Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

JOKAINEN  pitkään kalastusta harrastanut tietää sen tunnelatauksen, mikä liittyy kauden ensimmäiseen reissuun. Oli kyseessä pilkkikauden avaus, uistelukauden avaus tai sitten vaikka koskikalastuskauden avaus.

Jokaisen kiven takana elää mahdollisuus, jokaisessa heitossa tiivistyy koko talven pitkä odotus, ja vaikka kalastaminen talven jäljiltä on vielä kankeaa, jokainen kankeakin heitto voi tarjota huiman elämyksen.

Olin avaamassa vuoden 2009 kesäkuun alussa kauttani erään luottokoskeni alaosilla. Olin viisaasti odottanut avajaisviikonlopun hulinat kotona ja tähdännyt kauden aloittamisen kesäkuun alkuun ja arkipäivään, jotta saisin kalastaa mahdollisimman rauhassa.

Talven ja pitkän kevään jäljiltä oli jotenkin päättämätön olo siitä, millä taimenia ruokkisin, joten vaihtelin perhoa ihan jatkuvasti. Yleensä kalastan pitkiä pätkiä kerrallaan omilla luottosidoksillani ja uskon toistojen ja tarkkojen heittojen voimaan. Tällä kertaa oli vaikea asettua.

Suosikkikohteeni aivan loppuosassa on yksi suuri kivi, joka aina tarttuu katseeseen. Sen taakse jää iso peili ja koska järvi on aivan vieressä, se ikään kuin huutaa olevansa kalan oma mietiskelymonttu ennen kuin se nousee ylemmäs jokeen.

En koskaan jätä sitä kalastamatta. En tälläkään kertaa. Kesän alun särkikalajäljitelmät eivät olleet tepsineet kaloille tällä kertaa, eivätkä larvat olleet haalineet tärppejä, joten päätin kokeilla jotain vuodenaikaan sopimatonta.


SIDOIN   siiman päähän jo pari vuotta aiemmin sitomani kookkaan ahven-tinselin. Yleensä ahven-jäljitelmät pääsevät siiman päähän vasta keskikesän lämpimillä vesillä, jolloin raitapaidat kovasti houkuttavat haukia ja taimenia.

Ajattelin, ettei se ota mitään jos ei annakaan ja laitoin noin kymmensenttisen perhon ilmojen teille. Se laskeutui heti ensimmäisellä heitolla nätisti kiven viereen ja imeytyi kiven takana olevaan peiliin.

Oli muuten hieno näky, kun peilin laidassa ollut taimen kääntyi perhon perään siten, että pyrstö ja valtavan kokoinen rasvaevä näkyivät veden pinnalla. Hetken päästä oli rodeo käynnissä ja siima sai huutia.

Noin kymmenen minuutin taivuttelun jälkeen kala pääsi ikävästi irti, mutta kauden alku oli erittäin herättelevä. Samalla reissulla sain kaksi taimenta, joista toinen tärähti samaan tinseliin ja toinen perinteisempään salakka-jäljitelmään.

Olin tehnyt aiemminkin ahven-streamereita, mutta en tinseleinä. Kyseinen perho oli sillä hetkellä ainoa rasiassani, mutta tein niitä muutaman lisää reissun jälkeen.

Tinseli herättää perhokalastajissa tunteita. Osa vastustaa, osa rakastaa. Itse suhtaudun tinseliin yhtenä hyvänä vaihtoehtona, joka kiiltelevänä ja virrassa hyvin elävänä perhona toimii myös erittäin hyvin tietyissä tilanteissa.

Kyseinen malli oli tehty oliivinvihreästä Ice Wing -tinselistä kohtuullisen pieneen koukkuun. Olin oman silmäni miellyttämiseksi rapsuttanut kylkeen mustalla permanent-tussilla ahvenen raitapaitaa muistuttavaa kuosia, ihan vaan siksi, että se näyttäisi enemmän ahvenelta.

Perho syntyy nopeasti, mutta vaatii hyvät sakset, joilla voi leikellä tinselinipusta kalaa muistuttavan version. En käytä tinseleissä painotuksia lainkaan, vaan uitan niitä kärkiuppoavalla heittosiimalla. Tinseli tuntuu olevan myöskin perho, joka kelpaa todella hyvin pinnan tuntumasta.

Ajattelin, ettei se ota mitään jos ei annakaan."

 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JOKAINEN  pitkään kalastusta harrastanut tietää sen tunnelatauksen, mikä liittyy kauden ensimmäiseen reissuun. Oli kyseessä pilkkikauden avaus, uistelukauden avaus tai sitten vaikka koskikalastuskauden avaus.

Jokaisen kiven takana elää mahdollisuus, jokaisessa heitossa tiivistyy koko talven pitkä odotus, ja vaikka kalastaminen talven jäljiltä on vielä kankeaa, jokainen kankeakin heitto voi tarjota huiman elämyksen.

Olin avaamassa vuoden 2009 kesäkuun alussa kauttani erään luottokoskeni alaosilla. Olin viisaasti odottanut avajaisviikonlopun hulinat kotona ja tähdännyt kauden aloittamisen kesäkuun alkuun ja arkipäivään, jotta saisin kalastaa mahdollisimman rauhassa.

Talven ja pitkän kevään jäljiltä oli jotenkin päättämätön olo siitä, millä taimenia ruokkisin, joten vaihtelin perhoa ihan jatkuvasti. Yleensä kalastan pitkiä pätkiä kerrallaan omilla luottosidoksillani ja uskon toistojen ja tarkkojen heittojen voimaan. Tällä kertaa oli vaikea asettua.

Suosikkikohteeni aivan loppuosassa on yksi suuri kivi, joka aina tarttuu katseeseen. Sen taakse jää iso peili ja koska järvi on aivan vieressä, se ikään kuin huutaa olevansa kalan oma mietiskelymonttu ennen kuin se nousee ylemmäs jokeen.

En koskaan jätä sitä kalastamatta. En tälläkään kertaa. Kesän alun särkikalajäljitelmät eivät olleet tepsineet kaloille tällä kertaa, eivätkä larvat olleet haalineet tärppejä, joten päätin kokeilla jotain vuodenaikaan sopimatonta.


SIDOIN   siiman päähän jo pari vuotta aiemmin sitomani kookkaan ahven-tinselin. Yleensä ahven-jäljitelmät pääsevät siiman päähän vasta keskikesän lämpimillä vesillä, jolloin raitapaidat kovasti houkuttavat haukia ja taimenia.

Ajattelin, ettei se ota mitään jos ei annakaan ja laitoin noin kymmensenttisen perhon ilmojen teille. Se laskeutui heti ensimmäisellä heitolla nätisti kiven viereen ja imeytyi kiven takana olevaan peiliin.

Oli muuten hieno näky, kun peilin laidassa ollut taimen kääntyi perhon perään siten, että pyrstö ja valtavan kokoinen rasvaevä näkyivät veden pinnalla. Hetken päästä oli rodeo käynnissä ja siima sai huutia.

Noin kymmenen minuutin taivuttelun jälkeen kala pääsi ikävästi irti, mutta kauden alku oli erittäin herättelevä. Samalla reissulla sain kaksi taimenta, joista toinen tärähti samaan tinseliin ja toinen perinteisempään salakka-jäljitelmään.

Olin tehnyt aiemminkin ahven-streamereita, mutta en tinseleinä. Kyseinen perho oli sillä hetkellä ainoa rasiassani, mutta tein niitä muutaman lisää reissun jälkeen.

Tinseli herättää perhokalastajissa tunteita. Osa vastustaa, osa rakastaa. Itse suhtaudun tinseliin yhtenä hyvänä vaihtoehtona, joka kiiltelevänä ja virrassa hyvin elävänä perhona toimii myös erittäin hyvin tietyissä tilanteissa.

Kyseinen malli oli tehty oliivinvihreästä Ice Wing -tinselistä kohtuullisen pieneen koukkuun. Olin oman silmäni miellyttämiseksi rapsuttanut kylkeen mustalla permanent-tussilla ahvenen raitapaitaa muistuttavaa kuosia, ihan vaan siksi, että se näyttäisi enemmän ahvenelta.

Perho syntyy nopeasti, mutta vaatii hyvät sakset, joilla voi leikellä tinselinipusta kalaa muistuttavan version. En käytä tinseleissä painotuksia lainkaan, vaan uitan niitä kärkiuppoavalla heittosiimalla. Tinseli tuntuu olevan myöskin perho, joka kelpaa todella hyvin pinnan tuntumasta.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA