Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

ETTEI  menisi vain joutavaksi kehumiseksi, pieni iskuryhmä läksi testaamaan Nurmeksen Lokinlammet. Aikoinaan Nurmeksessa asuneena tunsin Jorman ja alemman Lokinlammen kalapaikat hyvinkin tarkasti.

Molemmat lammet ovat kooltaan sellaisia, että ne pystyy kalastamaan päivän aikana hyvinkin helposti. Mieluinen onkipaikka löytyy jokaiselle kalastajalle ja kirjolohihan on tyyliltään jatkuvasti uiva. Eli kalat kyllä osaavat etsiä pilkkijöiden tarjoukset, joten mitään jatkuvaa paikkojen vaihtelua ei kirrepilkillä käydessä tarvitse tehdä.

Mainittakoon että alimmaisessa lammessa saa pilkkiä talvella aktiiviongella tai ootto-ongella. Ylimmäisessä lammessa pilkitään vain aktiiviongella.

MAALISKUUN  alun tietämiin osunut testipäivä oli allekirjoittaneelle varsin antoisa. Vaikka lunta oli jäällä melkoisesti ja jään alla varsin pimeää, vapa taipuili epäsäännöllisen säännöllisesti kalastusvuorokauden aikana.

Arkipäivälle osunut kalastusreissu antoi väljät olosuhteet, sillä lisäksemme pilkillä oli vain kahden mökin asukkaat.

Alkutalvesta Jorma ei ole myynyt päivälupia lainkaan heikon istutuskalojen saatavuuden vuoksi. Muutama kalankasvattamo on joutunut laittamaan lapun luukulle ikävän IHN-kalataudin iskettyä laitoksien poikasiin.

Kun sopivankokoisia istukkaita ei Jorma saanut riittävästi, piti hänen varmistaa että ainakin mökinvuokraajille oli ongittavankokoisia kirjolohia lammissa. Tätä luettaessa päivälupia jälleen myydään, eikä Lokinlammen kaloissa ole todettu mitään viitteitä IHN-kalataudista.

ALOITIN  kalastuksen tutusta ottipaikasta ja testailin uusia kirjolohivieheitä. Kaverini Arto Tukiainen onki samalla alueella. Näin hetikohta luotaimesta kaloja liikkuvan alueella ja välittömästi taipui vapa. Pinkkiä Mutu –leechiä vietiin kunnolla.

Sain kalan avannon alapuolelle ja siinä se kirjolohimaiseen tapaan aloitti melkoisen rallin ja lopulta sai hierottua liitsin suustaan irti.

Sitten taipui Arton vapa ja hän sai väsyteltyä 1,7 kg nätin kalan jäälle.

Varsin pian tuosta tapahtumasta luotaimeen ui jälleen kala ja kohta oli minulla jälleen vapa mutkalla. Sekin keissi päättyi onnettomasti ja olin edelleen MP-miehiä.

PIDIMME välillä oman ruokatunnin ja sitten lähdimme takaisin hommiin.

Ottireiälläni oli jälleen vipinää ja sain pysymään Räsäsen lusikassa 1,4-kiloisen kirjolohen. Päivä pelastettu!

Kun loppuiltapäivästä vielä pari kalaa kävi irtautumasta omista vieheistä, niin olihan siinä yhdelle päivälle kivasti tapahtumia.

Päivän aikana Jorma kävi istuttamassa 25 kappaletta lohia keskelle lampea.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


Ettei menisi vain joutavaksi kehumiseksi, tutkiva journalisti tarttui täkyyn kiinni ja läksi pienen iskuryhmän kanssa testaamaan Nurmeksen Lokinlammet. Aikoinaan Nurmeksessa asuneena tunsin Jorman ja alemman Lokinlammen kalapaikat hyvinkin tarkasti.

Molemmat lammet ovat kooltaan sellaisia, että ne pystyy kalastamaan päivän aikana hyvinkin helposti. Mieluinen onkipaikka löytyy jokaiselle kalastajalle ja kirjolohihan on tyyliltään jatkuvasti uiva. Eli kalat kyllä osaavat etsiä pilkkijöiden tarjoukset, joten mitään jatkuvaa paikkojen vaihtelua ei kirrepilkillä käydessä tarvitse tehdä.

Mainittakoon että alimmaisessa lammessa saa pilkkiä talvella aktiiviongella tai ootto-ongella. Ylimmäisessä lammessa pilkitään vain aktiiviongella.

Maaliskuun alun tietämiin osunut testipäivä oli allekirjoittaneelle varsin antoisa. Vaikka lunta oli jäällä melkoisesti ja jään alla varsin pimeää, vapa taipuili epäsäännöllisen säännöllisesti kalastusvuorokauden aikana.

Arkipäivälle osunut kalastusreissu antoi väljät olosuhteet, sillä lisäksemme pilkillä oli vain kahden mökin asukkaat.

Alkutalvesta Jorma ei ole myynyt päivälupia lainkaan heikon istutuskalojen saatavuuden vuoksi. Muutama kalankasvattamo on joutunut laittamaan lapun luukulle ikävän IHN-kalataudin iskettyä laitoksien poikasiin.

Kun sopivankokoisia istukkaita ei Jorma saanut riittävästi, piti hänen varmistaa että ainakin mökinvuokraajille oli ongittavankokoisia kirjolohia lammissa. Tätä luettaessa päivälupia jälleen myydään, eikä Lokinlammen kaloissa ole todettu mitään viitteitä IHN-kalataudista.

Aloitin kalastuksen tutusta ottipaikasta ja testailin uusia kirjolohivieheitä. Kaverini Arto Tukiainen onki samalla alueella. Näin hetikohta luotaimesta kaloja liikkuvan alueella ja välittömästi taipui vapa. Pinkkiä Mutu –leechiä vietiin kunnolla.

Sain kalan avannon alapuolelle ja siinä se kirjolohimaiseen tapaan aloitti melkoisen rallin ja lopulta sai hierottua liitsin suustaan irti.

Sitten taipui Arton vapa ja hän sai väsyteltyä 1,7 kg nätin kalan jäälle.

Varsin pian tuosta tapahtumasta luotaimeen ui jälleen kala ja kohta oli minulla jälleen vapa mutkalla. Sekin keissi päättyi onnettomasti ja olin edelleen MP-miehiä.

Pidimme välillä oman ruokatunnin ja sitten lähdimme takaisin hommiin.

Ottireiälläni oli jälleen vipinää ja sain pysymään Räsäsen lusikassa 1,4-kiloisen kirjolohen. Päivä pelastettu!

Kun loppuiltapäivästä vielä pari kalaa kävi irtautumasta omista vieheistä, niin olihan siinä yhdelle päivälle kivasti tapahtumia.

Päivän aikana Jorma kävi istuttamassa 25 kappaletta lohia keskelle lampea.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA