kuha ei normaalisti ole mikään huipputaistelija. Isku on napakka, sitten se vaan jumputtelee ja tulee tasaisen raskaasti avantoon. Mitään taistelukiksejä ei kuhien kanssa kyllä saa, nautinto pitää ottaa siitä tärpistä ja ajasta ennen tärppiä. Ainahan kalastuksessa se odotus, milloin nappaa, on kihelmöivä.

Loppupelissä kaikkien kalojen tärpinjälkeinen tilanne on pakollista huttua, väittelyä siimasta.

Muita varusteita voisi olla pieni ahkio, johon saa koko kalastusarsenaalin kivasti pakattua, eväät, istuin, kaira, kaikuluotain, pilkkirasiat ja pilkkivavat. Kaikki kulkevat nätisti perässä ja kalastaja voi paneutua täysillä kuhien etsintään.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA