Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

LÄHDIN  kahden kuha-ammattilaisen, Jari Tuiskusen ja Markku ”MA Leech” Aution oppiin Pirkanmaalle, eräälle suositulle kuhanpilkintäpaikalle.

Oma kuhapilkintä on ollut satunnaista, eli ahvenpilkillä muutama sattumakuha saatuna ja kesällä veneestä pilkittynä hyvinkin paljon joskus 1970-luvulla.

 Takaraivossa oli siis jonkinlaista ajatusta miten kuhia pilkitään, mutta ammattilaiset ovat vieneet tyylin aivan uudelle tasolle. Ja tulosta herroilla on tullut melkoisesti.

MONISSA  isoissa järvissä Pirkanmaalla kuhia on kuhisemalla. Suomen järvissä kuhat ovat yleensä varsin syvällä talvisin ja nytkin pilkkisyvyys oli 12 metriä ja pohjanmuoto tasainen. 

Ammattilaisten mukaan kuha ei tykkää penkoista, vaan saalistaa tasaisilla pohjamuodoilla yläpuolellaan liikkuvia pikkukaloja. Tähän saumaan myös pilkkijä tähtää omilla tarjouksillaan.

Matalissa kuhajärvissäkin on parasta katsella kuitenkin niitä syvimpiä kohtia, sillä siellä ne kuhatkin möllöttävät.

TALVELLA  kuha on erakkoluontoinen, yksineläjä. Pilkkijän täytyy varustautua liikkuvalla varustuksella, sillä reikiä joutuu päivän aikana tekemään melkoisesti. Kuhat on etsittävä ja jos sattuu yhden saamaan avannosta, hyvin harvoin siitä toista heti perään tulee.

Ahvenilla tilanne on monesti juurikin päinvastainen, kun yhden saa iskemään, parvi aktivoituu joksikin aikaa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Talvella kuha on erakkoluontoinen, yksineläjä."


"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Tutkiva journalisti päätti lähteä kahden kuha-ammattilaisen, Jari Tuiskusen ja Markku ”MA Leech” Aution oppiin Pirkanmaalle, eräälle suositulle kuhanpilkintäpaikalle.

Oma kuhapilkintä on ollut satunnaista, eli ahvenpilkillä muutama sattumakuha saatuna ja kesällä veneestä pilkittynä hyvinkin paljon joskus 1970-luvulla.

 Takaraivossa oli siis jonkinlaista ajatusta miten kuhia pilkitään, mutta ammattilaiset ovat vieneet tyylin aivan uudelle tasolle. Ja tulosta herroilla on tullut melkoisesti.

Syvänteiden eläjä

Monissa isoissa järvissä Pirkanmaalla kuhia on kuhisemalla. Suomen järvissä kuhat ovat yleensä varsin syvällä talvisin ja nytkin pilkkisyvyys oli 12 metriä ja pohjanmuoto tasainen. Ammattilaisten mukaan kuha ei tykkää penkoista, vaan saalistaa tasaisilla pohjamuodoilla yläpuolellaan liikkuvia pikkukaloja. Tähän saumaan myös pilkkijä tähtää omilla tarjouksillaan.

Matalissa kuhajärvissäkin on parasta katsella kuitenkin niitä syvimpiä kohtia, sillä siellä ne kuhatkin möllöttävät.

Talvella kuha on erakkoluontoinen, yksineläjä. Pilkkijän täytyy varustautua liikkuvalla varustuksella, sillä reikiä joutuu päivän aikana tekemään melkoisesti. Kuhat on etsittävä ja jos sattuu yhden saamaan avannosta, hyvin harvoin siitä toista heti perään tulee.

Ahvenilla tilanne on monesti juurikin päinvastainen, kun yhden saa iskemään, parvi aktivoituu joksikin aikaa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA